Sarjassamme lopun ajoista käsittelimme viimeksi Jumalan suhdetta aikaan ja Hänen ilmoitustaan. Tällä kertaa keskitymme niihin historistisiin tulkintoihin, jotka liittävät eskatologiset teemat historiallisiin tapahtumiin.

Tärkeimmät tällaiset tapahtumat ovat tietysti Jeesuksen inkarnaatio, kuolema, ylösnousemus sekä toinen tuleminen ja historian loppu. Ensimmäinen näihin liittyvä kysymys on, ovatko ne menneisyydessä vai tulevaisuudessa. Koska monet Vanhan testamentin profetiat ovat ilmiselvästi toteutuneet Jeesuksessa, olemme yleensä kiinnostuneet nimenomaan Ilmestyskirjan profetioiden tulkinnasta. Kysymys on silti relevantti myös monien muiden Vanhan ja Uuden testamentin profetioiden kohdalla.

Kun sijoitamme lopun ajan tapahtumia historian aikajanalle, muutama ajanjakso nousee keskeisiksi. Ensinnäkin ovat ensimmäisen vuosisadan tapahtumat suunnilleen Johannes Kastajasta toisen temppelin tuhoon vuonna 70 jKr. Toinen tärkeä ajanjakso on vielä edessämme oleva historian loppu. Sen erityispiirteisiin kuuluu, että emme tiedä milloin se tapahtuu, mutta meidän tulee olla jatkuvasti valmiita sitä varten.

Käytännön kysymys kuitenkin on, minne sijoitamme itsemme tällä aikajanalla. Ilmauksella ”aloitettu eskatologia” (inaugurated eschatology) tarkoitetaan, että jotkut lopun ajan keskeiset tapahtumat ovat jo takanapäin, mutta niitä on vielä edessäkin. Esimerkkejä toteutuneista lopun aikojen tapahtumista ovat Jeesuksen kuolema ja ylösnousemus sekä Pyhän Hengen vuodattaminen helluntaina. Edessä taas on esimerkiksi kuolleiden yleinen ylösnousemus sekä uusi taivas ja uusi maa. Näiden kahden väliin mahtuu paljon, mukaan lukien me. Olemme siis keskellä toteutuvaa eskatologiaa.

Preterismi ja futurismi

Sana preterismi tulee latinan sanasa praeter, joka tarkoittaa että jokin on takana, tai siitä on menty ohi. Usein sillä tarkoitetaan tulkintaa, jonka mukaan useimmat relevantit profetiat ovat meidän näkökulmastamme jo toteutuneet vuoden 70 jKr. tienoilla. Jotkut preteristit tosin tulkitsevat niiden toteutuneen kirkkohistoriasa yllämainittujen pidempien aikajaksojen aikana. Teknisesti preteristisiä ovat myös ne tulkinnat, joiden mukaan jokin futuristiseen malliin liittyvä tulkinta on jo toteutunut, esimerkiksi joku henkilö on tunnistettu antikristukseksi. Oma lukunsa ovat täydet preteristit, jotka tulkitsevat kaikkien profetioiden – Jeesuksen toista tulemista, viimeistä tuomiota ja uutta taivasta ja maata myöten – toteutuneen vuonna 70 jKr. Heidän tulkintansa sisältää aimo annoksen idealistisia elementtejä.

Sen vastakohta on futurismi, joka sijoittaa useimpien profetioiden toteutumisen myös meidän (lähi)tulevaisuuteemme. Monissa malleissa on myös preteristisiä elementtejä, kuten Ilmestyskirjan kirjeiden tulkitseminen yllämainitun historistisesti läntiselle kirkolle vuosituhanten mittaan suunnatuiksi. Näille on tyypillinen malli tulevasta seitsemän vuotta kestävästä ahdistuksen ajasta, jota seuraa Jeesuksen toinen tuleminen.

Kirkon historiassa molempia näkemyksiä on kannatettu laajasti. Esimerkiksi kirkkohistorioitsija Eusebius neljännellä vuosisadalla oli preteristi, joka totesi Markus 13:n toteutuneen vuonna 70 jKr. Ensimmäisen oppia systemaattisesti käsittelevän tutkielman, Vestigatio arcani sensus in Apocalypsi (1614) laati jesuiitta Luis de Alcasar. Kirkkojen huonojen välien vuoksi ajatukset eivät ottaneet heti tulta historistista tulkintaa kannattaneissa protestanttisissa piireissä. Ensimmäisen protestanttisen kommentaarin ‘Essai sur l’Apocalypse’ kirjoittikin vasta ranskalainen Firmin Abauzit 1730. Futurismi taas näkyi pitkään lähinnä klassisena premillenialismina. Jeesuksen paluuta edeltäviin tapahtumiin kohdistuva futurismi heräsi henkiin vasta uskonpuhdistuksen jälkeen, ja silloinkin ensin osana idealismia ja pitkän aikavälin historismia.

Sekä preterismiä että futurismia on venytetty äärimmilleen. Täydelle preterismille (full preterism) on ominaista, että se ajattelee Kristuksen paluun tapahtuneen vuonna 70 jKr. Tämän ajatuksen perustelu kannattaa ainakin ymmärtää, sillä se avaa silmiä eri tavoille tulkita Raamattua. Samoin tulee ymmärtää, mitkä ovat sen todelliset ongelmat, ja mitkä kuviteltuja. Puhtainta futurismia edustavat erilaiset versiot premillenialismista. Kaksi pääluokkaa ovat klassinen premillenialismi ja dispensationalismi. Koska ne määritelmällisesti spekuloivat tulevaisuudella, niiden kirjo on luonnollisesti laajempi kuin preterististen tulkintojen. Sekä täysi futurismi että täysi preterismi ovat ongelmallisia. On esimerkiksi historiallinen tosiasia, että Jerusalemin hävitys tapahtui vuonna 70 jKr. Vastaavasti yleistä ruumiillista ylösnousemusta ei ole vielä tapahtunut.

Käytännössä ns. preteristien ja futuristien ero onkin siinä, mihin he sijoittavat tietyt lähinnä Danielin kirjassa, evankeliumeissa ja ilmestyskirjassa esitetyt tapahtumat. Vastaus ei ole mustavalkoinen, tai edes liukuva. Olisi tosin houkuttelevaa luetella joukko asioita, jotka selvästi ovat jo toteutuneet (kuten Jeesuksen kruunaaminen kuninkaaksi), ja heittäytyä niiden osalta preteristiksi, ja sanoa muiden olevan tulevaisuudessa. Ongelma on, että voidaksemme sanoa profetian toteutuneen meidän on yhdistettävä se historialliseen tapahtumaan. Tämä vaatii määritelmällisesti tulkintaa. Saman asian voi kuitenkin tulkita monella tavalla, eikä niille välttämättä redes ole yhtä oikeaa tulkintaa.

Paikkamme ajassa

Jako menneeseen ja tulevaan on siis sumea. Jos emme tiedä, mitä pitäisi tapahtua, pitäisikö sen todella tapahtua, miten sen pitäisi tapahtua, mitä siitä mahdollisesti on jo tapahtunut, tuleeko sen tai voiko se tapahtua uudestaan ja millä tavalla, ei ole mielekästä tehdä yksinkertaista listaa lopun aikoihin liittyvistä erillisistä tapahtumista.

Sen sijaan on mielekästä tarkastella profetioita ja historiaa. Profetioiden osalta voimme tarkastella niiden merkitystä ja tarkoitusta. Historista voimme tutkia, miten ne mahdollisesti ovat toteutuneet. Tässä lähestymistavassa on tärkeää pyrkiä johdonmukaisuuteen, mikä käytännössä johtaa erilaisiin laajempiin malleihin siitä, miten lopun ajan tapahtumia ymmärretään.

Preteristiset tulkinnat liittyvät usein amillenialistiseen malliin, kun taas futuristiset jonkinlaiseen premillenialistiseen malliin. Niiden perusero on, että erilaisten amillenialistisen ajattelun mukaan me jo elämme Jumalan valtakunnassa, kun taas premillenialistisen ajattelun mukaan Jumalan valtakunta on vasta tulossa.

Kysymys ei ole aivan näin mustavalkoinen, vaan asiaan liittyy monia kysymyksiä, joita käsittelemme tässä artikkelisarjassa monesta näkökulmasta. Esimerkiksi seuraavat liittyvät suoranaisesti meidän paikkaamme ajassa:

1. Milloin Lopun ajat ovat?

2. Mitä ovat aikojen merkit, ja onko niillä väliä?

3. Onko Jumalan valtakunta tässä ja nyt, vasta joskus tulevaisuudessa vai molempia?

4. Miten tuhatvuotinen valtakunta sijoittuu tähän kuvioon?

5. Miten Jeesuksen toinen tuleminen, kuolleiden ylösnousemus, tempaus, viimeinen tuomio sekä uudet taivaat ja uusi maa liittyvät toisiinsa?

Koska kristinusko on hengellistä, pohjimmiltaan eskatologista ja käsittelee Jumalan ja ihmisen suhdettä, on tietysti myös muita lopun aikoihin liittyviä kysymyksiä, joita on syytä käsitellä tässä sarjassa. Muutamia esimerkkejä:

1. Mitä on hengellinen todellisuus?

2. Mitä on usko?

3. Mistä pelastuksessa on kysymys?

4. Mikä on Jumalan valtakunnan ja Jumalan kansan suhde?

Yhteenveto

Idealismi, historismi, preterismi ja futurismi ovat tapoja lähestyä lopun aikoja käsitteleviä profetioita. Ne edustavat neljää näkökulmaa: abstrakti, ajallinen, mennyt, tuleva. Ne eivät ole toisiaan poissulkevia ja kaikkien käyttäminen lopunajoista puhuttaessa on käytännössä väistämätöntä.

Eri lähestymistapojen suosio on vaihdellut. Historian valossa on kuitenkin selvää, että niitä ei ole aina käytetty totuuden selvittämiseksi. Usein metodia on alettu soveltaa vasta, kun on ensin päätetty, mitä halutaan sanoa. Esimerkiksi historismia on valjastettu esimerkiksi paaviutta ja islamia vastaan; idealismiin on turvauduttu, kun kristinuskon fundamentit ovat ensin hämärtyneet. Preterismin ja futurismin poliittiset ulottuvuudet kautta historian ovat aivan oma lukunsa.

Jos joku siis väittää olevansa oikeassa sillä perusteella, että on vaikkapa futuristi, tai väittää jonkun olevan väärässä, koska tämä on vaikkapa futuristi, häntä kannattaa kuunnella tarkasti. Kyseinen henkilö on juuri esittämässä hyvin yksipuolista argumenttia, joka ei kestä kriittistä tarkastelua.

Kun tarkastellaan mitä tahansa tulkintaa lopun ajoista, on syytä pitää mielessä kaikki neljä näkökulmaa. Ne ovat aina läsnä, ja näemme asiat aina väistämättä niiden kautta.

Sarjan seuraavassa osassa pohditaan itse Raamatun profetioiden aikayhteyksiä.