Raamatunkäännöksistä

Kirjoitin aiemmin yleisesti siitä, miten valmistelen tutkielmani raamatusta. Avaan tässä tarkemmin työkaluja, joita käytän tietojen kaivelussa. Nyrkkisääntö on, että en nojaudu mihinkään yksittäiseen käännökseen, vaan pyrin ymmärtämään tekstiä niiden takana.

Suomenkielinen pikaluku

Alkajaisiksi luen yleensä perustekstin kolmesta suomenkielisestä käännöksestä (1933/38, 1992 ja Raamattu kansalle). Jokaisen kohdalla otan huomioon myös niiden käännösperiaatteet ja kulttuurisen taustan. Tyypillisesti 1933/38 on alkutekstin suhteen täsmällisin, mutta myös suomenkieliseltä rakenteeltaan hankalin. 1992 käännöksen ongelmat ovat päinvastaiset, mutta se on osin käännetty hyvin. RK osuu näiden väliin, mutta henkeni ei anna minun suhtautua siihen täysin varauksettomasti, ja tarkastan aina kaikki sen muista poikkeavat käännösratkaisut. Ongelmia onkin tullut esiin yllättävissä paikoissa.

Tässä vaiheessa kuitenkin perehdyn tekstiin vasta pintapuolisesti, ja mahdollisesti tarkastan pari viitettä, jos en ollut vielä itse ajatellut niitä tai en satu muuten muistamaan niitä ulkoa. Saatan myös laadin omalle käännökselleni perusrungon, jota alan sitten muokata tarkemman analyysin pohjalta.

Englanninkieliset tekstit

On hyvä ymmärtää miten eri tavoin teksti on ymmärretty ja miksi. Seuraavaksi tarkastan joukon englanninkielisiä käännöksiä, sekä mahdollisesti ruotsinkielisen 1917 käännöksen. Tässä hyvänä apuna ovat sword -projektiin pohjautuvat ohjelmistot, sekä tällä hetkellä erityisesti biblehub -sivusto. Osoitteesta biblegateway.com löytyy vielä monia muita mainioita käännöksiä.

Silmäilen yleensä jaekohtaisesti läpi vähintään puoli tusinaa erilaista käännöstä, painottaen taustojen monipuolisuutta. Jos käännösratkaisut eroavat toisistaan merkittävästi, tarkastelen useampia ja alan kaivella tarkemmin selvittääkseni miksi. Yleensä syyt eri käännösratkaisujen välillä tosin selviävät vain tekstiä katsomalla. NET on tässä vaiheessa hyvä työkalu.

Esittelen muutamia huomionarvoisia käännöksiä, joista suurin osa löytyy kätevästi biblehubista. Painotan listassa tarkkuutta ja luettavuutta, sekä toisistaan riippumattomia käännöstraditioita:

  • NIV. Evankelisten piirien kestosuosikki New International Version, jonka etuihin kuuluu kääntäjäkunnan laajuus. Se yhdistää mukavasti luettavutta ja tarkkuutta, joten se on hyvä yleiskäännös ja suosittelen sitä ensimmäiseksi käännökseksi englanninkieliseen maailmaan tutustuessa. Paperiversiona on saatavilla myös esimerkiksi NIV study bible ja NIV Student Bible, jotka molemmat ovat kuluneet hyllyssä. Varsinaiseen tekstin tutkimukseen tämän käännöksen hyödyt ovat rajalliset, mutta todelliset.
  • ISV. International Standard Version, Metodi on samankaltainen, mutta ratkaisut joskus perustellusti erilaisia. Toinen hyvä yleiskäännös.
  • NET, New English Translation (NET). Hyvä, ja erittäin avoin käännös, johon on liitetty paljon käännöshuomautuksia. Myös biblehubissa, mutta paras paikka tutkia on sen virallinen sivusto. Perustyökalu Raamatun tarkempaan tutkimiseen.
  • ASV, American Standard Version. Julkaistu 1901 protestanttiselta pohjalta. Nimestään huolimatta myös brittiläistä vaikutetta. Sen päämäärä oli tuottaa KJV:tä tuoreempi versio yleiseen käyttöön. Yleiskäännöksenä se oli ok, mutta erinäisistä syistä ei saavuttanut suurta suosiota. Tätä en erityisesti suosittele, lähinnä koska siitä on saatavilla tarkastettuja versioita, jotka eivät ainakaan häviä sille. Mielestäni seuraavista voi valita aika vapaasti, ja itse vaihtelen niiden välillä tarpeen mukaan:
    • WEB, World English Bible. Vapaaehtoisten tarkastama yleismaailmalliseksi englanniksi päivitetty versio ASV:stä. Helppolukuinen ja varsin tarkka.
    • NAS eli NASB. Alkutekstille hyvin uskollinen New American Standard Bible. Biblehubissa on muuten myös UT:n osalta versio, jossa sanoja on linkitetty suoraan Strongin sanakirjaan (ks. alla)
    • RSV tai NRSV, Revised Standard Version on ASV:n uudistettu laitos, ja sai laajaa kannatusta. Muutamia ratkaisuja kritisoitiin, mutta sen päivitys NRSV on saanut yleisen hyväksynnän niin protestanttien kuin katolisten parissa, sekä myös akateemisessa maailmassa. NRSV on se ”virallinen” käännös.
    • ESV, English Standard Version. Toinen RSV:n päivitys, josta on tulossa huippusuosittu evankelisissa piireissä.
  • Seuraavat kaksi antavat hieman toisenlaista tulokulmaa, enemmän katoliselta suunnalta:
    • NJB, New Jerusalem Bible. Tavallaan ranskankielisen Bible de Jerusalemin käännös. Käännetty suoraan alkukielistä, mutta kun valittavana on ollut erilaisia käännösratkaisuja, on seurattu ranskankielisen laitoksen ratkaisuja. Ja milloinpa vaihtoehtoja ei olisi… Löytyy katolisen kirkon sivuilta.
    • DRB, Douay–Rheims Bible. Käännös Vulgatasta, joka oli pitkään Katolisen kirkon virallinen (latinankielinen) raamattu. Sen kieli on 1800 -luvulta.
  • Jewish Publication Society of America (JPS) tuottaa Vanhan testamentin (Tanakh) käännöksiä juutalaisten käyttöön, mikä antaa mukavasti kontrastia kristilliselle traditiolle. Vuoden 1917 versio on melko tarkka, helposti saatavilla, eikä ideologisesti erityisen antikristillinen. VT:n osalta tarkastan tämän tarkastan aina.
  • KJV ja NKJV. King James Version (KJV) on näistä oikeastaan ainoa, jota suosittelen välttämään. Syy on yksinkertaisesti se, että se on julkaistu vuonna 1611 kielellä, joka on vain sukua nykyenglannille. Sen ymmärtämiseksi pitää siis nähdä vähän vaivaa. Sen alkuteksti tunnetaan nimellä Textus receptus ja sitä on kritisoitu myöhemmän tiedon valossa. Sille on kuitenkin hyviä työkaluja ja vuosisatojen mittaan kertynyttä materiaalia, joten tutkimustarkoituksiin se on ihan ok. NKJV korjaa KJV:n puutteita, mutta itse suhtaudun tähän käännöstraditioon lähinnä kuriositeettina.

Muita huomionarvoisia laitoksia:

  • LXX. Septuaginta on Vanhan testamentin kreikankielinen käännös, jota käytettiin UT:n kirjoittamisen aikaan. Sen käännösratkaisut ovat usein hyvinkin erilaisia kuin myöhemmät, joita voidaan perustellusti väittää paremmiksi. Se (alkuteksti & käännökset) on kuitenkin hyvinkin tutustumisen arvoinen juurikin, koska sitä käytettiin laajalti ensimmäisellä vuosisadalla. Monissa LXX:n laitoksissa on ilmeisesti kristillisiä vaikutteita, esimerkiksi tetragrammatonin kirjoittamisessa muotoon Kyrie varhaisemman translitteroinnin sijaan.
  • Joissain yhteyksissä varhaiseen syyrialaiseen traditioon perustuva Peshitta eroaa päälinjan tulkinnoista.

Luonnollisesti oma suosikkikäännökseni olisi TEB

Jos jollakulla on ehdottaa vielä joitain muita hyviä ja helposti netistä luettavissa olevia käännöksiä, etenkin ortodoksisesta traditiosta, otan mielelläni vinkkejä vastaan.

Alkuteksti

Todettakoon ensi alkuun, että on eduksi, jos Uuden testamentin kreikan kielioppi ei ole aivan täyttä hepreaa. Jos on, tuon niminen kirja on olemassa.

On hyvä tietää, että alkuteksteistä on useita eri laitoksia. Käytännössä niissä ei ole kummempia eroja, ja missä on, esimerkiksi NET kertoo kaiken olennaisen. Se valottaa myös käännösvaihtoehtoja ja niiden perusteluja niin kattavasti, ettei useinkaan tarvitse lähteä merta edemmäs kalaan. Jos kuitenkin haluaa pureutua jollain tasolla alkutekstiin, mielestäni näppärimmät työkalut löytyvät biblehubista.

Perustyökalu Raamatun sanatarkkaan lukemiseen ovat Strongin numerot. Kaikki Raamatun sanat on numeroitu aakkosjärjestyksessä, ja niiden englanninkieliset käännökset löytyvät vapaasti käytettävissä olevista sanakirjoista, joko Strongin tai Thayerin, jotka on näppärästi yhdistetty biblehubissa. Sen yhteydessä on myös konkordanssi, joka näyttää kaikki kohdat missä alkutekstin sanaa on käytetty, joko samassa tai taivutetussa muodossa. Sitten onkin enää löydettävä sanojen numerot.

Hätäisimmät voivat lukea NASBin tai KJVn numeroitua versiota (KJV on tagattu kokonaan.) Sanoja klikkaamalla pääsee suoraan Strongin sanakirjaan. Kaikkia sanoja ei kuitenkaan ole numeroitu, eikä kumpikaan käännös ole siinä mielessä sanatarkka, että kielten rakenteiden takia voisikaan. Yksittäisiä jakeita voi tarkastella myös sanakirjanäkymästä (Lexicon). Se tarjoaa suoraan sanojen mm. perusmerkitykset, kannat ja tietysti numerot.

Itse suosin interlineaaria. Se asettaa rinnakkain alkukielisen tekstin, sen translitteraation ja sen sanatarkan englanninkielisen vastineen, näyttää Strongin numeron ja sanan perusmorfologian. Tämä on omalla tavallaan selkeämpi kuin sanakirja, etenkin kun kreikan perussanasto alkaaa käydä tutummaksi. Ja koska tarkastan kiinnostavat kohdat kuitenkin Strongista ja konkordanssista, se ei ole sen hitaampi kuin leksikon. Huom! Hepreaa luetaan oikealta vasemmalle, ja interlineaari seuraa tätä konventiota.

Muu pohjatyö

Mitä tulee Raamatun tekstin tutkimiseen, tyypillisesti tämä syvyys riittää. Ongelmaksi voi muodostua, ettei nähdä metsää puilta. Nämä työkalut keskittyvät yksityiskohtiin, ja siksi on erikseen pidettävä silmällä laajempia kokonaisuuksia. Yksityiskohtien tutkiminen tukee sitä, ei korvaa.

Jokaisella tasolla tuppaa tulemaan asioita, jotka johtavat myös sivuille. Eräs keino välttää liika siiloutuminen on konkordanssin käyttö. Myös NET tarjoaa hyödyllistä lisätietoa. Biblehubissa ristiviittauksia löytyy kohdasta Parallel, ja ehdotuksia kullekin jakeelle löytyy myös kohdasta topics. Kommentaareistakin saattaa olla apua.

On hyvä olla myös jonkin verran metatietoa Raamatusta, eli tavasta ja kontekstista, jolla se on syntynyt, ja sen kokonaisuuden että yksittäisten osien rakenteesta ja luonteesta. Aiheesta on paljon hyvää yleistajuistakin kirjallisuutta. Mainitaan vaikka Kirjojen kirja (Fee & Stuart, Perussanoma) sekä joku perusdogmatiikka, esim. Valen-Sendstandin Kristillinen dogmatiikka.

Näillä työkaluilla pääsee perehtymään teksteihin monisyisesti, ja useammasta vinkkelistä. Ne ovat kuitenkin vain työkaluja. Kysymys on siitä, miten niitä käyttää. Viime kädessä tähän tarvitaan näkemystä ja jonkinlaista kokonaiskuvaa siitä, mitä Raamatussa oikeastaan sanotaan. Sen myötä omat assosiaatiot alkavat ohjata tutkimusta, mutta nekin pitää aina kyseenalaistaa. Joka tapauksessa kaikki argumentaatio täytyy pystyä perustelemaan muutenkin kuin mutulla. Taito tähän kertyy kokemuksen ja tutkimuksen myötä. Ei pidä vain toistaa, mitä toiset sanovat, vaan berealaisten tapaan tutkia, onko asia todella niin. Saattaa hyvinkin yllättyä.

Tärkeintä Raamatun tutkimisessa on aina asenne. On haluttava tuntea totuus, mutta lähdettävä siitä olettamuksesta, ettei ole siinä vielä onnistunut. Aina on jotain opittavaa, ja se voi tarkoittaa, että omia käsityksiä on tarkastettava. Se taas tarkoittaa, että ne on kyseenalaistettava. Tärkein työkalu tähän on se pelottavin. Kysyä: ”Onko Jumala todellakin sanonut..?

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *

2 × one =