Lopun alkeet

Raamatussa puhutaan jonkin verran ”aikojen lopusta” eli ”lopun ajoista”. Puhetta näistä asioista kutsutaan eskatologiaksi. Jostain käsittämättömästä syystä karismaattisissa piireissä maailmanloppu vaikuttaa olevan aina muodissa. Ja koskapa kirjoittelen tänne profeetallisista aiheista, ei pitäisi olla yllätys, että tähän blogiin tulee oma eskatologinen osastonsa.

Minulle se kuitenkin oli. Rehellisesti sanoen, Ilmestyskirja on aina ollut mielestäni vähiten kiinnos

tavia Raamatun kirjoja, enkä koskaan uskonut perehtyväni siihen tarkemmin. No, pyrkiessäni hahmottamaan kristinuskon ja juutalaisuuden suhdetta aihe väistämättä tuli vastaan. Ja valitettavasti huomasin, että aiheeseen liittyy hyvin vakava ja niin laajalle levinnyt eksytys, että sitä on vaikea uskoa todeksi.

Jeesus oli miltei arkkityyppinen lopun aikojen julistaja. Eskatologia nivoutuukin tiiviisti kristinuskon ytimeen. Siksipä jokaisen kristityn olisi hyvä tietää siitä jotain. Katson siis miltei velvollisuudekseni auttaa asiaa tuomalla esiin (omasta mielestäni) tervettä profeetallista näkökulmaa.

Se, mitä ajattelemme lopun ajoista ei ole suoranaisesti pelastuskysymys. Itse asiassa mitkään ajatuksemme eivät suoranaisesti ole pelastuskysymyksiä. On kuitenkin asioita, joita on vaikea pitää totena ja elää kristittynä. Jos joku esimerkiksi uskoo vakaasti, että Jeesus ei ole noussut kuolleista, johdonmukaisesti hänen tulisi ajatella monesta muusta asiasta tavalla, joka tosiasiallisesti estää häntä elämästä Pyhän Hengen johdatuksessa. Samoin, jos joku ajattelee eskatologiasta pahasti todellisuuden vastaisesti, hänen johdonmukaisesti pitäisi olla elämättä uskossa.

Koska kaikki eskatologiset kysymykset eivät ole kristinuskon ytimessä, joissakin niistä voi olla väärässä ja silti epäjohdonmukaisesti elää uskossa. Väärät ajattelutavat kuitenkin nakertavat tervettä uskonelämää, ja voivat jopa johtaa ajautumiseen pois Herran luota. Siksi on tärkeää, että myös eskatologia on terveellä pohjalla.

Ensimmäinen asia, joka siitä on hyvä ymmärtää, on että se on kohtalaisen laaja alue, jota voi lähestyä monin tavoin. On helppoa tehdä sokeita oletuksia ja rakentaa käsitys lopun ajoista yksittäisten raamatunkohtien varaan. Toisin sanoen lukemalla Raamattua kuin piru. Paremman käsityksen lopun ajoista saa, kun ensin ymmärtää asiaan liittyviä kysymyksiä ja taustoja, sekä on perillä erilaisista lähestymistavoista ja niiden ansioista ja merkityksestä. Tältä pohjalta voi sitten arvioida, miten mitäkin kysymystä kannattaa tai ei kannata lähestyä – ja miksi. Vasta tältä pohjalta voi alkaa rakentaa ja arvioida erilaisia eskatologisia malleja. Eskatologiseen raamatuntulkintaan liittyy myös joitain erityiskysymyksiä, kuten profetioiden suhde historiaan.

On jossain määrin määrittelykysymys, mitä kysymyksiä eskatologia käsittelee. Raamatussa on joitain ennustuksia, jotka tavalla tai toisella koskevat ”aikojen loppua”. Esittelen tärkeimpiä, ja poimin niistä joitain keskeisiä aiheita. Tärkeimpiin kuuluvat messias, Uusi liitto, Jumalan valtakunta, kuolleiden ylösnousemus, viimeinen tuomio ja historian loppu. Käsittelen lyhyesti myös joitain vähemmän tärkeitä, kuten Ilmestyskirjassa mainittua Babylonin porttoa, jonka varma raamatullinen tunnistus auttaa ymmärtämään koko kirjaa.

Toisaalta eskatologia on sidoksissa historiaan. Esimerkiksi Jeesus on messias ja historiallinen henkilö. Messias on siis historiallinen. Puhuttaessa eskatologiasta on siis puhuttava myös historiasta. Eräs profetioiden tulkinnan pääperiaate on, että sellaisen profetian, joka on jo toteutunut, ei lähtökohtaisesti ole välttämätöntä toteutua uudestaan. On siis hyvä tunte jonkin verran Jeesuksen ajan historiaa. Kun esimerkiksi tiedämme, että Jeesus on jo historiallisesti kuollut ja noussut kuolleista, emme odota sen tapahtuvan enää toista kertaa.

Jumalan valtakunta ja Uusi liitto liittyvät läheisesti Israeliin ja israelilaisen uskonnon historialliseen jatkumoon. Alkuaan kristinusko pysyi ulkoisestikin tuon viitekehyksen puitteissa. Toisen temppelin tuhouduttua iseaelilainen uskonto joutui vakavaan kriisiin. Se sai kaksi hyvin erilaista perillistä, kristinuskon ja juutalaisuuden. Näiden kahden suhde Jumalan kansaan ja valtakuntaan ovat keskeisiä eskatologisia kysymyksiä.

Kristillinen käsitys Jumalan valtakunnasta on, että me elämme siinä jo nyt, mutta se ei ole vielä tullut koko täyteydessään. Itse asiassa koko kristinusko voidaan nähdä elämänä Jumalan valtakunnassa.

Valitettavasti eskatologiasta ei voi tänä päivänä puhua nostamatta esiin siihen liittyvää vakavaa eksytystä. Jumalan kansan, juutalaisten ja kirkon suhteesta on kolme erilaista oppia. Ensinnäkin on raamatullinen ajatus, jossa pakana kristityt ovat Jumalan kansojen keskuudesta keräämät kadonneet sukukunnat. Toiseksi on väärä käsitys, että kirkko olisi korvannut juutalaiset Jumalan valittuna kansana. Tämän korvausteologian ongelmia ovat, että se pitää Jumalan ikuiseksi lupaamaa liittoa tilapäiseksi ja ajattelee Jumalan hylänneen kansansa. Kolmas oppi lähtee siitä ajatuksesta, ettei juutalaisilla ja kirkolla ole mitään tekemistä keskenään, varsinkaan kristityt eivät elä Jumalan valtakunnassa. Se on siis vielä pahempi kuin korvausteologia, jolla on vain väärä käsitys kirkon suhteesta juutalaisiin. Tämä dispensationalismiksi kutsuttu oppi on suorassa ristiriidassa eräiden kristinuskon ydintotuuksien kanssa.

Dispensationalismilla on äänekkäitä kannattajia, ja siitä on lähtöisin paljon oppeja, jotka eivät ole sovitettavissa kristinuskoon. Monet ovat alkaneet uskoa todeksi esimerkiksi ajatusta tempauksesta ennen yhtä ja ainoaa kuolleiden ylösnousemusta ja viimeistä tuomiota. Myös opin käsitys evankeliumista on synkkä, lähinnä ohjeita Jumalan vihan välttämiseksi. Onneksi useimmat opin kannattajat kuitenkin ryhtyvät enemmän tai vähemmän epäjohdonmukaisiksi, ennen kuin alkavat puhua kristinuskon ydinkysymyksistä. Siitä huolimatta synkkä pelkoon ja kauhuun perustuva maailmankuva on omiaan heikentämään kenen tahansa rohkeutta elää todeksi Jumalan valtakuntaa. Katson siis suoranaiseksi velvollisuudekseni esittää myös siihen kohdistuvaa kritiikkiä.

Tämä artikkelisarja on vain yleisluontoinen johdatus eskatologiaan. Käyn läpi vain joitain keskeisimpiä kohtia, esitän hyvin valittuja paloja historiasta, enkä käsittele perusteellisesti kaikkia vaihtoehtoisia tulkintoja saati variantteja erilaisista eskatolgisista malleista. Asiat voisi myös ryhmitellä monin tavoin. Pyrin lähinnä antamaan lopun aikoja koskevista kysymyksistä ja ajatuksista jonkinlaisen yleiskuvan, joka voi osaltaan auttaa syvällisempää perehtymistä aiheeseen.

Sisällysluettelo:

Jos tämä vaikuttaa turhan teoreettiselta, annan käytännön vinkin suhtautumiseen eskatologiaan. Kuluu kauan, ennen kuin omenapuut alkavat tuottaa hedelmää. Siitä huolimatta Martti Luther kuulemma sanoi: ”Vaikka tietäisin maailmanlopun tulevan huomenna, istuttaisin silti omenapuun.” Tämän seurakuntaa jo vuosituhansia kantaneen ajatuksen voi ilmaista suoremminkin: meidän tulee odottaa Jeesuksen tulevan pian, mutta pysyä hereillä ja kuuliaisina Hänelle siltä varalta, että siihen menee vielä kauan.

Seuraavaksi: Eskatologisen raamatuntulkinnan perusteet

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *

This site uses Akismet to reduce spam. Learn how your comment data is processed.