Miten profeetat on tehty – Osa I

Vaikka Jumala voi valtuuttaa edustajakseen kenet tahansa, on ilmeistä, että Hän ei tee niin. Herran täytyy luottaa profeetan ymmärtävän Hänen päämääränsä ja suunnitelmansa ja haluavansa edistää niitä myös omalta osaltaan. Voidakseen olla Herran edustaja, ihmisellä on ensin oltava oikea luonteenlaatu (kyllin pieni ego ja suuri usko) ja hänen on tunnettava Jumala.

Ihanteellisella profeetalla on Daavidin sydän, Danielin viisus, Jobin kärsivällisyys, behemotin nahka ja kastemadon ego. Käytännössä Herra asettaa tehtävään vähemmän ihanteellisia ihmisiä. Heitäkään Hän ei ota työhön pystymetsästä. Hän näkee paljon vaivaa kasvattaakseen kutsun saanutta tehtäväänsä – tai pikemminkin elämään tuossa tehtävässä.

Tässä esittämäni polku on eräänlainen oppikirjaesimerkki, jonka on tarkoitus lähinnä antaa jotain kuvaa siitä, mitä profeetan vaiheisiin tyypillisesti kuuluu. Todellisuus on usein sotkuisempi. Vaiheet eivät ole peräkkäisiä, vaan osin päällekkäisiä, samoin niiden järjestys ja laajuus voivat vaihdella jonkin verran. Esimerkiksi profeetan luonteen muokkaus kestää koko elämän, sillä niin opittavaa kuin kasvunvaraakin riittää ihmisiäksi. Samoin hänen mandaattinsa voi kasvaa asteittain. Näitä vaiheita kuitenkin näkee monien Raamatun profeettojen elämänvaiheissa ja niille on hyvät ja ilmeiset syyt.

Profeetan kouliminen

Jumalan kirkkaus meissä on aarre saviastioissa. Käyttääkseen ihmistä Herra aloittaa murtamalla tämän. Mitä perusteellisemmin Hän murtaa, sitä kirkkaammin Hänen kirkkautensa pääsee loistamaan.

Jumala aloittaa profeetan koulimisen jo ennen tämän syntymää. Se jatkuu hänen elämänsä loppuun saakka. Herran on ensinnäkin puhdistettava profeettansa siitä, mitä tämä ei ole. Niinpä Hän ei useinkaan salli profeettojensa kulkea ”tavallisten” ihmisten polkuja. Oman matkansa varrella profeetan on sekä löydettävä että määriteltävä itsensä. Siis tultava omaksi itsekseen. Kuitenkaan hänen polkunsa ei lopulta ole hänen omansa, kuten hän itsekään ei kuulu itselleen. Profeettojen on tyytyminen siihen, miten Herra heitä johdattaa, joskus raskaallakin kädellä.

Profeetan kokemukset muokkaavat sekä hänen persoonaansa että asennettaan elämään ja vastoinkäymisiin. Erityisesti Jumala antaa profeetaksi aikomiensa ihmisten kärsiä torjutuksi ja hylätyksi tulemista, yksinäisyyttä, turhautumista ja nöyryytyksiä. Kutsun saanut voikin turvallisesti odottaa tulevansa masennetuksi ja väärinymmärretyksi. Joidenkin mielestä hän voi vaikuttaa jopa täysin tärähtäneeltä, enemmän tai vähemmän perustellusti. Pahimmat pettymykset tulevat juuri usein sieltä, mistä hän odottaisi tai ainakin toivoisi eniten tukea ja ymmärrystä.

Näillä tapahtumilla ei välttämättä ole mitään tekemistä profeetallisuuden kanssa. Usein ne tapahtuvat luonnollisin keinoin. Esimerkiksi ura voi nousta pystysuoraan, terveys romahtaa, talous laskea koskesta ja ihmissuhteet mennä osmonsolmuun. Tätä pään hakkaamista harmaaseen kiveen voi jatkua vuosia tai vuosikymmeniä. Jumala ei kuitenkaan aio opettaa profeetalle, että luja tahto vie vaikka läpi harmaan kiven, vaan hajottaa tämän pään ja erityisesti murtaa hänen oman tahtonsa. Tätä jatkuu, kunnes profeetta ei enää odota yhtään mitään ihmisiltä. Lopputulos saattaa olla, että hänestä tuleekin monella mittapuulla ihmisraunio. Mitä pahempi, sitä parempi saviastiasta loistavalle kirkkaudelle. Kaikki tämä on kuitenkin vain kuivaharjoittelua profeetan tehtäviin.

Herra tietysti tekee tätä murtamisen työtä vaihtelevassa määrin jokaisen lapsensa kohdalla. On vain Hänen rakkauttaan, kun Hän rutistaa meitä lähemmäs Itseään. Uudestisyntyneen ihmisen kohdalla se johtaa väistämättä siihen, että Pyhä Henki tulee yhä selvemmin esiin, ja ihminen siis muuttuu Kristuksen kuvan kaltaiseksi. Tämä on suoraan verrannollista siihen, miten paljon Herra on murtanut ihmistä.

Ihmisen, erityisesti profeetan, on mahdollista sekä suostua tähän työhön että vastustaa sitä. Suostuminen merkitsee valintaa haluta maksaa inhimillinen hinta, joka voi profeetalle olla yhtä korkea kuin katkerakin. Hänelle se kuitenkin on myös elämän tarkoitus.

Herran päämäärä murtamisen työssä on nimittäin opettaa palvelijansa asennoitumaan oikein tilanteissa, joissa heidän välittämänsä sana torjutaan, juurruttaa valittunsa turvautumaan kaikessa yksin Häneen ja pitämään oma egonsa poissa tieltä, kun Herralla on jotain sanottavaa. Vastaavasti Jumala siis juurii profeetoistaan rakkaudettomuutta, tottelemattomuutta, kateutta, itsesääliä ja katkeruutta. Antautuessaan ehdoitta Jumalan hänelle ja hänessä tekemälle työlle, profeetan vastoinkäymiset paitsi opettavat hänelle sääliä, myös tekevät hänestä tulta ja tappuraa, joka taistelee katkeraan loppuun saakka.

Profeetan kutsu on siis kutsu olla Herraa lähellä. Se on kutsu tulla Herran murtamaksi, jotta Tämä Itse saisi yhä enemmän tilaa ihmisessä, kunnes Hän on profeetalle kaikki kaikessa. Tämä on hinta, joka profeetan itsensä on tahdottava maksaa. Vain siten hän voi päästä tehtävässään eteenpäin.

Kutsun vastustaminen merkitsee valintaa kulkea omaa tietään, mutta myös turhautumista tarkoituksettomuuteen. Se ei ole Jumalan tahdon mukaista, mutta ei myöskään varsinaisesti synti, sillä ihmisen vapaus valita tiensä on Herran tahto. Se ei myöskään estä Herraa käyttämästä tuota tietä omiin päämääriinsä, jos pois poikennut vain joskus kääntyy takaisin Herran puoleen. Tämäkin koskee jokaista Jumalan lasta. Profeetalle selän kääntäminen Jumalan kasvoille kuitenkin merkitsee tukehtumista, eroa siitä, mikä pitää häntä hengissä, joskus jopa kirjaimellisesti.

Jokainen Jumalan lapsi onkin kutsuttu kohtaamaan Herran hänen tielleen tuomat vastoinkäymiset rohkeasti, turvautuen Häneen Itseensä. Oppiessaan selviämään ihmisistä huolimatta, luottaen vain Jumalaan, ihminen samalla vapautuu ihmispelosta terveeseen Herran pelkoon. Herra pitää huolta niistä, jotka turvautuvat Häneen.

Profeetta kohtaa paljon suuria vastoinkäymisiä, joten hänen on kohdattava ne sisukkaasti. Tämä valmistaa häntä aikanaan kohtaamaan Herralle vastahakoinen seurakunta, piittaamatta siitä, millaisen vastaanoton saa. Tehtävässään hän ei saa antaa minkään kääntää itseään piiruakaan oikealle tai vasemmalle Jumalan tahdosta. Profeetan Jumalan tahtoa käsittelevässä sanakirjassa sana ”kompromissi” selitetään ”epäonnistuminen, maailmanloppu”.

Profeetan kutsuminen

Jossain vaiheessa Jumala tekee tulevalle profeetalle tiettäväksi, että Hän tahtoo tehdä tästä profeetan. Viime kädessä Pyhä Henki vaikuttaa kutsun ihmisen sisimmässä. Usein siihen liittyy myös jokin ulkoinen merkki, esimerkiksi toisen ihmisen välittämä profeetallinen sana.

Pelkkä kutsu ei vielä merkitse, että olisi jo profeetta. Profeetalle on annettu myös valtaa. Kutsu merkitsee vain, että ihmisen on syytä alkaa muovata ajatteluaan tiettyyn suuntaan myös tietoisesti ja toimia sen mukaan.

Tämä saattaa joskus olla kutsutulle itselleen hämmentävää, koska hän tunnistaa sekä korkean kutsunsa että toisaalta sen, ettei ole profeetta (koska Herra tekee molemmat hänelle tiettäväksi). Samaan aikaan myös hänen koulimisensa jatkuu.

Profeetan koulutus

Profeetan koulutus on työn opettelua. Tässä on suureksi avuksi, jos hänellä sattuu olemaan profeetta kouluttamassa. Muussa tapauksessa hän saa tyytyä Pyhän Hengen ohjaukseen. Molemmissa on puolensa.

Kun kouluttamassa on ihminen, koulutus on usein tietoisempaa ja ohjatumpaa. Oppilaan ei tarvitse itse keksiä jokaista pyörää, tai edes mitä pitää oppia. Niinpä hän pääsee jyvälle paljon nopeammin. Toisaalta opettaja osaa opettaa vain sen, mitä on itse oppinut. Tätä ongelmaa voi auttaa, jos saa oppia useammalta taholta. Tyypillisesti profeetanoppilaalla on kuitenkin vain yksi sellainen opettaja, jonka opetuslapsi hän on ja johon hänellä siis on erityinen suhde.

Profeetan koulutuksen olisi hyvä tapahtua paikallisseurakunnan suojassa. Tämä tuo siihen luonnostaan monipuolisuutta ja tasapainoa. Toisaalta seurakunnan täytyy luottaa siihen, että viime kädessä opetuslapsensa kouluttaa juuri profeetta, joka on tehtävästä vastuussa seurakunnalle vasta toissijaisesti. Profeetan ensisijainen vastuu profeetallisista tehtävistä on nimittäin aina Kuninkaalle. Tämä voi aiheuttaa jännitteitä profeetan ja seurakunnan paimenen välille. Keskinäinen rakkaus, kärsivällisyys, kunnioittaminen, avoimuus oppia puolin ja toisin sekä ennen kaikkea luottamuksellinen keskusteluyhteys profeetan ja seurakunnan johdon välillä voivat kuitenkin kantaa pitkälle.

On myös mahdollista, ettei profeetalla ole ihmistä opettajana. Tämä ei merkitse, että hänestä tulisi itseoppinut, vaan Herra Itse ohjaa häntä miten hyväksi näkee. Tällainen oppilas saattaa olla kohtalaisen irrallaan jopa uskovien yhteydestä, ettei saisi vääriä vaikutteita ihmisiltä. Tällainen koulutus on usein hidasta, mutta sen etuna on, että nämä oppilaat ovat vapaita raivaamaan uusia uria. Lisäksi he ovat luonnostaan riippumattomampia ihmisistä, mistä saattaa olla joissain tehtävissä hyötyä.

Kouluttipa profeettaa kuka hyvänsä, hänen tärkeimpiin taitoihinsa kuuluu Jumalan sydämenlyöntien tunteminen. Hänen on oltava hengessään siellä, missä Herra on, ja herkkä sille, mitä Jumalalla on tekeillä. Tämä kyky perustuu yksin hänen ja Jumalan keskinäiseen suhteeseen, eikä se ole opetettavissa. Siihen voi vain kasvaa.

Seuraavassa osassa tarkastellaan profeetan virkaan asettamiseen ja siinä toimimiseen liittyviä kysymyksiä.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista.

This site uses Akismet to reduce spam. Learn how your comment data is processed.