Ilmoitus ja aika

Lopun aikaa käsittelevässä artikkelisarjassa on syytä pohtia myös aikaa sekä Jumalan ja Hänen ilmoituksensa suhdetta siihen. Tässä artikkelissa pureudutaan lähinnä Jumalan suuruuteen, sekä ilmoituksen ja historian suhteeseen. Tarkoitus on lähinnä esitellä käsitteitä.

Aika ja ikuisuus

Aika on luomakunnan sisäinen ominaisuus, joka on erottamattomasti nivoutunut kiinni avaruuteen. Luoja taas on ajan ja avaruuden ulkopuolella. Sanotaan, että Hän on transkendentti. Kaikkivaltiaana Hän lisäksi saa sallimuksensa kautta aikaan kaiken, mitä tapahtuu. Tätä kutsutaan jatkuvaksi luomistyöksi.

Koska Jumala katselee aikaa sen ulkopuolelta, Hän voi ikään kuin ”asettua” katsomaan sitä mistä ajan hetkestä käsin hyvänsä. Niinpä Hän voi ”katsoa” koko luomakuntaa sen viimeisestä päivästä käsin, ja ikään kuin ”muistaa” kaiken, mitä on koskaan tapahtunut. Sitten Hän voi ”mennä” ajan alkuun, ja tietää edelleen tuon kaiken. Lainausmerkit, koska tosiasiassa Hän on ajan ulkopuolella, ja meidän näkökulmastamme siis yhtä aikaa tuota kaikkea. Kaikki ”asettuminen”, ”katsominen” ja ”muistaminen” siis tapahtuisi jonkinlaisessa meta-ajassa.

Tässä yhteydessä on hyvä selvittää myös ihmisen osa ja Jumalan tahto ihmisen suhteen. Luotuna ja päättyvän ajan sisällä ihminen on lähtökohtaisesti osa luomakuntaa, joka eräänä päivänä lakkaa olemasta. Jumalan päämäärä on siirtää ihminen tästä katoavaisuuden alla olevasta tilasta Hänen omaan iankaikkisen elämänsä tilaan, jota kutsutaan myös kirkkaudeksi. Tätä kutsutaan lunastukseksi, ja se on pelastushistorian varsinainen päämäärä.

Jumala on se, joka Hän on. Hän tahtoo Itselleen lapsia kirkkauteen. Uusi Testamentti käyttää aiheen tiimoilta kahta kreikan kielen sanaa: ”teknos” joka merkitsee nuorta ihmisolentoa, ja ”huios”, joka merkitsee pojan oikeudellisessa asemassa olevaa henkilöä, usein perillistä. Kun me synnymme Jumalan lapsiksi (teknos), me tulemme osallisiksi samasta elämästä kuin Hän. Toisaalta meistä tulee Hänen täysi-ikäisiä perillisiään vasta uudessa luomakunnassa. Juuri näitä asioita Jumala tahtoo. (Room 8)

Jotta ihminen voisi syntyä Hänen lapsekseen, Jumala loi hänestä oman kuvansa. Vapaa tahto on Hänen suvereniteettinsa kuva. Me toteutamme sitä niiden olosuhteiden rajoissa, joissa elämme. Se antaa meidän määrittää oma identiteettimme. Meitä nimittäin muokkaavat paitsi ulkoiset olosuhteemme, myös tapamme toimia niissä. Toisin sanoen valintamme.

Kokonaisuutena kyse on siitä, että Hän tahtoo meidän kasvavan ihmisinä, tulevan ehjiksi ja kokonaisiksi persooniksi. Hän tahtoo meidän olevan omia itsejämme, koska se on Hänen omakin syvin olemuksensa.

Tätä varten Hän toteuttaa kaikkivaltiuttaan ja kaitselmustaan maailmankaikkeudessa tavalla, joka on yhdenmukainen vapaan tahtomme kanssa. Hän siis muokkaa tulevaisuutta tavalla, joka heijastaa meidän valintojamme olosuhteissamme. Toisaalta transkendenttina Hän tietää täysin kaiken, mitä koskaan tulee tapahtumaan, myös kaikki valintamme ja niihin toteuttamansa seuraukset. Niinpä Hän kykenee ohjaamaan kaikki asiat tahtonsa mukaan meistä huolimatta. Omien tarkoitusperiensä vuoksi Hän kuitenkaan ei tahdo pakottaa meitä tahtomaan mitään, vaan sopeuttaa oman toimintansa meidän päätöksiimme.

(Tämä ei tarkoita, että ihminen voisi valita pelastaa itseään. Jumala on se, joka tekee kaikkensa, että ihminen pelastuisi. Mitä Häneen tulee, se on siis oletusarvo. Ihmisestä itsestään lähtevät päätökset voivat johtaa vain päinvastaiseen.)

Jumalalla on siis tarkoitus luomakunnalle, ja Hän toteuttaa täällä suunnitelmaansa. Hän tietää tulevatkin, ja on siksi aina ennakoinut kaiken, mitä me teemme. Jeesus ei kuollut ristillä koska juutalaiset torjuivat Hänet. Hänet torjuttiin, jotta Jumalan suunnitelma lunastaa ihmisiä toteutuisi. Tämä suunnitelma jatkuu historian loppuun saakka, ja Hän huolehtii siitä, että kaikki tapahtuu aina Hänen tahtonsa mukaan. Hän ei ole vain nähnyt, mitä tulee tapahtumaan, vaan niin tapahtuum koska Hän on päättänyt niin. Ja oman tahtonsa mukaan Hän on ilmoittanut meille joitain seikkoja aikojen lopusta

Meidän näkökulmamme ilmoituksen vastaanottajana on hyvin erilainen. Ensinnäkin, Jumala ei ole ilmoittanut kaikkea kerralla. Raamatullisen teologian perusperiaate on, että Jumala ilmoittaa itseään historiassa vähitellen, yhä enemmän. Emme siis näe lopputulosta saati Jumalan suunnitelmia, vaan vain jo toteututta historiaa ja Hänen antamiaan lupauksia. Ja niitä molempiakin ymmärrämme vain vajavaisesti. Joudumme siis väistämättä tulkitsemaan, mikä on profetioiden suhde aikaan. Ne voivat sijoittua historiaan tai olla siitä riippumattomia. Jos profetia sijoittuu aikaan, se voi meidän näkökulmastamme olla takana, nykyisyydessä tai edessä.

Aloitetaan pohtimalla kysymystä, viittaako jokin profetia ylipäätään mihinkään ajan sisällä olevaan tapahtumaan.

Idealismi ja historismi

Eskatologiassa Idealismi viittaa siihen, että kyseinen asia on abstrakti tai ”ei-kirjaimellinen”. Sille on ominaista asioiden täydellinen irrottaminen historiallisesta kontekstista. Tätä kutsutaan joskus myös hengelliseksi, sillä henkivallat toimivat usein tällä tasolla, vaikka niiden toiminta ilmeneekin historiallisina tapahtumina. Esimerkiksi Ilmestyskirjan sinetit, pasuunat ja maljat tulkitaan tuomioiksi ekstistentiaalisella tasolla ja peto esimerkiksi sortavaksi yhteiskunnalliseksi talousjärjestelmäksi. Tulkintajärjestelmänä se perustuu ajatukselle, että Jumalan valtakunta ei toteudu yhteiskunnallisena rakenteena nyt eikä tulevaisuudessa, vaan yhteiskunnasta riippumatta yksittäisten ihmisten kautta. Eskatologisia tekstejä käytetään siis tämän päämäärän tukemiseksi, esimerkiksi kehottamalla olemaan alistumatta rahan valtaan.

Historismi taas merkitsee, että jokin tapahtuma tai muu teema on historiallinen – esimerkiksi tapahtuma, henkilö tai paikka; menneisyydessä, nykyisyydessä ja/tai tulevaisuudessa. Sen mukaan tapahtumat voivat olla myös pitkäkestoisia vaikutuksia, jolloin ne menettävät historiallista luonnettaan ja alkavat valua idealismin puolelle. Tämäntyyppinen historisti tyypillisesti tulkitsee Ilmestyskirjan senhetkisen tulevaisuuden kirkkohistoriaksi roomalaisessa kirkossa ja ulottaa tapahtumat myös tulevaisuuteen, joskin luonnollisesti aina tulkintahetkestä katsoen lähitulevaisuuteen. Esimerkiksi perinteinen protestanttinen tulkinta ”ahdistuksen ajasta” katsoo sen viittaavan paavin ylivallan aikaan vuosina 538 – 1798. Laajemmin historistiseksi voidaan laskea myös tulkinnat, joka sijoittavat yksittäisiä tapahtumia myös ensimmäiselle vuosisadalle tai nykyhetkestä katsottuna tulevaisuuteen.

Historismissa Raamattua tulkitaan vertaamalla profetioita historiankirjoihin. Tästä seuraa, että tulkinnat muuttuvat, kun historia etenee tai menneestä ja Raamatusta opitaan lisää.

Historismia voisikin kutsua myös nykyismiksi, sillä historistiset tulkinnat ovat aina lähteneet siitä olettamuksesta, että Jeesus palaa hetkenä minä hyvänsä. Niinpä tästä periaatteesta nousevat tulkinnat ovat vaihdelleet aikojen saatossa ja esimerkiksi antikristuksen viittaa on soviteltu lukemattomien ihmisten harteille.

Historismin ja idealismin suhde ei mustavalkoinen. Esimerkiksi Ilmestyskirjan alussa on kirjeet seitsemälle seurakunnalle. Näiden seurakuntien voidaan ajatella olevan ne seitsemän seurakuntaa, jotka Ilmestyskirjan kirjoitusaikaan olivat mainituilla paikkakunnilla. Niiden on myös tulkittu olevan vertauskuvia maailmanlaajuisen kirkon tilasta historian edetessä. Jälkimmäinen tulkinta on oleellisesti historistinen, mutta vaatii myös hengellistä ja allegorista tulkintaa. Historistiseen menetelmään liittyykin paljon symboliikan käyttöä. Eräs tavallinen, Danielin kirjaan perustuva, tapa on tulkita päivien tarkoittavan vuosia. Usein niin sanotun ”kirjaimellisen” tulkinnan kannattajat epäjohdonmukaisesti joustavatkin periaatteestaan historismin hyväksi.

Sekä historismi että idealismi sopivat yhteen erilaisten millenialististen näkemysten kanssa. Koska tuhatvuotinen valtakunta mainitaan vain Ilmestyskirjan luvussa 20, voidaan edellisiä kirjan lukuja tulkita varsin vapaasti.

Idealismi ei suoranaisesti edes ota kantaa asiaan. Sekä amillenialismi, postmillenialismi että idealismi keskittyvät toteuttamaan Jumalan valtakuntaa nykyisyydessä, eli ne ovat hyvin samansuuntaisia. Ongelmia voi tulla, jos esitetään, että profetioilla ei voi olla myös historiallisia tulkintoja. Joidenkin idealismin versioiden mukaan jopa Jeesuksen paluu ja viimeinen tuomio ovat symbolisia, eikä niitä pidäkään ajatella historiallisina tapahtumina. Näissä tulkinniossa Jeesuksen paluun voi ajatella toteutuvan esimerkiksi nykyisyydessä seurakunnan kautta.

Yhteenveto

Jumala on iankaikkinen, Hänen ilmoituksensa ajallista. Asiat, joita Hän ilmoittaa ovat osin abstrakteja, osin historiallisia.

Ensi kerralla pohditaan tarkemmin ilmoituksen historiallista luonnetta ja meidän paikkaamme keskellä Jumalan ilmoittamaa historiaa.

One thought on “Ilmoitus ja aika”

  1. Ystäväni kehotuksesta olen tutkinut kirjoituksiasi. Olen lukenut niitä mielenkiinnolla, vaikka ne ovatkin lähinnä teoreettisia.
    Lainaan tekstiäsi: ”…Jumala ei ole ilmoittanut kaikkea kerralla. Raamatullisen teologian perusperiaate on, että Jumala ilmoittaa itseään historiassa vähitellen, yhä enemmän. … Historismissa Raamattua tulkitaan vertaamalla profetioita historiankirjoihin.”
    Jumala on avannut minulle Raamatun profeetallisuuden tavalla, jota en tiedä muiden löytäneen (muutkin ovat sanoneet niin). Se saattaa olla historismia. Nimittäin jo Mooseksen kirjat ovat lähes täyttä profetiaa. Ne sisältävät koko maailmanhistoriaa avaavia aikamatkoja – uudelleen ja uudelleen. Ja sama jatkuu koko VT:n sisällössä avaten asioita yhä yksityiskohtaisemmin.
    Olen kirjoittanut niistä jo useita satoja blogipäivityksiä ja oletan, että olen tuskin sanottavani puolivälissä.
    Voit lukea niistä tästä linkistä alkaen https://nakymia.blogi.net/blog/1/kirjoita-naky/ järjestyksessä ylöspäin (oikealla olevan sisällysluettelon mukaan), sillä vanhin on alimmaisena.
    Ei kannata harppoa ja etsiä mielenkiintoisia otsikoita, sillä kertomus etenee niinkuin romaani; jos jätät jonkin luvun välistä, juoni katoaa. Tämä koskee varsinkin aihekokonaisuuksia.
    Luvussa Lukija ajan virrassa sanot: ”…Ongelma on, että voidaksemme sanoa profetian toteutuneen meidän on yhdistettävä se historialliseen tapahtumaan. Tämä vaatii määritelmällisesti tulkintaa…”
    Kun Raamattu itse avaa profetioita ja historia todistaa sen oikeaksi, ei ole mitään ongelmaa. Koska vasta meidän aikanamme voidaan tarkastella historiaa kokonaisvaltaisesti ja laaja-alaisesti, on näiden Raamatun profetioiden ollut mahdollista tulla ymmärretyiksi vasta nyt. On tapahtunut se, minkä enkeli ilmoitti Danielille: ”Monet sitä tutkivat ja YMMÄRRYS LISÄÄNTYY.” Ja enkeli lisäsi vielä: ”Monet puhdistetaan, kirkastetaan ja koetellaan, mutta jumalattomat pysyvät jumalattomina, eikä yksikään jumalaton ymmärrä tätä, mutta taidolliset ymmärtävät.
”
    Annammeko oman ymmärryksemme lisääntyä vai olemmeko jumittuneet vanhoihin näkemyksiin – lukinneet uskomme traditioon? Ennakkoluuloisuus on pahin este Jumalan uudistavalle työlle – herätykselle.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista.

This site uses Akismet to reduce spam. Learn how your comment data is processed.