Valtakunnan evankeliumi

Jeesus julisti ilosanomaa Jumalan valtakunnasta:

”Aika on täyttynyt! Jumalan valtakunta on tullut lähelle! Tehkää parannus ja uskokaa ilosanoma!”

Aika, joka oli täyttynyt viittasi kirjoitusten lupauksiin lopun ajan Jumalan valtakunnasta, joka täyttäisi koko maailman. Jeesuksen ajan juutalaiset odottivat Messiaan tulevan hetkenä minä hyvänsä, ja joka tapauksessa hänen piti saapua ennen temppelin tuhoutumista. Jeesus oli siis lopun aikojen julistaja.

Kreikan valtakuntaa tarkoittava sana basileia merkitsi ensi sijassa valtapiiriä, jossa kuningasta totellaan, toisin sanoen hänelle ollaan kuuliaisia. Kuuliaisuus merkitsee kuuntelemista ja onkeen ottamista. Valtakunnan rajoja ei määritellyt maasto, vaan alamaisuus. Näin Jumalan valtakuntakin on kaikkialla siellä, missä Jeesusta kunnioitetaan kuninkaana.

Se, että Jumalan valtakunta oli tullut lähelle, viittasi Jeesukseen itseensä. Valtakunta on edelleen lähellä, sillä Jeesus asuu meissä uskovissa Pyhän Henkensä kautta. Käsite nivoutuu Uuteen liittoon, josta Raamattu opettaa:

Minä teen uuden liiton Israelin kansan ja Juudan kansan kanssa. … Tämän liiton minä teen Israelin kansan kanssa näiden päivien jälkeen, sanoo Herra: Minä panen lakini heidän sisimpäänsä, kirjoitan sen heidän sydämeensä. Minä olen heidän Jumalansa, ja he ovat minun kansani. … Minä annan anteeksi heidän rikkomuksensa enkä enää milloinkaan muista heidän syntejään.

Uuden liiton ytimessä on, että Hän panee lakinsa – opastuksensa – ihmisten sydämiin Tämä tarkoittaa Pyhää Henkeä. Kun Hän elää ja vaikuttaa meidän sydämessämme, me elämme Jumalan tahdon mukaisesti. Ei ole sattumaa, että Jeesus on juuri Jumalan Sana, kreikaksi Logos. Kuuliaisuus Jeesukselle merkitsee Hänen sanansa kuuntelemista ja kunnioittamista.

Parannuksentekoa merkitsevä  sana metanoia tarkoittaa sananmukaisesti mielenmuutosta. Me teemme parannuksen, kun kuuntelemme Jumalaa ja annamme Hänen tuomita ajatuksiamme. Jos huomaamme olevamme väärässä, nöyrrymme Hänen edessään ja alamme ajatella toisin. Tämä on kuuliaisuutta. Uusi tapamme ajatella johtaa uudenlaiseen toimintaan.

Lisäksi liittoon liittyy kaksi muuta kohtaa. Syntien anteeksiantaminen ja Jumalan kansa. Syntien anteeksiantaminen perustuu Jeesuksen vereen, joka on Uuden liiton veri. Siitä on kirjoitettu jo paljon. Valtakunnan evankeliumin kannalta syntien anteeksianto merkitsee vasta pääsyä Jumalan kansaan, ihmiseksi, joka voi päästä Uuteen liittoon, siis saada Pyhän Hengen.

Liittohan tehtiin Juudan ja Israelin kanssa. Jos joku sanoo olevansa Uudessa liitossa, hänen täytyy kuulua joko Juudaan tai Israeliin. Juuda merkitsi etelävaltiossa eläneen kansan jälkeläisiä, joista polveutuivat muun muassa Jeesuksen aikana juutalaisiksi kutsutut. Israel taas tarkoittaa tässä niitä pohjoisvaltion kansan jälkeläisiä, jotka sekoittuivat kansojen joukkoon Assyrian pakkosiirtolaisuuden aikana. Koskapa useimmat Jeesukseen kastetut eivät ole Juudan kansan jälkeläisiä, heidän täytyy kuulua Israeliin. Tähän he kuuluvat yhtäältä sen perusteella, että Jumala on luvannut ottaa kansaansa kansojen keskeltä ne, jotka kääntyvät kuuliaina Hänen puoleensa ja toisaalta sen perusteella, että he ovat saaneet syntinsä anteeksi.

Parannuksenteko – mielenmuutos Jumalan ja Hänen pyhän lakinsa kunnioittamiseksi – ja syntien anteeksisaaminen ovat siis edellytys sille, että lupaus uudesta liitosta ylipäätään alkaa koskea tuota henkilöä, eli hän edes voi saada Pyhän Hengen.

Uusi liitto on Kristuksessa. Jeesuksen nimeen kastettuina meidät on kätketty Hänen kuolemaansa ja ylösnousemukseensa. Ylösnousemus merkitsee, että Pyhä Henki tulee  meihin asumaan. Kun sitten elämme kuuliaisina Herralle – otamme vastaan Hänen sanansa – Hän vaikuttaa meissä tahtomista ja tekemistä. Uusi liitto toteutuu.

Toisaalta kaste merkitsee, että me olemme kuolleet Jeesuksen kanssa. Käytännössä tämä tarkoittaa, että me olemme vapaita. Meidän ei ole pakko tehdä mitään, etenkään mitään sellaista, mikä on Jumalan tahdon vastaista. Olemmehan kuolleita. Meissä siis vaikuttaa yhtä aikaa se kuolema pois synnistä että Kristuksen uusi elämä.

Usko, kreikaksi pistos, on senkaltaista luottamusta, jonka varassa uskaltaa toimia. Evankeliumi, johon Jeesus kehotti uskomaan oli Jumalan valtakunnan läheisyys. Siis Hän itse. Kristillinen usko on sitä, että me käytännössä – elämän ja kuoleman kysymyksistä arkisimpiin askareihin – luotamme Jumalaan ja Hänen apuunsa. Toisaalta se merkitsee, että uskostamme seuraa toimintaa, joka osoittaa meidän luottavan Jumalan apuun. Tämä on myös pelastavaa uskoa, sillä käytämme sitä myös viimeisellä tuomiolla, jossa turvaudumme yksin Hänen apuunsa ja armoonsa.

Nämä ovat aivan perusasioita. Mutta onko tämä se ilosanoma, jota me julistamme?

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *

twelve + 2 =