Eskatologisessa sarjassamme on vuorossa profetioiden tulkinta. Viimeksi puhuimme lukijasta ajan virrassa. Tällä kertaa käsittelemme profetioiden paikkaa ajassa. Määritelmällisesti profetia on Jumalan puhetta ihmisille jossakin tilanteessa. Sen varsinainen tarkoitus on rakentaa meidän suhdettamme Jumalaan. Kristityn kannalta niillä on myös tärkeä rooli Jumalan valtakunnan hallinnossa.

Tyypillisesti profetia koskee sen saajan nykytilannetta tai välitöntä tulevaisuutta. Yhtä hyvin se voi koskea myös menneisyyttä – esimerkiksi Samuelin kirjat ja Kuninkaiden kirjat antavat profeetallisen näkökulman historiaan. Jotkut profetiat koskevat taas myös tulevaisuutta. On laskettu, että Raamatussa on ainakin 2 500 tulevaisuuteen suuntautuvaa profetiaa, joista vähintään 2 000 on jo toteutunut.

Ennustava profetia ei ole vain tulevan historian kertomista. Jumala ei ole tarkoittanut sitä fatalistiseksi ennustukseksi, vaan ilmoitukseksi omista aikeistaan, jotta me reagoisimme niihin. Joosef reagoi faaraon uneen rakentamalla ruokavarastoja. Niiniveläiset reagoivat Joonan tuomionjulistukseen tekemällä parannuksen, eikä profetia toteutunut. Osa profetioista on kuitenkin Jumalan ehdottomia lupauksia, jotka Hän toteuttaa joka tapauksessa. Näistä tärkeimpiin kuuluvat Hänen jo toteuttamansa lupaukset messiaan tulosta, Uudesta Liitosta ja vielä edessä olevasta Jeesuksen toisesta tulemisesta.

Konteksti, konteksti ja konteksti

Profetiat eivät vain ilmaannu, vaan määritelmällisesti ne annetaan jossain tilanteessa. Jotta ymmärtäisimme profetian, meidän tulee tuntea sen asiayhteys. Raamatullisten profetioiden osalta se sisältää ainakin profetian välittömän tekstiyhteyden, kielen, genren, Raamatun kokonaisilmoituksen sekä sen maantieteellisen ja historiallisen tilanteen, jossa profetia annettiin. Erityisen tärkeää on tietää, mitä tapahtui ja mitkä Raamatun osat viittaavat tapahtumiin noin vuosina 1250 eKr, 1000 eKr, 650 eKr 1jKr. – plus miinus satakunta vuotta. Raamatun oma historiallinen aineisto ei kata enää toisen temppelin tuhoa vuonna 70 jKr, joten edes sen osalta on välttämätöntä tutustua muihinkin lähteisiin.

Profetioiden sisällössä taas aika voi olla hyvin epämääräinen käsite. Sitä on verrattu kukkulajonon yli näkemiseen. Lähimmällä kukkulalla näkyy lähitulevaisuutta – tyypillisesti vuosia tai vuosikymmeniä – koskevia tapahtumia (esim. Assyrian tuho Jes 10:5-19). Sen yhteydessä näkyy kuitenkin myöhempiä tapahtumia, joita ei välttämättä erota toisistaan, kuten Tyyron tuomiossa, joka toteutui 585 eKr. ja 334 eKr. Messiaanisista profetioista Jesaja 61:1-2 toteutui osin ensimmäisellä vuosisadalla (Luuk. 4:17-21), mutta loppuosaltaan vasta tuomiopäivänä Jeesuksen toisen tulemisen yhteydessä. Toisaalta ei ole syytä olettaa, että tapahtumat olisi esitetty niiden toteutumisen mukaisessa aikajärjestyksessä.

Joitain profetioita on kuitenkin mahdollista ajoittaa. Kuuluisin on Danielin ennustus vuosiviikoista ja temppelin tuhosta, joka asetti tarkat rajat messiaan tulolle. Toiset saattavat viitata yhteiseen tapahtumaan, kuten messiaan tuloon, aikojen loppuun tai Herran päivään. Näiden osalta ongelmana on selvittää, onko kyse ensimmäisestä vai toisesta tulemisesta, minkä ajan lopusta ja mistä Herran päivästä. Lisäksi näitäkin tulee tutkia paitsi Raamatun kokonaisilmoituksen valossa, myös selvittämällä, vastaavatko mainitut tapahtumat jo toteutunutta historiaa yhden tai useamman ajanjakson osalta.

Profetia voi toteutua siis osissa tai useampia kertoja. Jokaisen osalta on syytä selvittää, onko se toteutunut profeetan menneisyydessä (jolloin se on profeetallista historiankirjoitusta), hänen omana aikanaan (menneisyydessä, nykyisyydessä tai tulevaisuudessa) tai hänen tulevaisuudessaan. Muita tärkeitä ajankohtia, joita tulee tarkkailla ovat Israelin kansan lähtö Egyptistä, Daavidin valtakunta, pakkosiirtolaisuudet Assyriassa ja Babylonissa ja paluu viimemainitusta, messiaan ensimmäinen tuleminen, toisen temppelin tuho ja Jeesuksen toinen tuleminen historian lopussa. Voimme varmuudella odottaa vain sellaisten profetioiden toteutuvan, jotka eivät ole vielä koskaan täysin toteutuneet.

Meidän on myös oltava perillä omasta vajavaisuudestamme profetioiden tulkitsijoina. Niille voi myös jo olla ilmiselvä tai ainakin hyvin perusteltu toteutuminen, josta me emme ole tietoisia. Samoin voi olla profetioita, joista emme tiedä tai joita emme ole osanneet yhdistää tähän aiheeseen. Kokonaan oma lukunsa on tiettyjen profetioiden luonne, jonka seurauksena niiden ei ole tarpeenkaan toteutua (esimerkiksi implisiittisesti ehdolliset profetiat; profetiat, joiden tarkoitus on synnyttää tietty reaktio vastaanottajissa; ja taaksepäin suuntautuva profeetallinen historiankirjoitus). Näiden erottaminen toteutumistaan odottavien profetioiden joukosta on oma ongelmansa.

Oma lukunsa on se, että meidän näkökulmastamme menneet historialliset tapahtumat saattavat olla tyyppejä, joiden antityyppi on vielä edessämme. Voimme tunnistaa näitä lähinnä sen kautta, että jokin ilmiselvä toteutuminen ei ollut täydellinen. Esimerkiksi Danielin profetoi Epiphanes Antiokuksen kampanjasta Jerusalemia vastaan. Se on ilmiselvästi tyyppi Jerusalemin tuhosta 70 jKr, joka taas on ilmeisesti tyyppi Gogin sodasta.

Esimerkki: Neito tulee raskaaksi

Matteuksen evankeliumin alussa mainitaan profetia ”neitsyestä, joka tulee raskaaksi.” (Matt 1:23; Jes 7:14) Tätä on perusteettomasti käytetty tukemaan Jeesuksen neitseellistä syntymää, jonka Matteus kuitenkin teki selväksi jo pari jaetta aiemmin.

Matteuksen käyttämä kreikan sana parthenos vastaa Jesajan käyttämää heprean sanaa almah. Sen tarkka käännös on naimaton sukukypsä nainen, eli pikemminkin ”neito” kuin ”neitsyt”, jolle on oma sanansa, betulah. Käytännössä ero on näennäinen, sillä naimaton neito oli oletettavasti myös neitseellinen. Jesaja ei kuitenkaan puhunut neitseellisyydestä, vaan naimattomuudesta.

Uuden Testamentin osalta kysymys on pikemminkin siitä, voiko tätä profetiaa ylipäätään pitää messiaanisena. Käy ilmi, että sitä täytyy pitää.

Tarkastellaan historiallista kontekstia. Juudan kuningas Ahasin hallituskauden (736 – 716 eKr.) alussa Syyrian kuningas Resin ja Israelin kuningas Pekah uhkasivat häntä sodalla, ellei hän sotisi heidän kanssaan Assyriaa vastaan. Jakeissa 1-9 Jesaja lupaa kuninkaalle, että tämä voittaa heidät, jos luottaa Herraan. Sen sijaan Ahas liittoutui Assyrian kuiningas Tiglatpileser III:n kanssa. 2. Aik. 28:1-9 mukaan Ahas hävisi. Tiglatpileser tuli apuun ja valloitti Damaskon vuonna 732 eKr. Hänen seuraajansa Sargon II puolestaan valloitti Samarian 722 eKr. ja vei Israelin kansan pakkosiirtolaisuuteen. Myöhemmin Efraim (pohjoisvaltion kansa) käytännössä lakkasi olemasta, ja 622 eKr. myös Juuda vietiin pakkosiirtolaisuuteen.

Jesajan ja Ahasin toinen kohtaaminen (jakeet 10->) tapahtuu ennen Damaskon valtausta (732 eKr.) mutta luultavasti mainitun taistelun jälkeen, ehkä 734 eKr. (vrt 8:1-4) Herra käskee Ahasia pyytämään merkkiä. Ahas kieltäytyy sanoen, ettei halua koetella Jumalaa. Tähän Jumala toteaa, että koko Daavidin suku koettelee Hänen kärsivällisyyttään joka tapauksessa. Esimerkiksi Ahas itse meni Damaskoon vannomaan uskollisuutta sikäläisille jumalille. Niinpä Herra antaa heille merkin oma-aloitteisesti: ”neito tulee raskaaksi ja synnyttää pojan. Ennen kuin poika vieroitetaan, Syyrian ja Israelin maat autioituvat.” (jakeet 14, 16). Koska vieroittaminen tapahtui 3-4 vuoden iässä, häihinkin olisi aikaa vähintään viisi vuotta. Varsinaista takarajaa ei ollut.

Pari huomiota tässä välissä. Ensinnäkin, heprean kieliopin mukaan kyseinen nainen oli tuossa tilanteessa puhujille tuntematon. Aivan erityisesti se ei voi olla Jesajan vaimo (jakeesta 8:3), koska Mahar-Salal-Has-Bas syntyi yli kymmenen vuotta liian aikaisin. Toiseksi, tekstin kirjallinen konteksti ulottuu luvun 12 loppuun. ”Immanuelilla” on muutama erityispiirre piirre: hän oppii erottamaan oikean väärästä jo ennen kuin hänet vieroitetaan (7:15) ja kansalle syntyneen lapsen sanotaan olevan mm. ”väkevä Jumala” (eli ”Immanuel” Jumala kanssamme) Daavidin valtaistuimella (9:5-6), ks. myös alluusiot 8:8,10, joissa hänet samaistetaan koko kansaan.

Entä mistä hän on merkki? Luvun alkuosan rohkaisu oli suunnattu henkilökohtaisesti kuninkaalle ja kansalle siihen tilanteeseen (jae 2). Tämä merkki annettiin koko Daavidin kuningassuvulle (7:13), koska Jumala oli saanut tarpeekseen heidän niskottelustaan. Jakeet 17-25 kertovat, mitä tulee tapahtumaan ennen kuin tuon lapsen aikaa. Tämä sana on tuomion sana, Herra mm. lupaa tuottaa myös Juudan kansalle pahimman katastrofin sitten Daavidin valtakunnan jakautumisen, mukaanlukien myös Juudan alueen villiintymisen, mikä tapahtui yli sata vuotta myöhemmin.

Mitä tästä analyysistä jää käteen? Joskus Juudan pakkosiirtolaisuuden jälkeen joku nuori nainen tulisi raskaaksi ja synnyttäisi jollain tapaa erityisen pojan – tämä mm. hallitsisi Daavidin valtaistuimella (9:6). Profetia siis on messiaaninen. Se ei ota kantaa neitseestäsyntymiseen, mutta kylläkin tukee lapsen jumalallisuutta ja kuninkaallisuutta (nimi Immanuel, Jes 9:6 ja Matt 1:18). Jeesuksesta käsin katsottuna Immanuel on myös lupaus: Hän on uusi Israel ja kuningas Daavidin suvusta.

Aiheesta lisää: Christian Think Tank

Yhteenveto

Profetioita tutkiessa on tärkeää tuntea niiden historiallinen konteksti, jota Raamattu itse valottaa paljon. Lisäksi profetioita tulee tarkastella tekstuaalisessa asiayhteydessään ja Raamatun kokonaisuuden valossa. Ylläolevassa esimerkissä kaivoin Raamatun ulkopuolelta lähinnä vuosiluvut.

Viime kädessä tärkeintä on kuitenkin muistaa hermeneuttinen ydin, eli Kristus-keskeisyys. On harhaanjohtavaa sanoa, että Jeesus täyttäisi Vanhan Testamentin profetioita. Se antaa kuvan, että Jeesus olisi pyrkinyt täyttämään niitä osoittaakseen olevansa luvattu messias. On oikeampaa sanoa, että Vanhassa Testamentissa on paljon sellaista profeetallista ilmoitusta, joka kuvaa Häntä ennalta. Näin emme ainoastaan ymmärrä Uutta testamenttia profetioiden valossa, vaan ymmärrämme sitä ymmärrettyjen profetioiden valossa.

Tästä onkin hyvä jatkaa kysymykseen, miten profetiat toteutuvat.