Profeetat keskellämme

Blogini nimen vuoksi minulta kysyttiin, pidänkö itseäni profeettana. Valitessani tämän nimen arvelinkin, että minun täytyy vielä tarttua kysymykseen ja selittää, mitä tarkoittaa ”Uuden liiton ajan profeetta”. No, blogin tietoja -sivulla olin jo selittänyt nimeä:

…kyselin nimiehdotuksia blogille. Tämä ei mielestäni ollut hassumpi. Raflaava, hitusen poleeminen ja toivoakseni kuvaa sisältöäkin. Lisäksi satun pyörimään piireissä, joissa on ihmisiä, joita voi hyvällä syyllä kutsua Uuden liiton ajan profeetoiksi, joten uskon minulla olevan jokin käsitys siitäkin asiasta.

Tarkkaavaisen lukijan pitäisi huomata, että minä en sano, että olisin profeetta. Toivoakseni ymmärrät miksi, kunhan olen lukenut tämän artikkelisarjan viimeisenkin osan. Väitän vain, että aion höökiä ulos juttua, jota syystä tai toisesta voi pitää profeettamaisena. Tätä saa itse kukin arvioida tahollaan. Lisäksi väitän tuossa, että minulla olisi myös jonkinlaista henkilökohtaiseen kontaktiin perustuvaa käsitystä Uuden liiton ajan profeetoista.

Toisaalta ymmärrän, että joku voi saada sen käsityksen, että sanon olevani profeetta. Kerran sanoin jotain tämäntapaista: ”Ei varsinaisesti tarvitse olla profeetta sanoakseen, että Jumala ei pidä siitä, jos teemme syntiä,” Joku kysyi heti: ”Väitätkö olevasi profeetta?!?” Huh. Luetun ymmärtäminen on ilmeisesti yllättävän harvinainen taito. Jos joku lukee tuon tarkoittavan, että pidän itseäni profeettana, niin eikö sitten, jos pistän blogilleni tällaisen nimen 🙂

Lienee siis syytä selittää. Kuka tahansa, joka yhtään tuntee Raamattua, tietää tuon. Ei todellakaan tarvitse olla profeetta ymmärtääkseen, että synti on Jumalan tahdon rikkomista eikä siis tarvitse olla profeetta sanoakseen sanoakseen sen ääneen… Tietysti, jos joku sattuu olemaan profeetta, on suorastaan odotettavaa, että hän joskus sanoo jotain tuontapaista, joten sellaisen sanojaa voisi epäillä profeetaksi. Mutta ei todellakaan tarvitse olla profeetta sanoakseen noin.

Ei myöskään tarvitse olla profeetta kirjoittaakseen asioista, joita käsittelen tässä blogissa. Näkökulmani kuitenkin varmasti on aika profeetallinen.

Sananen taustoista

Ensimmäistä kertaa törmäsin aiheeseen vakavammin helmikuussa 2009. Tunsin ilmeisesti kohtalaisen hyvin Raamattua, koska muuan ystäväni pyysi minua vähän selvittämään itselleen mistä seurakuntaviroissa oli nykyajan kristillisyydessä kyse. Koskapa minulla oli tästa nimenomaisesta aiheesta vain hyvin hämärä käsitys, tartuin haasteeseen mielihyvin. Tutkin asiaa sekä Raamatun pohjalta että mitä muuta opetusta löysin aiheesta, ja punnitsin kaikkea minussa asuvan Hengen mukaan. Paimenista, opettajista ja evankelistoista pääsin jyvälle heti. Apostoleistakin pääsin pian hajulle. Koska minulla ei ollut minkäänlaisia ennakkokäsitystä aiheesta, olin säästänyt näihin epäilyytäviin ”profeettoihin” perehtymisen viimeiseksi.

Raamatusta löytyvä materiaali, kommentaarit ja muu taustoitus oli käyty nopeasti läpi. (Ei, en lukenut sillä kertaa läpi kaikkia VT:n profeettakirjoja ja historiankirjoja. Ne kertovat mitä profeetat sanoivat ja tekivät, mutta taustalla on oletus, että jo tiedettiin minkälainen otus profeetta on – ja sitä juuri olin selvittelemässä.) Ensi alkuun törmäsin hyvinkin ristiriitaisiin käsityksiin siitä, mikä on profeetta. Pian kuitenkin pääsin jyvälle siitä, että suuri osa oli vähintään yhtä pahasti pihalla kuin minä ja monet kirjoittivat ennakkoluulojensa varassa tai asioita, jotka eivät olleet mitään sukua Raamatulle tai jopa sisäisesti epäloogisia. Toisista teksteistä taas aistin vahvaa Hengen voimaa ja raakaa omakohtaista ymmärrystä. Nimiä, joista en ollut koskaan kuullutkaan (ja joista useimmat olen sittemmin tyystin unohtanut), mutta jotka kuvasivat ilmiötä varsin yhtäpitävästi, vaikkakin kukin omalla tavallaan. Pääsin hyvinkin jyvälle aiheesta…

Rehellisesti sanoen olin kuin puulla päähän lyöty. Olin ollut täysin katveessa jostain tärkeästä. Siitä saakka olen joutunut paitsi sulattelemaan asiaa, sekä miettimään, mitä muuta minulta on mennyt ohi. Kyseessä oli sitä laatua oleva korkea kutsumus, joka on oikein hieno, kun se osuu jonkun toisen kohdalle. Toisin sanoen sitä tyyppiä, jossa voi hyvinkin kirjaimellisesti päätyä kahlaamaan paskassa, tai muuta yhtä mukavaa. Ollakseen hengen jättiläinen kun ei riitä, että on pää pilvissä… Mutta yhtä selvää oli, että seurakunta tarvitsi tuollaisia ihmisiä. Olin saanut uuden kiinnostuksen kohteen.

Sittemmin olen tullut perehtyneeksi aiheeseen paremmin, ja minulla on ollut myös ilo ja kunnia saada tuntea kutsussa kulkevia muutamia. En pidä nimien tiputtelusta, mutta mainitsen referenssiksi pari henkilöä, joilta olen jotain oppinutkin, jotka olen tavannut henkilökohtaisemmin muutaman kerran ja joiden kanssa olen joskus keskustellut näistäkin asioista (vaikkakin ehkä enemmän teknisestä tuesta). Päivi Heikkilä on opettanut aiheesta Suomessa, ja kirjoittanut kirjankin, Viisi virkaa ja seurakunta (silmäiltynä vaikutti olevan ihan ok johdanto tähänkin aiheeseen.). Rory Kaye on messiaaninen juutalainen, joka asuu Göteborissa, mutta on vieraillut Suomessa säännöllisesti jo pitkään. Nämäkin tapaamiset ovat olleet lähinnä satunnaisia, enkä itse ole koskaan ollut kenenkään profeetanoppilas.

Pari sanaa kirjallisuudesta. Tunnustan lukeneeni hyvin vähän. Muistan joskus lukeneeni jonkun Neil Colen kirjan, jossa sivuttiin asiaa. Sen varsinainen aihe taisi olla seurakunnan kasvu. Wolfgang Simson on kirjoittanut pamfletin Starfish Vision (jonka itse asiassa viitsin lukea) ja kirjan Starfish Manifesto, joiden aihe on niin ikään seurakunnan kasvu. (Linkit osoittavat pdf:iin. Jälkimmäinen on suojattu salasanalla, joka on ”ok” ilman lainausmerkkejä. Se tarkoittaa, että jos pidät siitä, toimitat sen eteenpäin ainakin kymmenelle. Ellet, saat tuhota tiedoston, muuta ei pyydetä. Sen lukeminen on vielä vaiheessa, mutta vaikuttaa hyvältä.) Vuosien varrella nettiin on ilmestynyt (ja sieltä kadonnut) hyvää materiaalia. Artikkelin loppuun olen lisännyt muutaman linkin, joilla pitäisi päästä alkuun. Älkää kysykö kenestäkään muusta, minulla tuskin on hajuakaan kenestä puhutte.

Tietenkään tämä ei ollut koko tarina. Mutta ei tarvitse olla profeetta kirjoittaakseen näistä asioista. On monia muita asioita, jotka tehdäkseen tarvitsee olla profeetta.

Yleisesti ottaen en muuten pidä kenenkään kutsumisesta profeetaksi. Ongelma on siinä, että ihmiset tarkoittavat sanalla hyvin erilaisia asioita, mistä seuraa väärinkäsityksiä. Tämä taas on ongelma, koska mielestäni profeettoja tulisi kutsua profeetoiksi. Se olisi siunaukseksi kaikile, etenkin seurakunnalle. Palaan tähän myöhemmin.

Profeetan muotokuva?

Sananmukaisesti profeetta on henkilö, joka puhuu Jumalan puolesta, toisin sanoen on Hänen edustajansa. Mutta mitä meille tulee mieleen, kun jonkun sanotaan olevan profeetta? Kenties jotain tällaista?

320px-richard_stallman_-_fc3aate_de_l27humanitc3a9_2014_-_010
Richard M. Stallman

Kuvassa ei ole uuden liiton profeetta. Richard M. Stallmania on tosin joskus verrattu profeettoihin, paitsi ulkonäkönsä vuoksi, myös koska hän on idealisti, joka on saarnannut vuosikymmeniä tiedon vapaudesta. Viesti on myös uponnut ja muuttanut maailmaa paremmaksi paikaksi. Uuden – tai vanhankaan – liiton profeetan tuntomerkki ei kuitenkaan ole risuparta, eivätkä Uuden liiton profeetat ole tiedon vapauden puolestapuhujia. He ovat Jeesuksen puolestapuhujia ja heidän julistuksestaan tunkee läpi kutsu elää lähempänä Jumalaa. Heidän sydämensä palaa seurakuntien ja uskovien saattamiseksi yhä pyhemmiksi, jotta Kristuksen morsian olisi valmis häihinsä.

Yksi viidestä

Uuden testamentin profeetat voidaan ymmärtää vain laajemmassa kontekstissa. Puhutaan hetki ihmisistä, joita  Jeesus antoi lahjaksi seurakunnalleen:

Jeesus antoi muutamat apostoleiksi, toiset profeetoiksi, toiset evankelistoiksi, toiset paimeniksi ja opettajiksi, tehdäkseen uskovat täysin valmiiksi palvelemaan, rakentamaan Kristuksen ruumista, kunnes me kaikki pääsemme yhteyteen uskossa ja Jumalan Pojan tuntemisessa, täyteen miehuuteen, Kristuksen täyteyden täyden iän määrään … että me, totuutta noudattaen rakkaudessa, kaikin tavoin kasvaisimme häneen, joka on pää, Kristus,  (Efe a4:11-13,15)

Tässä mainitaan viisi joukkoa: apostolit, profeetat, evankelistat, painenet ja opettajat. Jeesus antoi heidät seurakunnalleen tiettyä tarkoitusta varten: kunnes me kaikki…. Kehtaan väittää, että tuota tehtävää ei ole vielä suoritettu. Kehtaan myös väittää, että tuon tehtävän suorittamiseen tarvitaan kaikkia noita ihmisiä. Molemmat seikat ovat aika ilmeisiä, jos vähän katsoo ympärilleen tai vaihtoehtoisesti lukee Raamattua.

Korostettakoon, että näitä virkoja ei ole mielekästä panna esimerkiksi hierarkiseen järjestykseen. Jos jokin niistä asetetaan muiden yläpuolelle, neljä keskeistä seurakunnan osa-aluetta jää välittömästi paitsioon. Jokaisella on oma tehtävänsä, joka palvelee kokonaisuutta, ja jokaisen viranhaltijan tulee kunnioittaa toisia, sillä hekin ovat saaneet virkansa Kuninkaalta.

Perinteisesti paimenen ja opettajan tehtävät on ymmärretty aika hyvin, ja evankelistan tehtävä on ollut esillä niin lähetyskentillä kuin kotonakin, kun Jeesuksesta luopumisesta on tullut tavallista. Profeetallisia liikkeitä kristinuskossa on esiintynyt tuon tuostakin, ja niiden johtajiin ja perustajiin voi hyvällä omallatunnolla viitata sanalla ”profeetta”, sanan jossakin järkevässä mielessä. Tunnettu esimerkki on Franciscus Assisilainen. Apostolit, joihin tässä viitataan, on aina erotettu niistä kahdestatoista. (Molempiin virkoihin viitataan useita kertoja UT:ssa.) Profeetan ja apostolin ero on välillä veteen piirretty viiva (esimerkiksi Didakhessa vääriä apostoleja kutsutaan muitta mutkitta vääriksi profeetoiksi). Apostoli merkitsee lähetettyä, ja häneen on luonnollisempaa liittää aktiivisempi rooli. Esimerkkinä ensimmäisen vuosisadan jälkeen eläneestä ihmisestä, jonka Jumala lähetti toteuttamaan tehtävää olkoon Orleansin neitsyt, Jeanne d’Arc, jota saamme kiittää mm. Ranskan olemassaolosta.

Ylläolevat ovat tietysti ääriesimerkkejä, mutta osoittavat, että kyseisiä ihmisiä on aina ollut. Joku voi tietysti kysyä, eikö seurakunnan johtaja sitten hoida kaikkia näitä tehtäviä tyhjentävästi? Tähän voin vain todeta, että jos näin olisi, nykyisen Paavin nimi ei olisi Franciscus eikä Jeanne d’Arcia olisi poltettu roviolla.

Profeettojen ja apostolien suhde on läheinen. Ensinmainitut ovat Herran edustajia, jälkimmäiset Hänen lähettiläitään. Vaikka aion keskittyä profeettoihin, puhun jonkin verran myös apostoleista.

Mitä seuraavaksi?

Tähän mennessä olen sanonut vain, että ”profeetta on Herran edustaja”. Tämä on profeetan määritelmä, ja esimerkiksi Didakhe osoittaa, että juuri näin se ymmärrettiin myös Uuden liiton aikana.

Mutta mikä tekee profeetasta profeetan? Mitä profeetta oikeastaan tekee? Onko heitä vielä keskuudessamme? Mistä profeetan tunnistaa? Miten meidän pitäisi suhtautua heihin?

Etsitään vastauksia näihin ja muihin samankaltaisiin kysymyksiin seuraavissa artikkeleissa:

Artikkelit julkaistaan ajastetusti maanantaisin, keskiviikkoisin ja perjantaisin samalla ikkunalaudalla, samassa aika-ikkunassa klo 20:00.

Muutamia linkkejä purtavaksi

(Ei missään erityisessä järjestyksessä.)

Seuraavaksi: Profeetallisuudesta

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *

5 × 5 =