Kysytään kysymys vielä toisin päin. Millaisia asioita profeetat tekevät tai heidän kannattaisi tehdä?

Tähän ei ole sen enempää lyhyttä kuin yksiselitteistäkään vastausta. Profeetat ja yhteisöt, joita he palvelevat, ovat erilaisia, samoin heidän menetelmänsä ja tarpeensa. On kuitenkin asioita, joita useimmat profeetat hyödyntävät tavalla tai toisella.

Ensinnäkin, profeetta on oma itsensä, kaikessa ja joka päivä. Tämä on paitsi kaiken hänen toimintansa lähtökohta, myös kaikille uskoville esikuva elämästä, johon meidät on kutsuttu. Profeetalle pyhällä ja arjella ei ole eroa, sillä Hän elää Jumalan pyhyydessä. Samaan on kutsuttu jokainen Jumalan lapsi.

Profeetan peruskauraa on rukous, ja erityisesti esirukous. Profeetat ovat kävelevää rukousta. Profeetta tosin ei aina itse tiedosta sitä, koska hän ei välttämättä useinkaan ala rukoilla. Miksi hän muka olisi lopettanut? Ei ainakaan syödäkseen, nukkuakseen tai tehdäkseen töitä.

Esirukoilijana profeetalle on ominaista asioiden rukoileminen esiin. Ei siis vain toisten puolesta rukoileminen, vaan sellaisten asioiden rukoileminen, joita ei vielä ole. Profeetta on kutsuttu Herran työkaluksi myös Hänen luovan sanansa sanomisessa, Jumalan elävän sanan vapauttamisessa maailmaan, etenkin hänen esiin rukoilemiensa asioiden suhteen.

Profeettojen kutsu ei ole vain toimia välittäjänä Jumalan suuntaan, vaan myös katsella asioita Jumalan näkökulmasta. Jumalan tunteminen perustuu Sanan tuntemiseen ja rukouksessa elämiseen, mutta maailmaa kohti katsoessa profeetalla vaikuttaa usein olevan kuudes aisti. Usein he käyttävät ilmoituslahjoja luontevasti, jopa huomaamataan. Eri tavoin ilmenevä henkien erottaminen, unet ja ilmestykset, Hengen antama tieto ja profetointi saattavat olla heille osa tavallista arkipäivää ja aiheuttaa hämmennystä niin heille itselleen kuin heidän ympäristölleenkin.

Profeetat on kutsuttu Sanan palvelijaksi, julistamaan ja opettamaan. Siksi heidän tulee tutkia Raamattua ja imeä sitä itseensä. Se on osa heidän rukoustaan. Siksi kaikkinainen Raamatun ja kristinopin ymmärtämiseen liittyvä toiminta on kehittävää profeetalle. Mutta profeetan tehtävä on myös panna Jumalan elävä Sana liikkeelle ja eteenpäin. Siksi myös selkeää sanallista ilmaisua kehittävä toiminta on heille hyödyllistä.

Sanat ovat äärimmäisiä symboleita. Esimerkiksi sana ”profeetta” on vahva symboli. Symbolit ohjaavat ajattelua. Ajattelumme ohjaa toimintaa. Kuuliaisuus on sitä, että kuuntelemme Jumalan sanoja, ja parannuksenteko (kreikaksi metanoia) merkitsee sananmukaisesti oman mielen muuttamista Jumalan mielen mukaiseksi. Profeetat siis esittävät ihmisille Jumalan mielen mukaisia symboleita, ajatuksia ja ajatusrakennelmia, jotka ihmiset voivat omaksua ja siis määritelmällisesti tehdä parannuksen. Tyypillisesti symbolinen – jopa abstrakti – ajattelu onkin profeetoille luontevaa, ja heidän on myös hyvä kehittää sitä entisestään.

Sanojen symboliikasta nousevat tarinat. Raamatun profetioille ja Jeesuksen opetuksille oli leimallista juuri vertausten käyttö. Vertauksessa käytetään symboleja: Esimerkiksi Israelia kutsutaan usein Jumalan ”kansaksi” tai ”morsiameksi”. Nämä symbolit antavat joukolle ihmisiä yhtenäisen identiteetin. Nimenomaiset sanat ”kansa” ja ”morsian” taas maalaavat intuitiivisesti kuvan siitä, millaisia tunteita Jumalalla on tuosta joukosta. Ilman näitä – ja tämänkaltaisia sanoja – meidän olisi paljon vaikeampi ymmärtää, mistä on kyse. Ne siis ohjaavat ajatteluamme.

Profeetat operoivat suoraan hengellisessä todellisuudessa. Monet on kutsuttu nimenomaan hengelliseen sodankäyntiin, jossa he kykenevät käyttämään monipuolista työkalupakkia henkien erottamisesta sielunhoitoon ja esirukouksesta reema–sanaan. Toinen ensi sijassa hengellisessä maailmassa tapahtuva työmuoto on hengellisten lahjojen ja siunausten välittäminen ja virkoihin tai palvelutyöhön asettaminen käsien päällepanemisen ja reema –sanan kautta.

Erityinen profeetan virkaan liittyvä tehtävä on prosessien avaaminen hengellisesti. Tähän liittyy yleensä kaksi vaihetta. Ensinnäkin he kantavat asiaa sydämessään ja rukouksessa, puhuen siitä myös hengellisesti. Toiseksi he lausuvat sen olevaksi luovana reema –sanana. He siis ikään kuin avaavat oven työn alkaa. Tämä edeltä valmistettu työ itsessään jää usein apostolien kontolle (mikä sopii heille vallan mainiosti).

Profeetat ovat profeettoja koko olemuksellaan: hengeltään, sielultaan ja ruumiiltaan. Heillä on – joskus tiedostamaton – kyky tuoda Jumalan läsnäolo kouriintuntuvaksi. Toisin sanoen he saattavat aiheuttaa aidon hengellisen kokemuksen vain kävelemällä sisään huoneeseen. He eivät vain sano sanomaansa, vaan myös elävät, kokevat ja näyttävät sen. Profeetta on profeetta myös työpaikallaan – itse asiassa usein hän toteuttaa profeetallista kutsuaan nimenomaan työnsä kautta.

Psalmien kirjasta alkaen on ollut selvää, että ylistysmusiikki ja kokonaisvaltainen eläytyminen siihen – mikä usein ilmenee jonkinlaisena tanssina, eli palvontana – ovat profeetallisuuden ydintä. Näillä onkin ihmisen psyykeen vahva yhteys, johon pelkkä älyllinen ymmärrys ei riitä. Luojan edustajina on ymmärrettävää, että profeettojen työkalupakkiin kuuluu sanallisen, musiikillisen ja kehollisen ilmaisun lisäksi kaikkinainen muukin luovuus.

• Tämä artikkeli on osa sarjaa nykyajan profeetoista (Sisällysluettelo).
• Edellinen: Profeetallinen auktoriteetti ja määräykset.
• Seuraavaksi: Profeetanbongausopas.