Välitöntä jatkoa yleisempään profeetallisuuteen ja profetian armolahjaan.

Profeetan virka

Profeetat ovat ihmisiä. He ovat Jeesuksen lahja seurakunnalle. He ovat Hänen ruumiinsa hengellisen elämän moottori. Heidän vastuullaan on huolehtia siitä, että seurakunta on profeetallinen – pyhä, puhdas ja kuuliainen Herralle. Profeettojen normaalielämä on omiaan edesauttamaan herätyksen syttymistä.

Jeesuksen varoitus vääristä profeetoista ja ohje heidän tunnistamisekseen kertoo paljon myös oikeista. Oikeat profeetat ennustavat, tekevät ihmeitä ja merkkejä ja karkottavat pahoja henkiä Jeesuksen nimessä. Mutta niin tekevät väärätkin profeetat. Ero on siinä, että oikeat profeetat pyrkivät kaikessa siihen, mikä on tärkeää Jumalalle: että kaikki uskovat eläisivät Hänen tahtonsa mukaan. Tämä on oikean profeetan merkki. He kutsuvat ja inspiroivat ympäristöään muuttumaan Jumalan tahdon mukaiseksi.

Toisaalta profeetta ei välttämättä ole erityisen karismaattinen. Sen sijaan hän on väistämättä rukoilija, ja sellaisena vieläpä tienraivaaja. Me kaikki voimme rukoilla, mutta profeetta ei kykene olemaan rukoilematta, sillä Hän on ja pysyy Herran edessä.

Olla profeetta on hengellinen identiteetti. Kyseessä ei ole hengellinen lahja, jota voi alkaa tai lakata harjoittamasta, tai työ, jota voi vaihtaa tai josta voi ottaa vapaata. Se ei ole edes kutsumus, mitä tehdä. Parempi vertauskuva olisi ammatti, jota on velvollisuus ja jota saa harjoittaa 24/7. Profeetta on profeetta, eikä voi lakata sitä olemasta.

Profeetassa henkilöityy profeetallisuuden paradoksi: hän elää, hengittää ja on profeetallisuutta. Mutta viime kädessä profeetallisuus toteutuu käytännön toimintana. Profeetan elämä on siis kokonaisvaltaisesti profeetallista, mutta samalla yhtä arkista kuin kaikkien muidenkin.

Profeetta on myös läpikotaisin inhimillinen. Herra vaatii häneltä muita enemmän, niin luonteessa, sanoissa kuin teoissakin. Tätä varten Hän myös valmistelee profeettaa siihen erityisen paljon. Siltikään profeetta ei ole erehtymätön, vielä vähemmän virheetön. Hän kompastelee ja erehtyy siinä missä muutkin.

Samoin hänen huolenaiheensa seurakunnankin suhteen ovat hyvin maanläheisiä ja ulottuvat koko yhteiskuntaan. Tyypillisiä profeetan hampaisiin jääviä asioita ovat korruptio, uskonnollisuus ja epäoikeudenmukaisuus. He ovat totuudentorvia, tuovat toivoa toivottomille ja näyttävät, että toisinkin voi ajatella – sillä Jumala voi. Tämä kaikki on lähellä Herran sydäntä, ja viime kädessä siis myös profeetallisuuden ydintä.

Kaikesta tästä seuraa, etteivät profeetat välttämättä edes hahmota itse elävänsä profeetan kutsussa. Se on heille vain arkea ja arjen kipuilua.

Profetoiva vai profeetta

Pieni vertaus sai alakoululaisen tyttärenikin ymmärtämään profetoivan ja profeetan eron. Hänen nelivuotias pikkuveljensä oli leikkipaikalla kulman takana. Pyysin ohikulkevaa naapurin lasta käskemään hänet syömään. Hetken kuluttua tämä palasi ja kertoi sanoneensa: ”Isäsi käski sinut syömään”, mutta poika oli kieltäytynyt. Kiitin häntä hyvästä työstä. Hän oli toimittanut sanomani uskollisesti. Tätä voi verrata profetointiin.

Seuraavaksi lähetin tyttäreni kertomaan saman. Saatuaan saman vastauksen, hän ei palannut, vaan jatkoi: ”Ellet tule, isä tulee ja kantaa sinut kotiin.” Poika uskoi ja tuli.

Asian ydin on, että minä en ollut sanonut, että hän voisi esittää uhkavaatimuksen. Hän keksi sen omasta päästään, edes kysymättä minulta mitään. Lähettiläs siis käytti vapaamielisesti valtuuksia, joita ei mainittu tehtävänannossa. Tämä vertautuu profeetan lähettämiseen.

Entä jos poika ei olisi tullut? Tyttäreni olisi palannut ja kertonut mitä tapahtui. Sitten minä olisin mennyt, poiminut pojan muitta mutkitta syliini ja kantanut hänet kotiin, vaikka hän siinä vaiheessa kuinka olisi jo halunnut kävellä itse. Miksi? Koska minä seison lähettilääni sanojen takana kuin olisin sanonut ne itse. Sillä tavalla kuopuskin oppii, että isosiskon sana pitää. (Kuten tarinasta käy ilmi, oppi on muuten mennyt perille.)

Tyttäreni olisi tietysti voinut sanoa muutakin. Esimerkiksi, ettei jälkiruokaa tipu, jollei poika tule heti. Ja minä olisin toiminut sen mukaan. Sen sijaan, jos hän olisi uhannut jättää pojan koko yöksi ulos lukkojen taakse, olisi sanansaattaja itse saanut satikutia, ja poika pikaisen ja hellän vakuutuksen siitä, ettei kyseisellä uhkauksella ollut katetta.

Tytön päähän ei kuitenkaan olisi edes juolahtanut sanoa sellaista. Hän tuntee minut, ja tietää mihin olen valmis ja mihin en. Tämän hän on oppinut kokemuksen kautta, oppiessaan tuntemaan minut. Lisäksi hän on oppinut luottamaan siihen, että minä luotan häneen tällaisissa asioissa ja seison hänen takanaan. Ensimmäinen sananviejä ei siis edes olisi voinut toimia samalla tavalla, eikä tyttärenikään olisi osannut tehdä sitä vielä muutama vuosi sitten. Profetian voi siis antaa vietäväksi yhdelle jos toisellekin, mutta profeetalta vaaditaan jo enemmän.

Tässä yhteydessä haluan myös mainita, että tyttäreni on pätevä agentti myös positiiviseen suuntaan. Jos sanon hänelle, että hänen pitäisi suostutella veljensä tekemään jotain, hän toimii oma–aloitteisesti ja kekseliäästi tuon päämäärän saavuttamiseksi. Minun tarvitsee vain antaa vähän taustatukea. Tämä kuvaa profeetan työn positiivista puolta. Hän tietää, mitä Herra tahtoo, ja toimii oma­–aloitteisesti sen edistämiseksi.

Jokainen profetoiva ei siis ole profeetta, ja profeetat tekevät enimmäkseen jotain muuta kuin profetoivat. Toki on tavallista, että profeetat profetoivat ja palvelevat, mutta niin tekevät monet muutkin. Profeettojen varsinainen rooli seurakunnassa on kuitenkin toinen.

Profeetallinen palvelutyö

Profeetallinen palvelutyö on eri asia kuin seurakunnallinen palvelutyö. Sen fokus on Jumalan todellisuus, Pyhän Hengen läsnäolo ja kuuliaisuus Herralle. Totta kai kaiken seurakunnallisen työn tulisi olla myös profeetallista. Toisaalta ei ole syytä olettaa, että Jumala tahtoisi rajoittaa profeetallisen toimintansa seurakuntien rakenteisiin. Itse asiassa käytäntö osoittaa toista.

Profeetallisia armolahjoja käytetään määritelmällisesti aina tietyissä tilanteissa. Profeetallinen palvelutyö on usein juuri näiden tilanteiden järjestelmällistä, jopa arkista käyttöä – esimerkiksi esirukouspalvelua, johon liittyy profetointia tai sairaiden parantamista. Työ itsessään voi olla päätoimista ja sivutoimista.

Toisaalta profeetallisuuteen kuuluu muutakin. Koska se on luonnostaan Jumalaan keskittymistä, myös esimerkiksi monenlainen korkeampaan moraaliin tähtäävä julistus, rukous, esirukous, ylistys ja hengellinen sodankäynti ovat profeetallista aluetta. Laajasti ottaen profeetalliseen palvelutyöhön voikin laskea kaikkinaisen tietoisen pyrkimyksen palvella Jumalan läheisyyttä tai ilmenemistä.

Luonteeltaan profeetallinen palvelutyö on inhimillistä toimintaa, jonka fokus on käytännön elämässä ilmenevä hengellisyys. Muiden seurakuntavirkojen osalta sitä voisi verrata esimerkiksi raamattukouluihin (opettajat) ja lähetysjärjestöihin (evankelistat). Työn ei myöskään tarvitse olla yksinomaan profeetallista – toteuttavathan monet lähetysjärjestötkin myös opetustehtävää.

Inhimillisyydestä seuraa myös, että profeetallinen palvelutyö ja sitä tekevät ihmiset ovat alttiita kaikille niille ongelmille, joita inhimilliseen toimintaan liittyy. Tyypillisiä esimerkkejä ovat sotkut rahan ja seksin saralla.

Profeettojen palvelutyö ei välttämättä eroa muusta profeetallisesta palvelutyöstä, mutta viran luonteen vuoksi se on usein luonteeltaan tavalla tai toisella laajempaa. Jokainen profeetallista palvelutyötä tekevä ei kuitenkaan ole profeetta, eikä jokainen profeetta tee järjestelmällistä palvelutyötä.

• Tämä artikkeli on osa sarjaa nykyajan profeetoista (Sisällysluettelo).
• Edellinen: Profeetallisuudesta – Osa I.
• Seuraavaksi: Uusapostolisuudesta.