Jumalalla on monta rautaa tulessa, ja niinpä Hänellä on profeettojakin moneen lähtöön. Herra on liian suuri ilmoittaakseen Itsensä kaavamaisesti. Niinpä Hän antaa jokaiselle profeetalleen oman tehtävänsä, joka liittyy kiinteästi juuri kyseisen profeetan persoonaan. Profeettoja ei siis voi panna muottiin. Myös heidän moninaisuutensa on osa Jumalan itseilmoitusta: Jumalaa ei voi panna muottiin.

Tästä huolimatta kaikilla profeetoilla on paljon yhteistä. Jumalan edustajana profeetan ensisijainen tehtävä ei ole puhua Jumalan puolesta, rukoilla tai tehdä mitään muutakaan. Hänet on kutsuttu ennen kaikkea olemaan. Kaikkinainen toiminta on vasta tämän seurausta.

Tämä juontaa juurensa siitä Jumalan nimestä, jonka me Isä meidän –rukouksessa pyhitämme: Minä olen. Jeesus on se, joka Hän on. Niinpä Hänen läheisyyteensä kutsutun profeetan on myös oltava se, joka hän on – oma itsensä. Muulla tavoin ei voi olla Kristuksen kaltainen. Samasta syystä profeetat kasvattavat jokaista kohtaamaansa ihmistä olemaan oma itsensä – ja siten Jumalan kuva.

Jokainen kristitty on kutsuttu muuttumaan enenevässä määrin Kristuksen kuvan kaltaiseksi. Jotta profeetta vahvistaisi koko Kristuksen ruumiissa eräitä pohjimmiltaan hengellisiä piirteitä, jotkut niistä ilmenevät erityisen leimallisesti heissä itsessään. Rakkaus ja pyhyys ovat eräitä Jumalan piirteitä, joita Hän tuo esiin ihmisessä. Ihmisen ja Jumalan suhteesta taas nousevat profeettojen nöyryys, rohkeus ja erikoinen ajantaju.

Rakkaus ja pyhyys

Jumala on rakkaus. Kristus on Jumalan rakkaus meitä kohtaan. Kristuksen edustajana rakkaus lävistää myös profeetan oman persoonan, etenkin hänen toimiessaan tehtävässään. Hän näkee ihmiset kuten Jeesus heidät näkee, rakastavien silmälasien läpi. Hän ymmärtää jokaisen Jumalan lapsen olevan Jumalalle korvaamaton sen rakkauden vuoksi, jolla Jumala heitä rakastaa. Siksi profeetta rakastaa Jeesuksen rakkaudella, keskittyy luonnostaan toisiin ja on mieluummin antamassa kuin saamassa.

Profeettojen rakkaus ihmisiin on pyyteetöntä ja lempeää, mutta he ovat taipumattomia totuuden suhteen. He ovat syvästi tietoisia omasta inhimillisyydestään ja jakavat Jeesuksen myötätunnon kanssaihmisiään kohtaan. Profeetat on myös kutsuttu tuomaan Herran sana esiin samalla tavoin kuin Hän Itse sen tekisi, rakastaen. Profeetta saattaakin olla suorastaan haluton puhumaan ihmisille ankarasti. Jokainen profeetta kuitenkin tietää, ettei Kristuksen rakkaus pyri tuottamaan ihmisille mielihyvää, vaan pelkkää hyvää. Synnin paljastaminen on kutsua kääntyä Jumalan puoleen. Profeetta siis paljastaa ihmisille heidän syntinsä rakkaudesta heitä kohtaan. Sama rakkaus vaatii häntä kertomaan sen tavalla, joka saa ihmisen kääntymään siitä pois. Profeetan käytännön ongelma on keksiä miten.

Pyhyyden ja puhtauden suhteen profeetta on absolutisti. Hänelle ei ole olemassa sellaisia asioita kuin osittain pyhä tai vähän saastunut. On vain pyhää ja saastaa. Tämä ehdottomuus on heille niin luonnollista, että kaikkinainen epämääräisyys näissä asioissa on heille hämmentävää. Hän tekee selvän eron luodun lihallisuuden ja Pyhästä Hengestä lähtevän välille, eikä voi käsittää, kun muut eivät edes näe eroa, saatikka välitä siitä.

Profeetta vaatii kuitenkin aina eniten itseltään. Tietoisella tasolla hän tietää, että Jumala odottaa niiltä, jotka ovat lähellä Häntä muita korkeampaa moraalia. Syvemmällä tasolla tämä on Pyhän Hengen työtä, joka vetää häntä ankarampaan pyhitykseen.

Mitä tulee syntiin ja pyhyyteen, profeetat ovat ehdottoman mustavalkoisia. Jumalalle ei selitellä. He eivät tee sitä omasta puolestaan, eivätkä he hyväksy sitä toisilta. Toisaalta, koska heidän käsityksensä synnistä on syvempi kuin monilla, myös heidän käsityksensä anteeksiannosta ja siihen liittyvästä vapaudesta on suurempi kuin useimmilla.

Profeetta mieltää puhtauden koskevan pääasiassa kolmea aluetta: ajatuksia, sanoja ja tekoja. Mielen tasolla puhtaus on uskoa, uskollisuutta hengellisessä todellisuudessa ja ajattelemista vain tavalla, joka on Jumalalle mieluinen. Tahto, tunteet, ajatukset ja mielikuvitus tulee kaikki jättää Herran hallittaviksi. Puheen tasolla puhtaus on totuudessa pysymistä ja ihmisten kohtaamista rakastaen. Koska kieli on profeetan tärkein työkalu, se on pidettävä erityisen puhtaana (Jes 6:1–8, Jaak 3:1–12). Toiminnassaan profeetan on oltava suoraselkäinen, ja elettävä Jumalan tahdon mukaan. Jumalan edustajana erityisesti hänen on määrä olla Jeesuksen kuva. Syntinen profeetta on Jumalalle kammotus.

Jumala ei elättele harhaluuloa, että profeetta olisi tässäkään suhteessa seppä syntyessään. Tai edes kuollessaan. Hän pyhittää profeettaa yhä enemmän koko tämän elämän ajan. Tämä tapahtuu pääasiassa kolmella tavalla. Ensinnäkin, Hän murtaa profeettaa elämän myllyssä. Toiseksi, Hän osoittaa profeetalle tämän puutteita – eli syntejä – joille Hän haluaa tämän alkavan tehdä jotain. Kolmanneksi, Hän vaikuttaa profeetassa tahtoa elää enenevässä määrin Hänen tahtonsa mukaan. Profeetta on kutsuttu, Jumalan kunniaksi, elämään jokapäiväisessä itselleen kuolemisessa.

Suhde yläkertaan

Ihminen on persoona. Jumalalla on kolme persoonaa, Isä, Poika ja Pyhä Henki. Meillä kaikilla on persoonallinen suhde jokaiseen Jumalan persoonaan. Jumalan suhde jokaiseen profeettaan on ainutlaatuinen. Jumala puhuu heidän kanssaan eri tavoin ja antaa heille erilaisia tehtäviä. On osaltaan profeetan vastuulla kehittää tapaa, jolla juuri hän keskustelee Jumalan kanssa. Usein Herra puhuu pienten asioiden kautta, ja Hänen tahtonsa toteutuu, kun on uskollinen pienissä asioissa.

Jumala pitää suhteensa profeettoihinsa erityisen läheisinä. Itse asiassa profeetan tilivälit Herraan eivät ole lyhyet, ne ovat välittömät. Usein Hän suorastaan rutistaa heitä kiinni Itseensä – tai siltä se ainakin tuntuu. Jumalan läsnäolo on profeetan ensisijainen todellisuus. Profeetalle voi olla hyvin hämmentävää, jos hän itse tai joku muu ei koe sitä jatkuvasti. Siksi he pyrkivätkin välittämään läheistä Jumalan tuntemista eteenpäin, etenkin toisille uskoville. Toisaalta profeetta saattaa tottua siihen, niin ettei enää edes ole tietoinen kokemuksestaan. Mutta sen puutteen hän kyllä huomaa. Jumala on ilmaa, jota hän hengittää. Ja ellei hengitä, hän tukehtuu. Profeetan on pakko riippua kiinni Herrassa, tai hän ei kykene elämään itsensä kanssa. (Itse asiassa, jätetään pois nuo kaksi viimeistä sanaa.)

Kun profeetta toimii virassaan, hän ei saa antaa ulkoisten olosuhteiden vaikuttaa arvostelukykyynsä. Hänen on pidettävä lähtökohtanaan sitä, kuka hän on Kristuksessa, toisin sanoen suhdettaan Jumalaan. Herran edustajana profeetan on oltava herkkä Hänen suuntaansa, ja toimittava vasta, kun todella tuntee Herran tahdon. Kun profeetta epäonnistuu tässä, se on toisten näkökulmasta erehdys tai synti, mutta profeetan mielestä jotain kymmenesti pahempaa – jokin oli hänelle tärkeämpää kuin suhde Jumalaan. Koska Jumala on profeetalle yhtä kuin elämä, seuraukset saattavat olla kohtalokkaat.

Kuitenkin, profeetan täytyy oppia kaatumaan ja konttaamaan takaisin tielle ristin kautta. Jos hän pelkää suhteensa kärsivän niin paljon, ettei tunnusta virheitään, hän elää itsepetoksessa. Kaikkitietävän Jumalan edessä ei ole mielekästä teeskennellä, ja profeetta tietää, että hänen suhteensa Herraan voi perustua vain armottomaan realismiin. Herran edessä kukaan ei ole itsessään vanhurskas, kenelläkään ei ole riittävästi ymmärrystä, kenenkään usko ei riitä. Profeetta tietää, mitä hän on Herran edessä. Itsessään ei mitään. Kristuksessa Hän on mitä hän on.

Nöyryys

Kuninkaan edustajan täytyy olla nöyrä kuninkaan edessä. Hän tietää, ettei ole itse Kuningas. Hän tietää, ettei Kuningas tarvitse hänen palveluksiaan. Jos jollakulla profeetalla on epäilystä näistä asioista, hänen on parasta tehdä korvaamattomuustesti:

1. Ota lasi vettä.
2. Työnnä siihen sormesi ja vedä pois.
3. Jos veteen jäi kuoppa, olet korvaamaton.

Profeetalle tämä on hyvin vapauttavaa, sillä se kertoo, että Herra ei tarvitse hänenkään palveluksiaan. Tämä on lopulta varsin terveellistä. Suosio voi olla tuhoisampaa kuin vaino, ja monet profeetat ovatkin sille suorastaan allergisia. Ongelma on, että olemalla ihmisten epäsuosiossa profeetat eivät voi tehdä työtään lainkaan. Vaatii todellista nöyryyttä kyetä ottamaan vastaan se kiitos, joka ihmiselle kuuluu siitä hyvästä että hoitaa hommansa.

Tämä perusolemukseen ulottuva nöyryys ei tietenkään tule itsestään, vaan on Jumalan lahja. Nöyryyden lahjan antamista kutsutaan nöyräksi tekemiseksi, eli nöyryyttämiseksi. Profeetat ovatkin saaneet tuta enemmän keppiä kuin kunniaa, ja he ovat eläviä esimerkkejä siitä, ettei menestysteologia pidä paikkaansa. Profeetan erottaakin megalomaanisesta sekopäästä juuri suhtautuminen nöyryytykseen. Hän pitää nöyryytystä aitona tappiona, ei naamioituna voittona. Jeesuksen kuolema oli häpeä, ei hyve (Fil 2:8). Ristin voitto oli juuri se, että se oli täydellinen tappio, ilman minkäänlaisia varauksia. Kun Jumala nöyryyttää profeettaansa, se menee hänen luihinsa ja ytimiinsä. Hän ei ravista kokemusta selästään. Hän ei ehkä edes kykene nousemaan.

Profeetan nöyryyden aktiivinen puoli on hänen uskollisuutensa. Heidän uskonsa voi yltyä sokeaksi. Heitä välittävät vain Jumalan tahdosta. Koska heillä on vain yksi näkökulma asiaan ja sekin usein vajavainen, tämä voi aiheuttaa joskus tarpeetonta kärsimystä hänelle itselleen tai hänen ympäristölleen.

Luonnostaan profeetta on kuitenkin välinpitämätön näistä seikoista. Koska hän on jo saanut tuta nahoissaan täysilaidallisen Isän kädestä, hänestä on herttaisen yhdentekevää, mitä ihmiset siihen lisäävät. Hän ei pidä mitään enää minkään arvoisena, ja on valmis menettämään kasvonsakin Jeesuksen vuoksi.

Niinpä profeetan nöyryys Jumalan edessä johtaa rohkeuteen, joskus jopa röyhkeyteen, ihmisten edessä. Riippuvuus Herrasta ja sokea uskollisuus saavat profeetan tekemään aivan ajattelematta tekoja, joita muut harkitsisivat vähintään kahdesti. Profeetan mielestä yksi neljääsataa vastaan on aivan reilua ja pään päätyminen vadille on hyväksyttävä riski. Jos aseena sattuu olemaan pelkkä nahkaremmi, sen pahempi vastassa olevalle sotasankarille, joka pilkkasi Herraa.

Profeetat ovat usein tehtäväorientointuineita, eivätkä anna minkään fyysistä maailmanloppua vähäisemmän horjuttaa sitoutumistaan. Joukosta löytyykin melko sitkeitä sissejä. Koska heidät on kulutettu, turhautettu ja nöyryytetty heikoiksi, he pysyvät pystyssä enää Pyhän Hengen voimalla. Muussa tapauksessa he kokevat taas uuden nöyryytyksen. Ilman Pyhää Henkeä profeetta ei ole mitään. Toimiakseen tehokkaasti, hänen profeetan on keskityttävä Herraan, rukoukseen, uskoon, toivoon ja rakkauteen. Erityisesti aikoina, joina profeetalliseen ääneen ei kiinnitetä huomiota.

Ajantaju

Profeetoilla on erikoinen ajantaju. Yliluonnollinen on heille luonnollista. Koska heidän ensisijainen todellisuutensa on hengellinen todellisuus, joka siis edeltää fyysistä, he melko kirjaimellisesti elävät tulevaisuudessa. Se saattaa olla sekunnin tai vuosikymmenen edellä materiaalista. Ja koska he pyrkivät pysymään Jeesuksen tahdissa, he eivät elä siinä tulevaisuudessa, joka toteutuu, vaan siinä, jota Herra kutsuu meitä toteuttamaan. Kun muut vielä juhlivat, profeetta varustautuu jo seuraavaan taisteluun; kun muut vielä kärvistelevät synnissään, profeetta riemuitsee jo heidän tekemästään parannuksesta ja Herran anteeksiannosta.

Profeetat eivät välttämättä tunne Jumalan suunnitelmia. He kuitenkin tuntevat Hänet, joka antaa heille ohjeet, ja toimivat kuuliaisina saamiensa ohjeiden mukaan. He tekevät asetuksia hengellisessä todellisuudessa, rukoilevat asioita oleviksi ja tekevät mitä Herra käskee. He myös johtavat muita edessään näkyvään tulevaisuuteen kutsumalla näitä vastaavaan kuuliaisuuteen Herralle.

Profeetat pikemminkin tekevät kuin ennustavat tulevaisuutta. Jumala voi tietysti antaa sitä koskevan sanan, mutta tyypillisemmin heidän näkökulmansa on hengellisestä fyysiseen. Jumala on elävä Jumala, joka johtaa meitä koko ajan elämässämme eteenpäin. Hän voi heittää profeetan yllättäviin tilanteisiin lyhyelläkin varoitusajalla. Profeetan tehtävä on myös olla herkkä tälle johdatukselle muidenkin puolesta. Omasta näkökulmastaan profeetta on sokeiden keskellä silmäpuoli, jonka on kannettava vastuunsa.

Odottaminen on tärkeä osa profeetan tehtävää. Profeetalla ei ole parempaa tekemistä kuin odottaa Herraa. Vielä kauemmin hän saa odottaa Herran sanan toteutumista. Tämä on Jumalan tapa opettaa kärsivällisyyttä ja käsittelemään turhautumista. Profeetallisen sanan toteutumiseen voi kulua pidempään kuin sen sanojan elinikä.

• Tämä artikkeli on osa sarjaa nykyajan profeetoista (Sisällysluettelo).
• Edellinen: Mikä on profeetta.
• Seuraavaksi: Miten profeetat on tehty?.