Pienoisevankeliumin yleiskatsaus ja kontekstit

Jatketaan teknisellä linjalla. Olen aiemmin kuvannut tapaani tehdä tutkielmia Raamatusta ja kertonut käyttämistäni työkaluista. Tällä kertaa kammataan itse teksti ja katsotaan, mitä siitä jää käteen. Varsinainen analyysi, eli kiinnostava lopputulos jää vielä seuraavaan artikkeliin.

Teksti – Johannes 3:13-21

Seuraava lainaus on oma käännökseni. Olen yhdistänyt jakeet 14 ja 15 suomenkielisen lauserakenteen selkeyttämiseksi.

(13) Ei kukaan ole noussut ylös taivaaseen, paitsi Hän, joka tuli alas taivaasta, Ihmisen Poika, ja joka on nyt on taivaassa. (14-15)Jotta jokaisella Häneen uskovalla olisi iänkaikkinen elämä, Häntä täytyy kohottaa samalla tavoin kuin Mooses kohotti käärmeen erämaassa.

(16)Sillä näin on Jumala rakastanut maailmaa: Hän antoi ainokaisen Poikansa, jotta kukaan, joka Häneen uskoo, ei tuhoutuisi, vaan hänellä olisi iänkaikkinen elämä, (17) sillä Jumala ei lähettänyt Poikaansa maailmaan, jotta Tämä tuomitsisi sem rangaistukseen vaan jotta maailma pelastuisi Tämän kautta.

(18)Häneen uskovaa ei tuomita. Mutta se, joka ei usko, on jo tuomittu, sillä hän ei uskonut Jumalan ainosyntyisen Pojan nimeen.

(19)Tuomio menee näin: valo on tullut maailmaan, mutta ihmiset rakastivat mieluummin pimeyttä kuin valoa, sillä heidän tekonsa olivat pahat. (20) Jokainen pahatekijä vihaa valoa, eikä tule valoon, etteivät hänen tekonsa paljastuisi. (21) Mutta joka tekee totuutta, tulee valoon, jotta kävisi ilmi, että hänen tekonsa on tehty Jumalassa.

Konteksti

Kontekstia olen analysoinut esimerkinomaisesti jo aiemmin. Todettakoon vain, että välittömästi tämän kohdan edellä on esitetty Jeesuksen ja Nikodemoksen keskustelu, johon tämä jakso jollain tapaa liittyy.  Näitä jakeita taas seuraa narratiivinen osuus, joka on taas selkeästi uutta asiaa.

Jakeet 13-15

Viimeistään tässä vaiheessa keskustelu on päättynyt, sillä Johannes kirjoittaa Ihmisen Pojan jo nousseen taivaaseen ja olevan siellä (jae 13). Tästä seuraa, että seuraavassa jakeessa oleva vertaus käärmeeseen ei viittaa Jeesuksen tulevaan ristiinnaulitsemiseen.

Mooseksen kirjojen mukaan itse käärme liittyy episodiin, jossa kansa oli leipääntynyt mannaan ja alkoi nurista. Jumala rankaisi lähettämällä käärmeitä puremaan heitä. Paljon kansaa kuoli. He tunnustivat syntinsä ja anoivat armoa. Herra käski Moosesta tekemään käärmeen ja panemaan sen tangon nokkaan. Jokainen purtu, joka katsoisi sitä, eläisi. Mooses teki pronssista käärmeen, ja kävi kuten Herra oli sanonut. (4. Moos 21:4-9). Kuningas Hiskian aikana tätä käärmettä palvottiin pyhäinjäännöksenä ja hän hävitti sen osana uskonpuhdistusta (2. Kun 18:4).

Alkukielen sanan hupsoó olen kääntänyt ”kohottaa”. Sen muita merkityksiä ovat korottaa ja ylistää. Mooses nosti käärmeen kaikkien nähtäville. Ihmisen Poika täytyy kohottaa samalla tavalla kaikkien nähtäville. Johannes sanoo syynkin: jotta jokaisella Häneen uskovalla olisi iänkaikkinen elämä. Usko (pistos) merkitsee luottamusta, joka ilmenee käytännön teoissa.

Huomionarvoista on myös, että iänkaikkisen elämän sanotaan olevan jo, eikä sitä luvata saatavaksi vasta joskus myöhemmin, kuten -92 käännöksessä tulkitaan. Sama ilmaus toistuu jakeessa 16. Jeesus puhuu samasta asiasta vielä vahvemmin kohdassa Joh. 5:24. Yleisemminkin tuon luvun jakeet 21-30 käsittelevät samaa tematiikkaa kuin tämä jakso, ja niitä tuleekin tulkita toistensa valossa.

Jae 16

Sitten päästään itse pienoisevankeliumiin (jae 16). Sen alussa oleva sana houtos on tapana kääntää sanalla niin, ja tulkita tämä tarkoittamaan ”siinä määrin”. Tulkintaa perustellaan seuraavilla sanoilla, joiden ajatellaan olevan kuva paljoudesta. Houtos kuitenkin viittaa ensisijaisesti tapaan ja tässä siis tarkoittaa, että tapa, jolla Jumala rakasti maailmaa oli antaa ainokainen Poikansa. On kuitenkin luultavaa, että sanaleikkejä viljellyt Johannes tarkoitti molempia.

Sana rakastaa, agapao, merkitsee jonkin suosimista, arvostamista tai pitämistä hyvänä ja tärkeänä. Sitä käytetään myös jakeessa 19. Sanaa käytetään erityisesti käskyissä rakastaa, Jumalan ja uskovien välisestä sekä  uskovien keskinäisestä rakkaudesta. Kreikan kielessä on muitakin sanoja rakastamiselle. Esimerkiksi Johanneksen evankeliumin lopussa Jeesus käyttää kahdesti sanaa agapeo, ja kolmannella kerralla sanaa phileo, joka on samaa kantaa kuin ystävä, philos. Pietari käyttää joka kerran sanaa phileo. Eroottiseen rakkauteen viittaavaa sanaa eros ei Uudessa testamentissa käytetän lainkaan, sen sijaan veljelliseseen rakkauteen viittaavasta sanasta storge esiintyy johdos.

Maailma, kosmos, merkitsee maailmaa, ja käsittää paitsi maapallon, myös koko maailmanjärjestyksen. Erityisesti se sisältää enemmän kuin ihmiset.

Viittaus Jumalan ainokaiseen poikaan on mielenkiintoinen. Se viittaa välittömästi kahteen aiempaan kohtaan. Johanneksen evankeliumin johdannossa tehdään selväksi, että tuo ainosyntyinen Poika on Jeesus. Toisaalta Toisen Mooseksen kirjan jakeessa 4:22 Hän kutsuu Israelin kansaa pojakseen ja esikoisekseen. Sanaa käytetään myös Iisakista, joka ei ollut Abrahamin ainoa lapsi, vaikka olikin erityinen. Jumalasta syntyneen Jeesuksen ja Israelin kansan (ja välillisesti siis Israelin, eli uuden nimen saaneen Jaakobin) välille tehdään yhteys: Jeesus on uusi Israel, Hänessä olevat uusi Israelin kansa.

Sanan ”tuhoutua” taustalta löytyy apollumi, joka viittaa täydelliseen tuhoutumiseen varman kuoleman edessä, tai oletukseen jonkin lopullisesta menettämisestä. Opetuslapset käyttivät sanaa herättäessään Jeesuksen tyynnyttämään myrskyn. Jeesus taas käyttää sitä sanoessaan, ettei menetä ketään niistä, jotka Hänelle on annettu (Joh 6:39, 10:28). Sitä käytetään myös esimerkiksi elämästään luopumisesta evankeliumin tähden, Israelin kadonneista heimoista, palaavasta tuhlaajapojasta sekä vertauksissa kadonneesta lampaasta ja kolikosta. Ylipäätään tämä merkitys antaa uutta sävyä monille tutuille raamatunpaikoille.

Jakeet 17-18

Jae 17 selittää edellistä jaetta. Syy sille, että Jumala rakasti maailmaa tällä tavalla oli Hänen iänkaikkinen päämääränsä pelastaa maailma (kosmos) Jeesuksen kautta, ei tuomita maailmaa. Tämä on niitä taivaallisia asioita, joihin Johannes viittaa. Jeesus tuomitsee kaikki ihmiset, mutta se on toinen juttu. Huomionarvoista on myös, että maailman pelastaminen tapahtuu Jeesuksen ”kautta” (dia).

Jakeessa 18 puhutaan siirrytään puhumaan ihmisistä. Ihmisiä koskee tuomio. Mielenkiintoista on, että Jeesukseen uskovia ei tuomita (vrt Room 8:1), mutta ne, jotka eivät pelastu, on jo tuomitty, koska eivät ole uskoneet Jumalan ainosyntyisen Pojan ”nimeen” (onoma).

Laajemmassa merkityksessä onoma tarkoittaa luonnetta tai olemusta, joskus se edusti myös valtaa tai auktoriteettia. Isän nimi on pidettävä pyhänä, väärät profeetat ennustavat ja tekevät ihmeitä Jeesuksen nimessä (Matt 7:22), kansojen toivo on messiaan nimessä (Matt 12:21), Jeesus on siellä, missä uskovia on koolla Hänen nimessään (Matt 18:20), Hän kehottaa meitä rukoilemaan Isää nimessään, Hän ratsasti Jerusalemiin Herran nimessä, kaste Hänen nimeensä on kaste Hänen kuolemaansa ja ylösnousemukseensa jne.

Jakeet 19-21

Jakeet 19-21 avaavat tätä ajatusta edelleen. Evankeliumin ensimmäisen luvun mukaan valo on Jeesus. Luvuista tulee esiin ihmisten vastuu omista teoistaan, mutta toisaalta Jumalan lapseus, Kristuksessa oleminen (jae 21).

Toinen merkittävä rinnakkaiskohta näiden jakeiden tematiikalle löytyy 1. Johanneksen kirjeen ensimmäisestä luvusta, josta kaikuu myös Johanneksen evankeliumin johdanto ja tämän luvun jae 13.

Yhteenveto

Johannes vetää tavanomaista syvällistä linjaansa. Jos jokin on tullut selväksi, niin ainakaan tästä ei voi vetää yksinkertaista johtopäätöstä, että hänen käsityksensä evankeliumista olisi, että ”usko saaneesi syntisi anteeksi Jeesuksen ristin ansiosta, niin pääset taivaaseen kuoleman jälkeen.”

Mitä Johannes sitten tarkoitti? Palataan asiaan seuraavassa artikkelissa, jossa yritän koota näiden tiedonmurusten pohjalta koherentin kokonaisuuden…

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *

19 − eight =