Profeetallisuudesta – Osa I

Profetia on sananmukaisesti Jumalan puhetta ihmisen kautta. Laajennettu käsite profeetallisuus on siis Jumalan läsnäoloa, vaikutusta ja toimintaa ihmisten kautta. Profetian henki on Jeesuksen Kristuksen todistus. Tämä tarkoittaa kolmea asiaa. Ensinnäkin se on todistusta Jeesuksesta Itsestään, mikä viittaa Hänen havaittavaan läsnäoloonsa keskuudessamme. Toiseksi, se on samaa todistusta, kuin mitä Jeesus jakoi, eli todistusta Isästä ja Hänen vanhurskaasta tahdostaan. Kutsua kuuliaisuuteen. Kolmanneksi, se on tuon vanhurskauden toteutumista käytännössä, kun elämme Hengen johdatuksessa.

Hengellisen todellisuuden termein profeetallisuus on siis Jumalan havaittava ilmeneminen. Vastaavasti esimerkiksi profetia on Jumalan sanan kuva tiettyyn tilanteeseen, samaan tapaan kuin Raamattu on Jumalan sanan objektiivinen kuva.

Kuka on profeetallinen?

Määritelmällisesti maailman profeetallisin asia on Kristuksen ruumis, eli ikuinen maailmanlaajuinen seurakunta. Koska se koostuu yksilöistä, jokainen Jeesuksen opetuslapsi on profeetallinen. Tämä Jumalan läsnäolo toteutuu seurakunnassa ja uskovissa asuvan ja vaikuttavan Pyhän Hengen kautta. Viime kädessä sen perustana on siis kaste Kristuksen kuolemaan ja ylösnousemukseen ja se toteutuu, kun Hän elää meissä eli kun me elämme kuuliaisina Hänelle.

Kuten luterilaistenkin kunnioittama opettaja Ávilan Teresa sanoi: ”Kristuksella ei ole muuta ruumista, kuin sinun; ei muita käsiä tai jalkoja maan päällä kuin sinun; sinun ovat silmät, joiden kautta hän katsoo säälien tätä maailmaa; sinun ovat jalat, joilla Hän kävelee tehdäkseen hyvää, sinun kädet, joilla Hän siunaa kaikkea maailmaa.”

Kysymys ei olekaan siitä, olemmeko me profeetallisia, vaan siitä, kuinka profeetallisia me olemme. Sama kysymys voidaan muotoilla eri tavoin, esimerkiksi: Kuinka kuuliaisia olemme Jeesukselle? Kuinka hengellisiä olemme? Kuinka paljon Pyhä Henki saa vaikuttaa meissä parannusta ja uutta elämää?

Eräästä näkökulmasta kaikki herätykset ovat määritelmällisesti seurakunnan profeetallisuuden lisääntymistä. Jos seurakunta olisi aina erityisen profeetallinen, se olisi aina hereillä, eikä herätyksiä olisi. Koska niitä on, voidaan todeta, että profeetallisuutta voi olla enemmän tai vähemmän, ja joissain paikoissa sitä voi tietyllä hetkellä olla enemmän kuin toisissa. Lisäksi se selvästi ilmenee monin tavoin.

Profetian Henki

Yksinkertaisimmillaan profetia on sen puhumista, mitä Jumala tahtoo sanoa. Jumala voi vaikuttaa profetiaa vaikka juutalaisessa ylipapissa. Näin kävi, kun Kaifas julisti profeetallisesti, että on parempi, että Jeesus kuolee koko kansan puolesta, kuin että koko kansa tuhoutuu.

Profetian henkeen liittyy usein hurmostila. Vanhassa testamentissa on useita esimerkkejä profetian hengen esiintymisestä joukon kokoontuessa. Esimerkiksi Saul liittyi hurmoksessa oleviin profeettoihin, kun hänet oli voideltu kuninkaaksi. Näihin tilanteisiin liittyi usein myös laulua ja tanssia. Hurmos ei kuitenkaan rajoittunut Herran profeettoihin. Elian kanssa kilpailleet sadat Baalin profeetat olivat niin ikään hurmoksessa, toisin kuin hän itse. Hurmos ei siis ole sen enempää edellytys kuin tae aidosta profetian hengestä.

Profetian henki vaikuttaa pysyvästi Kristuksen ruumiissa ja yksittäiset ihmiset puhuvat sen vaikutuksesta. Nykypäivänä – eikä vain kuin ylipappien vähyyden takia – on jopa tavallisempaa, että profetian henki vaikuttaa seurakunnassa kuin sen ulkopuolella.

Hengelliset lahjat

Koska profeetallisuus on Pyhän Hengen vaikutusta ihmisissä, siihen liittyvät erilaiset Hengen manifestaatiot. Tyypillinen esimerkki ovat armolahjat, jotka ovat Pyhän Hengen antamia kykyjä toimia yliluonnollisella tavalla. Ne voidaan jakaa aktiivisiin ja passiivisiin. Aktiiviset ovat siinä mielessä ihmisen itsensä alaisia, ettei hän esimerkiksi rukoile kielillä tai paranna ihmisiä tahtomattaan. Toisaalta esimerkiksi henkien erottamisen armolahja saattaa paljastaa tilanteessa vaikuttavan hengen yrittämättäkin.

Profeetallisuus korostuu erityisesti ilmoituslahjoissa ja ihmelahjoissa, kuten profetointi, kielilläpuhuminen ja selittäminen, tiedon ja viisauden sanat, henkien erottaminen sekä parantaminen.

Hengen lahjoja ei pidä sekoittaa luonnollisiin lahjoihin. Esimerkiksi kielilläpuhuja voi puhua luonnollista kieltä, jota toinen voi osata tulkita joko luonnollisen kykynsä tai yliluonnollisen kielten selittämisen lahjan avulla.

Pyhä Henki jakaa lahjojaan miten tahtoo, ilman ansiota. Ne eivät siis ole merkki hengellisestä kypsyydestä. Koska ne toimivat vajavaisen ihmisen kautta, ne eivät myöskään välttämättä ilmennä totuutta. Samoin myös muut henget voivat vaikuttaa samankaltaisia asioita.

Profetian armolahja on Pyhän Hengen ihmiselle antama kyky välittää viestejä Jumalalta. Siinä missä profetian henki on yksinomaan Jumalan käsissä, profetian armolahja on aktiivinen ja siis ihmisen hallittavissa. Sitä voisi kuvata Jumalan lupaukseksi antaa vastaus rukoukseen, kun armolahjan käyttäjä lähestyy Häntä. Myös Jumala voi tehdä aloitteen ja käyttää armolahjan saanutta viestinviejänä. Profetian lahjaa ei pidä sekoittaa profeetan palveluvirkaan. Profeetalla ei välttämättä edes ole profetian lahjaa.

Profetia on Jumalan puhetta tiettyyn tilanteeseen. Se saattaa koskea niin menneisyyttä, tulevaisuutta kuin nykyisyyttäkin, tai sitten täysin ajasta riippumattomia asioita. Tyypillisesti siihen liittyy ojennusta, kehotusta ja rohkaisua. Se voi olla hurmoksellista ”näin sanoo Herra” tyyppistä julistusta, tai miltei huomaamaton osa aivan arkista keskustelua. Tai oikeastaan aivan mitä tahansa.

Profetialle on ominaista, että se on nimenomaan sanoma. Siksi se on tyypillisesti sanallinen, mutta siihen voi liittyä myös esimerkiksi toimintaa. Viestiin myös kuuluu, että se on toimitettava oikeaan aikaan, oikealle taholle ja oikealla tavalla. Muussa tapauksessa kyseessä ei ole se viesti, jonka Jumala lähetti, vaan väärä profetia.

Profetioissa viestintuoja on osa viestiä. Niinpä viestissä näkyy profetoivan ihmisen oma persoona. Tyypillisesti esimerkiksi umpisuomenkieliset eivät ala profetoida swahiliksi, vaan käyttävät sitä kieltä ja kielen rekisteriä (persoonallista ilmaisutapaa), joka on heille itselleen ominainen. (Tämä onkin eräs ero profetian ja kielilläpuhumisen välillä. Toisaalta tämä on yhteistä profetian ja kielten selittämisen välillä.) Joku toinen välittäisi saman profetian eri tavoin. Tämä ilmiö tulee joskus hauskasti esiin tilanteissa, joissa Herra on jakanut sanomansa usealle ihmiselle.

Profetiat saattavat olla monimutkaisia ja moniosaisia. Niihin voi liittyä suorasanaisten viestien lisäksi esimerkiksi näkyjä, unia tai kielilläpuhumista, jotka on tulkittava. Joskus niiden tulkitsemiseen voidaan vaatia tiettyjä kokemuksia tai tietoja, joita on jollakulla toisella. Herran mielikuvitus on rajaton.

Profeetalle tärkein armolahja on usko. Hengen lahjana kyse ei ole pelastavasta uskosta tai yleisestä uskollisuudesta, vaan poikkeuksellisen vahvasta luottamuksesta hengellisen todellisuuden todellisuuteen, josta seuraa, että profeetta uskaltaa tehdä poikkeuksellisia asioita ja kuuliaisesti myös tekee niitä. Seuraavaksi tärkein armolahja on luultavasti henkien erottaminen.

Lisää: Profeetallisuudesta – Osa II.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista.

This site uses Akismet to reduce spam. Learn how your comment data is processed.