Kuka minä olen sanomaan mitään profeetoista? Eipä minulla ei ole esittää suuremmin krediittejä. Luonnehtisin itseäni lähinnä hengelliseksi tutkimusmatkailijaksi, ja tätä kirjaa matkakertomukseksi.

Olen kansankirkollinen maallikko. Kasvoin ilmapiirissä, jossa kristinuskon pääasiana pidettiin vaihtelevasti paikallisseurakuntaa, evankeliointia tai oikeaa oppia. Sittemmin olen ajautunut vähän sivuun kristillisistä piireistä. Erityisesti, en ole koskaan viihtynyt karismaatikkojen seurassa, onpa minua joskus sanottu jopa antikarismaattiseksi. Alkuaan käsitykseni kristinuskosta rakentui siis pitkälti paimenen, evankelistan ja opettajan virkojen antaman kuvan varaan.

Ensimmäistä kertaa törmäsin vakavammin profeetan virkaan vuonna 2009. Muuan ystäväni pyysi minua selvittämään itselleen mistä seurakuntaviroissa nykyajan kristillisyydessä oli kyse. Minulla oli tästä nimenomaisesta aiheesta hyvin hämärä käsitys, joten tartuin aiheeseen mielihyvin. Tutkin asiaa sekä Raamatun pohjalta että etsimällä mitä muuta opetusta löysin aiheesta ja punnitsin kaikkea minussa asuvan Hengen mukaan. Paimenista, opettajista ja evankelistoista pääsin jyvälle heti. Apostoleistakin pääsin aika pian hajulle. Ja koska minulla ei ollut minkäänlaisia ennakkokäsitystä näistä epäilyttävistä ”profeetoista”, olin säästänyt heihin perehtymisen viimeiseksi.

Raamatusta löytyvä materiaali, kommentaarit ja muu taustoitus oli käyty nopeasti läpi. (Ei, en lukenut sillä kertaa läpi kaikkia VT:n profeettakirjoja ja historiankirjoja. Ne kertovat mitä profeetat sanoivat ja tekivät, mutta taustalla on oletus, että jo tiedetään minkälainen otus profeetta on – ja sitä juuri olin selvittämässä.) Ensi alkuun törmäsin hyvinkin ristiriitaisiin käsityksiin asiasta. Pian kuitenkin huomasin, että suuri osa oli vähintään yhtä pahasti pihalla kuin minä, lisäksi ja monet kirjoittivat puhtaasti ennakkoluulojensa varassa asioita, jotka eivät olleet mitään sukua Raamatulle tai jopa sisäisesti epäloogisia. Toisista teksteistä taas aistin vahvaa Hengen voimaa ja raakaa omakohtaista ymmärrystä. Nimiä, joista en ollut koskaan kuullutkaan (ja joista useimmat olen sittemmin tyystin unohtanut), mutta jotka kuvasivat ilmiötä varsin yhtäpitävästi, vaikkakin kukin omalla tavallaan. Pääsin hyvinkin jyvälle aiheesta…

Rehellisesti sanoen olin kuin puulla päähän lyöty. Jotain olennaista oli ollut minulta täysin katveessa. Olin saanut uuden kiinnostuksen kohteen. Tajusin heti, että kyseessä oli sitä laatua oleva korkea kutsumus, joka on oikein hieno, kun se osuu jonkun toisen kohdalle. Toisin sanoen sellainen, jossa voi kirjaimellisesti päätyä kahlaamaan paskassa, tai jotain muuta yhtä ylevää. Ollakseen hengen jättiläinen kun ei riitä, että on pää pilvissä… Yhtä selvää oli, että seurakunta tarvitsi heitä. Siitä saakka olen joutunut paitsi sulattelemaan tätä, myös miettimään, mitä muuta kristinuskolle keskeistä minulta oli mahtanut mennä ohi. (Ilokseni voin paljastaa, että paljonkin, sillä se on tarkoittanut, että olen saanut oppia tuntemaan Herraa paremmin. On aina nautinto saada muuttaa mieltään lähemmäs totuutta.)

Sittemmin olen päätynyt perehtymään aiheeseen syvemmin, ja minulla on ollut myös ilo ja kunnia myös saada tuntea joitain tässä kutsussa kulkevia. Joskus satunnaisesti olen jopa keskustellut heidän kanssaan aiheesta ja oppinut heiltä yhtä ja toista. En tiputtele nimiä, sillä moni heistä haluaa pitää matalaa profiilia ja jopa välttää profeetan nimitystä. (Ymmärrän miksi. Sanalla tarkoitetaan hyvin erilaisia asioita, mistä seuraa väärinkäsityksiä.)

Itse en kuitenkaan voi sanoa olleeni kenenkään profeetanoppilas. En myöskään ole lukenut aiheesta paljoakaan. Viime kädessä voin kutsua tässäkin asiassa opettajakseni vain Yhtä, ja tärkeimpänä oppikirjanani Raamattua. Minua ei siis kannata syyttää muiden virheiden toistelusta, sillä seison itse tässä kirjassa esittämieni ajatusten takana.

Korostan myös, että näkökulmani on omani. Sitä määrittävät vahvasti sekä omat elämänkokemukseni että persoonani. Olen pyrkinyt mahdollisimman avaraan näkökulmaan, mutta jotkut keskeisetkin asiat ovat saattaneet jäädä katveeseen tai jopa unohtua itsestäänselvyyksinä. Mahdollisista virheistä nyt puhumattakaan. Joku toinen siis kirjoittaisi samoista asioista varmasti jotain ihan muuta, eikä välttämättä yhtään tämän huonommin.

Tahdon vain sanoa, etten ajattele olevani profeetallisuuden paras asiantuntija. Kirjoitan vain sen vaatimattoman ymmärryksen pohjalta, mitä minulle on kertynyt. Joudut itse arvioimaan, mitä sukua se on totuudelle. Koska toivon aina oppivani lisää, tulisin varmaan jonakin päivänä esittämään itsekin monia asioita toisin. Tämä on kuitenkin parasta, mitä minulla on tarjota tänään. Toivon siitä olevan iloa ja hyötyä.

• Tämä artikkeli on osa sarjaa nykyajan profeetoista (Sisällysluettelo).
• Seuraavaksi: Hengellinen todellisuus.