Mikä on profeetta?

Raamattu ei suoraan kerro, mitä sana ”profeetta” tarkoittaa. Käsite oli tuttu niin kirjoittajille kuin yleisöllekin. Meille se voi olla vieraampi, tai hyvin vääristynyt. Tarkastelen sitä kahdesta näkökulmasta: yleisesti ja Uudessa liitossa.

Profeetta Uuden liiton ulkopuolella

Antiikin aikana profeetan käsite tunnettiin laajalti. Suomenkielinen sana profeetta juontuukin jo klassisessa kreikassa (1000 eKr.) käytetystä sanasta profetes (puhuja, julistaja), joka taas tulee verbistä profemi (puhua edessä, sanoa julki, ennustaa), jonka substantiivimuoto on profeteia (jumalallisen tahdon julistus, jumalallinen vastaus esitettyyn kysymykseen). Kreikassa nämä sanat liittyivät alun perin oraakkelilaitokseen.

Hepreassa profeettaa vastaava sana on nabi. Siihen liittyvät verbit merkitsevät – kreikkalaisen käsitteistön tapaan – ”puhua profeettana, esiintyä profeettana, puhua profeetallisessa hurmiossa'”. Lyhyesti sanoen vanhan testamentin profeetta merkitsee ”Herran suuta”. Ja koska Herralla on paljon muutakin sanottavaa kuin tulevaisuuden ennustaminen, vain suhteellisen pieni osa profetioista on ennustuksia. Itse asiassa  Vanhan testamentin profetian erityispiirteitä ovatkin historian profeetallinen tulkinta ja vertausten käyttö. On sanottu niinkin, että profeettojen pääviesti oli – ja on – muistuttaa Jumalan kansaa liiton ehdoista.

Mooseksen ja Aaronin suhde antaa ymmärrettävän kuvan profeetasta. Mitä faaraoon tuli, Aaron oli Mooseksen suuna, Mooses taas jumalana. Aaron siis teki Mooseksen tahdon ja ajatukset selviksi faaraolle miten parhaiten taisi, ikään kuin toimi heidän välillään välittäjänä, ei tulkkina. Faarao esitti kysymyksensä Aaronille, ja Aaron vastasi. Jos hän oli jo perillä asiasta, Moosekselta ei tarvinnut edes erikseen kysyä.

Siinä missä pakanaprofeetat vain vastasivat kysymyksiin jumaltensa puolesta, Herran profeetat toimivat lisäksi Herran aloitteesta. He eivät olleet ensi sijassa ihmisten palveluksessa, vaan Herran, ja tiesivät sen. Ja milloin he eivät eläneet tämän periaatteen mukaan, heistä tuli vääriä profeettoja.

Herran voidellut

Vanhassa testamentissa on kolme vertauskuvallista puuta: viini-, viikuna- ja oliivipuu. Nämä symboloivat kuninkuutta, pappeutta ja profeetallisuutta, joista jokaisella oli oma roolinsa. Kuhunkin tehtävään pyhitettiin, eli vihittiin. Usein tässä yhteydessä käytettiin öljyä, joka on Pyhän Hengen symboli. Kuninkaat, papit ja profeetat olivat siis Herran voideltuja, kukin omalla tavallaan.

Hepreaksi ”voideltu” merkitsee ”messias”, joka on kreikaksi ”kristus”. Kristus on siis Jeesuksen arvonimi. Hän on eräs tietty Herran Voideltu, joka myös toimi noissa kaikissa tehtävissä. Kuninkaana Hän hallitsee Jumalan valtakuntaa. Pappina Hän toimitti sovituksen. Ja profeettana Hän on Ilmoitus, jossa Jumalan voi kohdata.

Kun yhdistää ajatuksen voitelusta siihen, miten sana ”profeetta” yleisemmin ymmärrettiin, saadaan aika selkeä kuva profeetan roolista Israelin kansan keskuudessa ennen Uutta liittoa – siis Johannes Kastajaan saakka. Hän oli Jumalan erityisesti valitsema ja  kutsuma ihminen, joka tunsi Herran kyllin hyvin vastatakseen eräisiin Jumalalle esitettyihin kysymyksiin, joko suoraan tai kysymällä Herralta. Hän toimi myös Jumalan lähettämänä viestinviejänä ihmisten suuntaan. Toisin sanoen profeetta oli Jumalan valtuutettu edustaja. Profeetta oli kutsuttu elämään keskimääräistä pyhempää – puhtaampaa, Jumalaan keskittyneempää – elämää ja nostamaan muitakin mukanaan siihen.

Kun jollakulla oli jotain kysyttävää Jumalalta tai asiaa Hänelle, hän meni profeetan luo.

Uuden liiton profeetat

Profeetallisuus Uudessa liitossa on hyvin samankaltaista kuin vanhassa.  Tätä käsiteltiin jo edellä. Suurin ero on, että Uusi liitto on lähtökohtaisesti profeetallinen. Vanhan testamentin profeetoista suurin oli Johannes Kastaja. Jumalasta syntyneenä vähäisinkin Uuden liiton ihminen on profeetallisessa mielessä vielä paljon suurempi. Myös Uudessa liitossa on erityisiä profeettoja. Raamatussa mainitaan nimeltä ainakin Barnabas, Juudas, Silas ja Agabus.

Kaikki Kristuksessa olevat ja elävät muodostavat pyhän papiston. Kun jollakulla on asiaa Herralle, hän voi kääntyä kenen tahansa uskovan puoleen ja kohdata Herran. Tässä mielessä jokainen uskova on profeetta maailmalle. Tavallaan Uuden liiton profeetat ovat siis profeettoja myös profeetoille. Heidän tehtävänsä on nostaa uskovien profeetallista tasoa  -pyhyyttä, eli tukea heitä pyhityksessä – siten, että heitä kohdatessaan Herra tulisi selvemmin esiin.

Aivan erityisesti tämä tarkoittaa, että kun jollakulla kristityllä on asiaa Herralle, hän voi mennä puhumaan profeetalle. Periaatteessa se ei ole tarpeen, koska hänessä itsessäänkin asuu Pyhä Henki. Käytännössä kyllin kypsiä ihmisiä on turhan harvassa. Paavalin mukaan profeetoille kuuluukin osaltaan tehtävä tehdä itsensä tarpeettomiksi kasvattamalla kaikista uskovista päteviä Hengen seuraajia omassa elämässään.

Jeesuksen valtuutettu edustaja

Profeetta on Jeesuksen valtuutettu edustaja. Kaikki Kristuksen ruumiin jäsenet ovat Jeesuksen edustajia, ja voivat puhua Hänestä sen mukaan kuin taitavat. Opettajille on annettu erityinen vastuu tästä asiasta. Sen sijaan kenelläkään ei lähtökohtaisesti ole oikeutta puhua Herran puolesta, sanoa mitä Hän tahtoo sanoa. Profetian armolahjassa on kyse siitä, että Herra antaa tietyn oman sanansa jollekulle puhuttavaksi. Tälläkään ihmisellä ei ole oikeutta puhua Herran puolesta, ainoastaan välittää annettu pyhä sanoma. Profeetta taas on määritelmällisesti – sekä Uudessa että Vanhassa liitossa – henkilö, jolla on oikeus ja vastuu puhua Herran puolesta, tarvitsematta välttämättä edes kysyä asiaa Häneltä ensin.

Jumalan valtakunnassa tämä merkitsee, että Kuningas on kutsunut tuohon tehtävään ja antanut tuolle henkilölle mandaatin puhua Itsensä puolesta.

Mandaattiin tyypillisesti liittyy niin tehtävänanto kuin sen rajat: Herra voi asettaa ihmisen profeetaksi esimerkiksi tietyssä seurakunnassa tai kaupungissa, tai antaa hänen sydämelleen erityisesti tietyntyyppisiä asioita, joihin hän keskittyy. Viime kädessä profeetta kuitenkin palvelee koko Kristuksen ruumista, eikä profeetta lakkaa olemasta profeetta lestinsä ulkopuolella. Hän ei ehkä ole aivan kotikentällään, mutta kaukana ummikosta ja hänellä on joka tapauksessa tiettyä universaalia auktoriteettia. Ihmiset voivat kutsua hänet toimimaan oman alueensa ulkopuolella. Usein Herra suorastaan ilahtuu sellaisesta. Hänhän on antanut profeetat lahjaksi koko Kristuksen ruumiille rakentaakseen sitä pyhyydessä, jotta Kristuksen morsian olisi valmis häihinsä.

On selvää, että profeetasta tekee profeetan vain Jeesuksen oma sana. Kukaan ei voi itse tehdä profeettaa itsestään tai kenestäkään toisesta. Olisi helpompaa nimittää itsensä vaikka Suomen YK-suurlähettilääksi. Jälkimmäiseen tehtävään voi nimittäin edes pyrkiä tarkoitushakuisella urakierrolla, kun taas profeetan virkaan kutsumiseen sopivat paremmin laulun sanat ”Siellä missä tahtoo, Suuri Tuuli puhaltaa – yllättäen hänet, joka kutsun saa – vastarinta murtuu köydet hiljaa katkeaa, avoinna on taivas, työhön kutsuu maa…

Me voimme korkeintaan vahvistaa Herran jo antaman kutsun ja valtuuttaa kyseisen henkilön toimimaan sellaisessa kontekstissa, jossa meillä on siihen valtuudet – esimerkiksi omassa elämässämme, kodissamme, seurakunnassamme tai kansakunnassamme. Ilman tällaista valtuutusta profeetan toimintamahdollisuudet ovat hyvin rajalliset.

Profeetta on siis se kuuluisa ”Jumalasta seuraava”. Vaikka ilmaisussa on vinha perä, sitä on vaikea käyttää vakavalla naamalla, jo siksikin että se on helppo ymmärtää väärin. Profeetta on läpikotaisin ihminen. Mutta niin on Jeesuskin. Koska profeetta on kutsuttu elämään lähellä Herraa, hänen voi odottaa tekevän samankaltaisia asioita kuin Jeesus. Meidän onkin syytä kysyä itseltämme: Kun katsomme profeettaa, millainen Jeesus hänestä näkyy? Onko Hän vuorella saarnaamassa? Tuskissaan Getsemanessa? Ruokkimassa kansanjoukkoja? Kahdenkeskisessä keskustelussa uskonoppineen kanssa? Puhdistamassa temppeliä? Itkemässä ystävänsä haudalla? Parantamassa sairaita ja karkottamassa pahoja henkiä? Uskonnollisen ja maallisen vallan tutkittavana ja tuomittavana? Armahtamassa syntistä? Puolustamassa opetuslapsiaan uskonnollisilta ihmisiltä? Kuuntelemassa, kun tähtioppilas antaa neuvoja suoraan isältä Perkeleeltä? Kirkastusvuorella? Ristillä? Ei oppilas ole opettajaansa suurempi. Kun Jumalamme on tällainen, millaisia ovatkaan Hänen ystävänsä? Ja jos profeetat ovat tällaisia, se antaa vihjeen, miten meidän tulisi suhtautua heihin. Miten me nyt yleensä suhtaudumme johonkuhun, joka tekee yllämainittuja asioita… Toisaalta tapa, jolla suhtaudumme heihin, paljastaa jotain siitä, miten nyt yleensä suhtaudumme sellaisiin, jotka tekevät yllämainittuja asioita…

Vaikka Jumala voi kutsua profeetakseen kenet tahansa, on ilmeistä, että Hän ei tee niin. Voidakseen olla Herran edustaja, profeetalla on ensin oltava oikea luonteenlaatu (kyllin pieni ego ja suuri usko) ja Hänen on tunnettava Herra. Niitäkään, jotka Hän kutsuu, Hän ei laita työhön pystymetsästä. Jumala ei vain kutsu profeetaksi, vaan Hän myös valmistelee ihmisen tehtävään – tai pikemminkin elämään tuossa tehtävässä.

Se on profeetan elämäntarina. Jumala tekee heitä hullujaan. Ja pitää heistä huolta.

Tämä artikkeli on osa nykyajan profeettoja käsittelevää sarjaa.

Seuraavaksi: Miten profeetat on tehty?

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *

5 × five =

This site uses Akismet to reduce spam. Learn how your comment data is processed.