Analyysi: Joh 3:16

Maailman tunnetuin raamatunkohta lienee niin kutsuttu ”pienoisevankeliumi”, joka löytyy Johanneksen evankeliumin kohdasta 3:16. Sen on sanottu esittävän koko evankeliumin pienoiskoossa. Onko näin? Lähdetään kysymään, mitä siinä oikeastaan sanotaan.

Olen jo kirjoittanut tavastani laatia näitä tutkielmia ja tämän analyysin taustatyöstä, joten mennään suoraan asiaan. Kohtaa edeltää Jeesuksen ja Nikodemoksen keskustelu syntymisestä Jumalan lapseksi (Joh 3:1-12), ja jakeesta 22 alkaa uusi aihe. Katsotaanpa tarkemmin sen varsinaista asiayhteyttä, jakeita 13-21 (käännös on omani):

(13) Ei kukaan ole noussut ylös taivaaseen, paitsi Hän, joka tuli alas taivaasta, Ihmisen Poika, ja joka on nyt on taivaassa. (14-15)Häntä täytyy kohottaa samalla tavoin kuin Mooses kohotti käärmeen erämaassa, jotta jokaisella Häneen uskovalla olisi iänkaikkinen elämä,

(16)Sillä näin on Jumala rakastanut maailmaa: Hän antoi ainokaisen Poikansa, jotta kukaan, joka Häneen uskoo, ei tuhoutuisi, vaan hänellä olisi iänkaikkinen elämä, (17) sillä Jumala ei lähettänyt Poikaansa maailmaan, jotta Tämä tuomitsisi sem rangaistukseen vaan jotta maailma pelastuisi Tämän kautta.

(18)Häneen uskovaa ei tuomita. Mutta se, joka ei usko, on jo tuomittu, sillä hän ei uskonut Jumalan ainosyntyisen Pojan nimeen.

(19)Tuomio menee näin: valo on tullut maailmaan, mutta ihmiset rakastivat mieluummin pimeyttä kuin valoa, sillä heidän tekonsa olivat pahat. (20) Jokainen pahatekijä vihaa valoa, eikä tule valoon, etteivät hänen tekonsa paljastuisi. (21) Mutta joka tekee totuutta, tulee valoon, jotta kävisi ilmi, että hänen tekonsa on tehty Jumalassa.

Analyysi

Edellä Jeesus kysyy Nikodemokselta, että jos sellaista maallista asiaa kuin Jumalan lapseksi syntyminen on vaikea uskoa, niin kuinka tämä voisi uskoa puhetta taivaallisista? Seuraavassa jakeessa (13) Johannes alkaakin puhua taivaallisista. Jae on eräänlainen uskontunnustus: Johannes todistaa Jeesuksen olevan ihmiseksi syntynyt Jumala, joka on noussut takaisin ylös taivaaseen. Tämä samalla koetinkivi antikristuksen hengelle (1. Joh 4:2-3) ja samassa lähtökohta seuraavien jakeiden argumentaatiolle.

Jeesuksen kohottaminen

Johannes viittaa Mooseksen kirjoissa kerrottuun episodiin (4. Moos 21:4-9), jossa myrkkykäärmeet kävivät kansan kimppuun. Herra käski Mooseksen tehdä pronssista käärmeen kuvan ja kohottaa sen korkealle. Jokainen, joka katsoi käärmeeseen, saisi elää.  Johannes vertaa Jeesusta pronssikäärmeeseen, ja Jeesukseen uskomista käärmeeseen katsomiseen. Kuten käärmettä, myös Jeesusta pitää kohottaa. Miksi käärme nostettiin korkealle? Jotta ihmiset voisivat nähdä sen ja saisivat elää. Samasta syystä Jeesusta pitää kohottaa: jotta ihmiset voisivat uskoa Häneen ja saisivat elää. Tai oikeastaan:  että heillä olisi elämä.

Johanneksen evankeliumissa Jeesus viittaa iänkaikkiseen elämään jo alkaneena tosiasiana (esim. jakeet 15, 16 ja 5:24). Tämä on oikeastaan looginen seuraus siitä, että Jeesukseen uskova ja kastettu on uudelleensyntynyt Pyhästä Hengestä Jumalan lapseksi. Paavalin terminologian mukaan Kristus elää meissä, tai meissä vaikuttaa se sama voima – Pyhä Henki – joka herätti Jeesuksen kuolleista. Koska paikallisessa ajattelussa henki on elämän lähde, on Jumalan Pyhä Henki iänkaikkisen elämän lähde. Jos meillä siis on Pyhä Henki, meissä on itsessämme iänkaikkisen elämän lähde ja elämämme on siis jo alkanutta iänkaikkista elämää (Kristuksessa Jeesuksessa, johon meidät on kastettu).

Mitä siis on Jeesuksen kohottaminen käärmeen tapaan? Se on Hänen kohottamistaan näkyville niin, että Häneen voidaan uskoa, toisin sanoen Hänen julistamistaan, eli valtakunnan evankeliumin julistamista ja Hänen julkista ylistämistään.

Jakeeseen 18  liittyen voidaan vielä täsmentää, että tämä on nimenomaan Jeesuksen nimen julistamista. Raamatun ajattelussa nimi ei ollut pelkkä lappu, vaan viittasi jonkun varsinaiseen olemukseen tai asian luonteeseen, ja sillä on oma olemus. Esimerkiksi Jeesuksen nimeen kastettiin ja siinä voi olla koolla tai rukoilla. Nimi siis välitti symbolisella tasolla jonkun olemuksen. Merkityksestä on jäänteitä nykykielessäkin, esimerkiksi kun jotain tehdään lain nimessä tai yhdistyksen nimissä, jolloin taustalla on niiden substanssi, vaikka sanoja ei itse olekaan lainsäädäntö, eduskunta tai kyseinen yhdistys. Kun joku siis ei usko Jeesuksen nimeen, se merkitsee, että hän on kieltäytynyt ottamasta vastaan tuota julistusta.

Jakeista 15 ja 18 siis tosiaan nousee esiin pienoisevankeliumin sanoma, kun uskomme Jeesukseen, elämme iankaikkista elämää. Vaan entäpä itse pienoisevankeliumi?

Pienoisevankeliumi

Jakeissa 16-18 Johannes nivoo yhteen kaksi ajatuslinjaa: Jeesukseen uskovat ja maailman (kosmos). Maailma sisältää paljon enemmän kuin ihmiset. Katsokaa vaikka ympärillenne.

Jakeen 16 alussa oleva sana houtos käännetään yleensä sanalla ”niin”, mutta sen perusmerkitys on ”siten”. Johannes luultavasti leikkii tässäkin sanoilla, ja se merkitsee tämän lisäksi ”niin paljon”. Tässä yhteydessä on kuitenkin tärkeä ymmärtää, miten Jeesuksen lähettäminen pelastaa maailman ja Häneen uskovat.

  • Maailmasta Johannes kirjoittaa jakeissa 16 ja 17 seuraavaa: Jumala on rakastanut maailmaa (kosmos) siten, että Hän antoi ainokaisen Poikansa ja maailma (kosmos) pelastuu tuholta Pojan kautta. Jeesusta ei lähetetty tuomitsemaan maailmaa.
  • Ihmisistä Johannes kirjoittaa jakeissa 16 ja 18 seuraavaa: Jumala on rakastanut maailmaa (kosmos) siten, että antoi ainokaisen poikansa. Jokaisella, joka uskoo Häneen, on iankaikkinen elämä, eikä häntä tuomita, eikä varsinkaan tuhota. Sen sijaan jokainen, joka ei usko, elää jo tuomion alla, ja tuhoutuu. Jeesus lähetettiin tuomitsemaan ihmisiä (Joh 5:27-29).

Maailmasta Johannes sanoo, että se pelastuu Jeesuksen kautta. Jeesus on maailman (kosmos) syntien sovitusuhri (1. Joh 2:2). Kuolemassaan hän jakoi maailman kohtalon ja lopun. Toisaalta Raamatun mukaan maa tuhottiin vedellä ja sanalla, mikä merkitsee, että koko maailma (kosmos) on kastettu kuolemaan (2. Pt 3:5-6, 1. Pt. 3:21).

Nikodemoksen kanssa käydyn keskustelun valossa tämä on oleellisesti sama logiikka, kuin mitä Johannes sanoo uskovista. Kristukseen uskovat ovat myös Häneen kastettuja ja syntyneet ylhäältä.

Kokonaisuutena ajatus nivoutuu siihen, mitä yllä sanottiin Jeesuksen kohottamisesta. Häntä – Hänen nimeään, valtakunnan evankeliumia – on julistettava, jotta ihmiset voisivat uskoa Häneen ja pelastua. Hänen kauttaan pelastuu jo koko muu maailma.

Jakeet 19-21

Jakson loppupuolella Johannes antaa vielä toisen näkökulman asiaan. Hän selittää, miten tuomio toimii. Ihmiset, jotka eivät usko Jeesukseen, eivät katso Häneen ja turvaudu Hänen nimeensä, ovat jo tuomittuja. Millä tavalla?

Siten, että Jumalan ainokainen poika, joka tuli maailmaan, on myös valo. Jumalan pyhyyden, kirkkauden, totuuden, hyvyyden ja oikeudenmukaisuuden loiste, joka tunkee luihin ja ytimiin ja osoittaa meidät läpikotaisin syyllisiksi. Ihmiset eivät halua tulla valoon, koska he tekevät pahaa, ja valo paljastaisi sen. He haluavat mieluummin jatkaa saman tekemistä kuin tulla valoon.

Tästä nähdään, mitä usko on. Usko on luottamista Jeesukseen, joka on valo. Siinä missä tuomion alla oleva ihminen jää pimeyteen ja kääntää selkänsä valolle, uskova ihminen astuu valoon ja tuo tekonsa sen tuomittavaksi. Hän jättäytyy Jeesuksen armoille, luottaen siihen, että Jeesus on armollinen. Ja Hän on. Hän puhdistaa meidät kaikista synneistä, jotka tuomme valoon (1. Joh 1:8).

Jakeessa 21 Johannes tuo esiin vielä yhden puolen valossa vaeltamisesta. Se on uutta elämää Kristuksessa, olemista Jumalassa. Tämä tapahtuu Jeesuksen Kristuksen kautta, johon me olemme kastetut. Myös Paavali kirjoittaa tästä Efe 2:10, jossa sanoo, että me olemme Kristuksessa, jotta tekisimme niitä tekoja, jotka Hän on meille valmistanut.

Yhteenveto

Mitä pienoisevankeliumissa sanotaan? Asiayhteydestään irrotettuna ei paljon mitään. Mutta kokonaisuutena tämä jakso puhuu paljonkin:

  • Jeesus on ihmiseksi tullut Jumalan ainokainen Poika.
  • Jumala on rakastanut maailmaa tietyllä tavalla. Hän antoi Jeesuksen jotta maailma pelastuisi Tämän kautta. Jeesus ei tuomitse maailmaa.
  • Meidän tulee julistaa evankeliumia Jeesuksesta, jotta Häneen voisi uskoa.
  • Jumala lähetti poikansa tuomitsemaan ihmiset. Pahantekijät, jotka mieluummin tekevät pahaansa kuin tulevat Hänen luokseen (mikä on uskon – pistos – teko) tuhoutuvat.
  • Niitä, jotka uskovat Jeesukseen, ei tuomita, vaan he ovat jo siirtyneet kuolemasta elämään. He tulevat valoon, tunnustavat syntinsä Jeesukselle, saavat ne anteeksi ja Hän puhdistaa heidät niistä.
  • He ovat jo tässä ajassa siirtyneet kuolemasta elämään siten, että heidät on kasteessa liitetty Kristuksen kuolemaan ja ylösnousemukseen (Room. 6:3-5).

Johtopäätökseni siis on, että tapa, jolla tätä maailman tunnetuinta raamatunkohtaa yleensä käytetään, ei tee kunniaa sen todelliselle sisällölle.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *

4 × one =