Profeetat keskellämme

Blogini nimen vuoksi minulta kysyttiin, pidänkö itseäni profeettana. Valitessani tämän nimen arvelinkin, että minun täytyy vielä tarttua kysymykseen ja selittää, mitä tarkoittaa ”Uuden liiton ajan profeetta”. No, blogin tietoja -sivulla olin jo selittänyt nimeä:

…kyselin nimiehdotuksia blogille. Tämä ei mielestäni ollut hassumpi. Raflaava, hitusen poleeminen ja toivoakseni kuvaa sisältöäkin. Lisäksi satun pyörimään piireissä, joissa on ihmisiä, joita voi hyvällä syyllä kutsua Uuden liiton ajan profeetoiksi, joten uskon minulla olevan jokin käsitys siitäkin asiasta.

Tarkkaavaisen lukijan pitäisi huomata, että minä en sano olevani profeetta. Väitän vain, että aion puhua profeetallisista aiheista. Lisäksi väitän tuossa, että minulla olisi myös jonkinlaista henkilökohtaiseen kontaktiin perustuvaa käsitystä Uuden liiton ajan profeetoista.

Toisaalta ymmärrän, että joku voi saada tuosta sen käsityksen, että sanon olevani profeetta. Kerran sanoin jotain tämäntapaista: ”Ei varsinaisesti tarvitse olla profeetta sanoakseen, että Jumala ei pidä siitä, jos teemme syntiä,” Joku kysyi heti: ”Väitätkö olevasi profeetta?!?” Huh. Kuullun ymmärtäminen on ilmeisesti yllättävän harvinainen taito. Jos joku ymmärtää tuon tarkoittavan, että pidän itseäni profeettana, niin eikö sitten, jos pistän blogilleni tällaisen nimen 🙂

Lienee siis syytä selittää. Kuka tahansa, joka yhtään tuntee Raamattua, tietää ettei Jumala tahdo meidän tekevän syntiä. Ei todellakaan tarvitse olla profeetta ymmärtääkseen, että synti on Jumalan tahdon rikkomista eikä siis tarvitse olla profeetta sanoakseen sanoakseen sen ääneen… Tietysti, jos joku sattuu olemaan profeetta, on suorastaan odotettavaa, että hän joskus sanoo jotain tuontapaista, joten sellaisen sanojaa voi hyvinkin epäillä profeetaksi. Mutta ei todellakaan tarvitse olla profeetta sanoakseen noin.

Ei myöskään tarvitse olla profeetta kirjoittaakseen asioista, joita käsittelen tässä blogissa. On aivan muita asioita, joita tehdäkseen tarvitsee olla profeetta. Mutta millainen hyypiö profeetta sitten on?

Omituisten otusten kerho

Mitä meille tulee mieleen, kun jonkun sanotaan olevan profeetta? Kenties jotain tällaista?

320px-richard_stallman_-_fc3aate_de_l27humanitc3a9_2014_-_010
Richard M. Stallman

Kuvassa ei ole Uuden liiton profeetta. Richard M. Stallmania on tosin joskus verrattu profeettoihin, paitsi ulkonäkönsä vuoksi, myös koska hän on idealisti, joka on saarnannut vuosikymmeniä tiedon vapaudesta. Viesti on myös uponnut ja muuttanut maailmaa paremmaksi paikaksi. Uuden – tai Vanhankaan – liiton profeetan tuntomerkki ei kuitenkaan ole risuparta, eivätkä Uuden liiton profeetat ole tiedon vapauden puolestapuhujia.

Sananmukaisesti profeetta on henkilö, joka puhuu Jumalan puolesta, toisin sanoen on Hänen edustajansa. Niinpä Uuden liiton profeetat ovat Jeesuksen puolestapuhujia ja heidän julistuksestaan tunkee läpi kutsu elää lähempänä Jumalaa. Heidän sydämensä palaa seurakuntien ja uskovien saattamiseksi yhä pyhemmiksi, jotta Kristuksen morsian olisi valmis häihinsä.

Herran profeetat eivät levitä tuota uutta elämää niinkään itsestään käsin, kuin vaalivat sitä toisissa kristityissä. Heidän ajattelunsa ydin on, että Jumala on jo tullut Pyhässä Hengessään asumaan uskovan sydämeen. Ei profeetalla itselläänkään ole sen enempää. Pyhitys on sitä, että on vähemmän sellaista, joka estää Jumalan kirkkautta näkymästä. Profeetan julistuksen ytimessä onkin kääntää katse ja keskittyä Herraan. Eli he kutsuvat sellaiseen parannukseen, joka saa Kristuksen uuden elämän täyttämään ihmisen.

Havaintojeni mukaan näitä Uuden liiton ajan profeettoja, tai siihen kutsumuksen saaneita, kävelee keskuudessamme miltei kompastumiseen saakka. Heitä on kaikkialla Kristuksen ruumiissa, ja he levittävät Hänen uutta elämäänsä minne menevätkin. Heistä on kuitenkin vaikea kirjoittaa. Heitä ei nimittäin voi lokeroida. Koska yksityiskohtaista kuvausta ei ole mahdollista laatia, olen pyrkinyt pysymään varsin yleisellä tasolla. Toisaalta kaikki yleistykset ovat vääriä.

Ongelman ydin on, että ketkään kaksi profeettaa eivät välttämättä muistuta toisiaan millään tavalla. Yksi voi olla sielunhoitaja, toinen yhteiskunnallinen vaikuttaja, kolmas piispa, neljäs hengellisen sodankäynnin kommando. Yksi voi olla askeetti, toinen ketjupolttaja; yksi äänestää oikeistoa, toinen vasemmistoa; yksi on liberaali, toinen konservatiivi; yhdellä on risuparta, toisella jakkupuku; yksi kuuntelee poppia, toinen Beethovenia… Heitä on miehiä ja naisia, nuoria ja vanhoja, vakavia ja vääräleukoja. Heidän hengelliset taustansa ovat hyvin vaihtelevia, samoin he puhuvat asioista, jotka ainakin päällisin puolin vaikuttavat hyvin erilaisilta.

Mikä tätä sekalaista seurakuntaa sitten yhdistää? Se, Kenen seurassa he ovat. Heidän Lähettäjänsä.

Yksi viidestä

Uuden liiton profeettoja on mielekästä tarkastella vain seurakuntavirkojen yhteydessä. Efesolaiskirjeessä Paavali opettaa Jeesuksen antaneen lahjaksi seurakunnalleen apostoleja, profeettoja, evankelistoja, paimenia ja opettajia, jotta nämä toteuttaisivat yhteistä päämäärää:

Jeesus antoi muutamat apostoleiksi, toiset profeetoiksi, toiset evankelistoiksi, toiset paimeniksi ja opettajiksi, tehdäkseen uskovat täysin valmiiksi palvelemaan, rakentamaan Kristuksen ruumista, kunnes me kaikki pääsemme yhteyteen uskossa ja Jumalan Pojan tuntemisessa, täyteen miehuuteen, Kristuksen täyteyden täyden iän määrään … että me, totuutta noudattaen rakkaudessa, kaikin tavoin kasvaisimme häneen, joka on pää, Kristus. (Efe 4:11-13,15)1

Yhdessä näitä viittä tehtävää kutsutaan seurakuntaviroiksi. Jeesus antoi nämä ihmiset maailmanlaajuiselle seurakunnalleen, kunnes me kaikki olemme päässeet yhteyteen uskossa ja Jumalan pojan tuntemisessa ja saavuttaneet hengellisen kypsyyden.

Kehtaan väittää, että tuota tehtävää ei ole vielä suoritettu.

Kehtaan myös väittää, että tuon tehtävän suorittamiseen tarvitaan kaikkia noita ihmisiä. Molemmat seikat ovat aika ilmeisiä, jos vähän katsoo ympärilleen tai vaihtoehtoisesti lukee Raamattua.

Johtopäätös on, että – mikäli Jumalan sanaa on uskominen – jossain ympärillämme täytyy olla myös apostoleja ja profeettoja.

Ilmiöstä vallitsee kuitenkin yleistä epätietoisuutta, ja asenteessa heihin on monesti toivomisen varaa. Mitä nuo sanat ylipäätään tarkoittavat? Millaisia he ovat? Mitä he tekevät? Miten heihin pitäisi suhtautua? Ja niin edelleen. Tässä artikkelisarjassa pyrin vastaamaan noihin kysymyksiin erityisesti profeettojen osalta, mutta sivuan jonkin verran myös apostoleja.

Profeetat puolestaan pyrkivät vastaamaan moniin kysymyksiin kristityn identiteetistä ja olemuksesta. Kuka minä olen tässä maailmassa? Mikä on paikkani? Mihin ryhmään kuulun? Mikä on minun suhteeni muihin? Samoin kuin tämänkaltaiset kysymykset, myöskään profeettojen vastaukset eivät ole ensi sijassa älyllisiä, vaan syväluotaavia. He eivät vain kerro vastausta, vaan se näkyy heistä, eikä sitä opita niinkään heiltä kuin heidän kanssaan.

Jos hengellisyys vaikuttaa joskus hengettömältä, Jumala ratkaisu ongelmaan ovat profeetat. He ovat parantumattoman hengellisiä ja epäkäytännöllisen kiinnostuneita tuon taivaallisista. Jos seurakunta ottaa heidät vastaan, kuuntelee heitä ja ottaa heidän sanomastaan onkeensa, asiat voivat muuttua. He voivat olla meille esikuvia ja auttaa meitä kiinnittämään katseemme Jeesukseen ihmiseksi tulleena, ristiinnaulittuna ja ylösnousseena Herrana. Heidän tehtävänsä on johdattaa koko Kristuksen seurakuntaa syvempään Jumalan tuntemiseen, olemaan uskossaan täysi-ikäisiä Jumalan miehiä ja naisia. Elämään elämäänsä Jumalan lapsina maailmassa.

Perinteisesti Kristuksen ruumis on nähty lähinnä seurakuntatyön ja kristillisen elämän kautta. Seurakunnallisen työn kannalta se näyttäytyy ensi sijassa uskovien yhteisönä. Tästä vastaa paimen, jonka tehtävä on vastata laumansa (paikallisseurakunnan, ei maailmanlaajuisen seurakunnan) hyvinvoinnista huolehtimalla sen tarpeista ja suojelemalla sitä ulkoisilta uhilta.

Ihmisten ja yhteisöjen uskonelämä pysyy raiteillaan, kun ajattelemme oikein ja toimimme sen mukaisesti. Tässä ovat keskeisessä roolissa opettajat. Näiden kahden tehtävän dynamiikka on varsin yksinkertainen: paimenen vastuulla on huolehtia siitä, että hänen seurakuntansa saa tervettä opetusta ja toisaalta suojella sitä väärältä. Opettajan vastuulla taas on huolehtia oikean opin esillä pitämisestä, puolustamisesta ja sen välittämisestä esimerkiksi opetuslapseuden kautta.

Näiden lisäksi viime vuosikymmeninä myös evankelistan tehtävä on ollut esillä niin lähetyskentillä kuin kotonakin. Heillä on sydämellään erityisesti tuoda uusia ihmisiä Kristuksen ruumiiseen. Ajatus, että maailman evankeliointi on seurakunnan tehtävä kokonaisuutena, alkaa on jo saanut hyvin jalansijaa.

Sen sijaan apostolin ja profeetan virkoja ymmärretään huonosti. Molempiin tietysti viitataan useita kertoja Uudessa Testamentissa. Nämä seurakuntavirkojen apostolit on aina erotettu ”niistä kahdestatoista” ja profeetat vanhan liiton profeetoista.

Apostolien tehtävä on pyrkiä toteuttamaan Jumalan tahtoa maan päällä – eikä vain seurakuntien toiminnassa. Tyypillisesti Herra on antanut heille jonkin tehtävän, jonka he sitten pyrkivät parhaansa mukaan toteuttamaan – ja muuttamaan maailmaa siinä sivussa. Apostoleilla on taipumus innostaa myös toisia kristittyjä lähtemään mukaan toteuttamaan heidän missiotaan. Esimerkkinä ensimmäisen vuosisadan jälkeen eläneestä ihmisestä, jonka Jumala lähetti toteuttamaan tehtävää, olkoon Orleansin neitsyt, Jeanne d’Arc, jota saamme kiittää mm. Ranskan olemassaolosta kansallisvaltiona.

Profeetat taas ovat sananmukaisesti Jumalan valtuutettuja edustajia. He keskittyvät yhteyteen Jumalan kanssa. Profeetan roolinsa ei yleensä ole yhtä aktiivinen kuin apostolin, mutta toisaalta se on kattavampi, sillä heitä tarvitaan kaikkialla Kristuksen ruumiissa. Profeetallisia liikkeitä on kristinuskossa esiintynyt tuon tuostakin, ja monista niiden keskeisistä hahmoista voi sanan tässä mielessä puhua hyvällä omallatunnolla profeettoina. Tunnettu esimerkki on Franciscus Assisilainen.

Nämä kaksi ovat tietysti kuuluisia ääriesimerkkejä, mutta osoittavat, että apostoleja ja profeettoja on aina ollut. Usein heitä on vain nimitetty poliittisesti korrektimmilla nimillä, kuten Jumalan mies tai mystikko. (Tietenkään kaikki mystikot eivät ole profeettoja, mutta on vaikea olla profeetta olematta jonkin sortin mystikko.)

Joku voi tietysti kysyä, eikö seurakunnan johtaja sitten hoida kaikkia viittä virkaa tyhjentävästi? Tähän voin vain todeta, että jos näin olisi, nykyisen Paavin nimi ei olisi Franciscus eikä Jeanne d’Arcia olisi poltettu roviolla.

Mitä on edessä?

Tässä artikkelisarjassa on varsin paljon tekstiä (noin 43 000 sanaa), ja se on melko tiivistä. Olenkin työstämässä aiheesta myös kirjaa, jonka sisältö on oleellisesti sama kuin tässä blogissa. Yleiskuvan sisällöstä saat sisällysluettelosta. Voit myös  seurata artikkeleita kirjan järjestyksessä kunkin lopussa olevista linkeistä.

Seuraavaksi:

Sisällysluettelo

tai

Miten tiedän profeetan virasta?

1 En ole tyytyväinen mihinkään raamatunkäännökseen, joten pääsääntöisesti olen kääntänyt lainaukset itse. Tavoitteenani on ollut sekä uskollisuus alkutekstille, että luettavuus. Olen välillä ottanut käännöksissäni hieman vapauksia ja ohittanut sivuseikkoja, joten suosittelen lukemaan tekstit myös omasta Isosta kirjasta.

5 thoughts on “Profeetat keskellämme”

    1. Hei!

      Tämän blogin käyttäjäksi ei voi rekisteröityä, mutta sivun alalaidassa on lomake, jolla voi tilata uutiskirjeen.

  1. Voisinko saada uutiskirjeesi?Mistä tätä kirjaa on saatavana ja mikä on hinta?Siunauksin! Sinikka

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista.

This site uses Akismet to reduce spam. Learn how your comment data is processed.