Edellisessä osassa puhuttiin profeettojen persoonan valmistamisesta tehtäväänsä. Tässä artikkelissa tarkastellaan kysymystä, miten henkilöstä varsinaisesti tulee profeetta.

Virkaan asettaminen

Kun aika on kypsä, Herra asettaa kutsumansa henkilön profeetan seurakuntavirkaan. Viime kädessä profeetaksi tekee vain ja ainoastaan se, että Jeesus sanoo niin. Tyypillisesti Hän tekee tämän toisen ihmisen kautta.

Tämä on tapaus, joissa Herran Sana muuttaa hengellistä todellisuutta. Kyseessä on luova sana, jota tulee käyttää hyvin vastuullisesti ja tarkkaan harkiten.

Tyypillisesti virkaan asettaakin kokenut profeetta, tai mahdollisesti apostoli. Hänellä tulee olla arvostelukykyä (Hengen ilmoitus) sen suhteen kuka vihitään ja milloin. Itse asettamisen saa aikaan lausuttu Herran sana, mutta öljyllä voiteleminen on asianmukainen osa rituaalia.

Tärkeintä on, että tämä tapahtuu Herran ohjeiden mukaan, eli virkaan asetetaan vain sellaisia henkilöitä, jotka Herra on siihen kutsunut ja katsoo sillä hetkellä päteväksi. Siihen ei saa yrittääkään asettaa sellaisia, joita Herra ei ole siihen kutsunut, tai joita hän ei pidä valmiina ottamaan sitä vastaan.

Teknisesti valta asettaa profeetta virkaansa on myös seurakunnalla (kollektiivisena se käyttää koko Jeesuksen auktoriteettia, rinnasteinen tapaus on esimerkiksi ordinaatio). Pitäisin tätä kuitenkin harvinaisena poikkeustapauksena, jota tulisi välttää. Ongelma on monien seurakuntien heikko hengellinen arvostelukyky. Profeetan virkaan nimittäin ei saa yrittääkään asettaa ketä haluaa. Muutenhan voisimme itse valita profeetat keskuudestamme! Tätä voi pitää jopa Jumalan halpana pitämisenä. Profeettojen kohdalla ei ole kuten paimenten ja saarnaviran, joihin seurakunta kutsuu kenet hyväksi näkee. Profeetaksi – palvelijakseen ja läheiseksi ystäväkseen – voi kutsua vain Herra Itse. Ihmiset voivat vain vahvistaa tämän Herran sanalla.

Jumalalla ei ole velvollisuutta yhtyä sanaan, jonka ihmiset sanovat olevan Hänen tahtonsa mukainen. Niinpä jokainen, jonka ihmiset ovat ”asettaneet” Herran profeetaksi, ei välttämättä ole sellainen. Mutta pelkkä väärinkäsityskin asiassa on vaarallinen ja voi johtaa vakaviin seurauksiin.

On myös mahdollista, ettei profeettaa ole asettamassa virkaansa kukaan ihminen. Profeetasta tekee profeetan Herran sana. Herra on vapaa tekemään profeetan kenestä tahtoo, tarvitsematta käyttää ihmistä välikappaleenaan. On vain Herran armoa, kun Hän käyttää ihmistä tässä asiassa.

Profeetan tunnustaminen

Profeettojen tehtävä on rakentaa Kristuksen ruumista, erityisesti saattaa sitä elämään suuremmassa määrin Herran tahdon mukaisesti. Heidän hengellisestä vallastaan on seurakunnille hyötyä vain siinä määrin, kuin nämä antavat profeetoille tilaa toimia keskuudessaan.

Tämä tehtävään valtuuttaminen on eri asia kuin profeetan virkaan asettaminen. Se ei tee kenestäkään profeettaa. Sen sijaan vain valtuutettu profeetta voi palvella seurakuntaa profeettana. Ihmiset voivat valtuuttaa toimimaan profeettana vain siinä kontekstissa, johon heillä itsellään on valtuudet (omassa mandaatissaan) – esimerkiksi omassa elämässään, kodissaan, seurakunnassaan tai kansakunnassaan. (Jos hän sattuu olemaan valtionpäämies.) Ilman tällaista valtuutusta profeetan toimintamahdollisuudet ovat rajalliset.

Seurakuntien on oltava tarkkana sen suhteen, keitä ne tunnustavat profeetoiksi ja miten ne antavat näiden toimia keskuudessaan, niin hyvässä kuin huonossa. Vähimmillään heidän on varmistuttava siitä, että tunnustettava henkilö ylipäätään on profeetta. Viime kädessä tämän voi selvittää vain Herralta itseltään. Tämä on melko suoraviivaista varsinkin, jos hänellä on jo referenssejä tai käytettävissä on muutama kokenut profeetta. Näiden perusteella seurakunnan johto voi sitten päättää asiasta. Samaa menettelyä tulee soveltaa niin seurakunnan keskeltä nouseviin kuin vieraileviinkin profeettoihin.

Seurakunta valtuuttaa profeetan antamalla hänelle luvan harjoittaa palvelutyötään sen keskuudessa. Jos profeetta asetetaan virkaansa seurakunnan keskellä, tämä sopii luontevasti samaan tilanteeseen.

On myös mahdollista antaa profeetalliselle palvelutyölle mandaatti tunnustamatta sen tekijää profeetaksi. Järjestely on asianmukainen erityisesti silloin, kun kyseessä ei ole profeetta, vaan esimerkiksi vasta profeetaksi tai vain palvelutyöhön kutsuttu. Profeettojen kohdalla tämä on kuitenkin rajoittavaa. Hän voi antaa kaikkensa seurakunnalle vasta, kun seurakunta tunnustaa hänen virkansa, luottaa häneen ja sallii hänen toimia sen mukaisesti. Joskus voi käydä niin, että häntä aletaan kutsua esimerkiksi opettajaksi tai evankelistaksi, eikä seurakunta saa palkkaa profeetasta.

Koska profeettojen sanoma usein haastaa vallitsevan ajattelun, se voi herättää voimakasta vastustusta. Tässäkin tilanteessa on hyvä muistaa, että jopa kypsät profeetat todella voivat olla väärässä – tai ainakin voi vaikuttaa siltä. Tämä on vakava asia, mutta ei maailmanloppu. Profeettoja tulee pitää vastuussa Kristuksen ruumiille, ja toisten profeettojen on aina hyvä arvioida profeetalliset sanomat.

Profeetan ja seurakunnan johdon välillä tuleekin vallita kaksisuuntainen luottamus. Profeettojen tulee suostua siihen, että seurakunnat – viime kädessä paimenet – asettavat rajat heidän toiminnalleen keskuudessaan. Seurakunnilla on monia tärkeitä tehtäviä, eikä ole tervettä antaa yksin profeettojen sanella suuntaa. Toisaalta elämä lähtee Hengestä ja Jumalalla on pyhyyteen kutsuva sanansa sanottavanaan niin yksittäisten ihmisten, koko seurakunnan kuin ympäröivän yhteiskunnankin asioihin. Seurakuntien on siis puolestaan hyväksyttävä, että profeetat ovat Herran ensisijainen väline tämän sanan sanomiseen.

Käytännössä kollektiivinen vastuu ei ole kenenkään vastuulla. Niinpä on kaikkien edun mukaista, että profeetoilla on joku nimetty henkilö – ei välttämättä profeetta – joka valvoo heidän palvelutyötään. Tuon henkilön tehtäviin kuuluu myös puolustaa profeettaa vääriä hyökkäyksiä vastaan seurakunnassa ja joskus Kristuksen ruumiissa laajemmin. Niinpä hänen itsensä tulisi olla hyvämaineinen ja arvostettu.

Profeetan viranhoito

On monia asioita, jotka kuuluvat nimenomaan profeetan tehtävään. Niitä voi oppia vain tekemällä työtä. Usein profeetaksi kutsuttu alkaakin toimia profeetan tapaan jo ennen varsinaista virkaan asettamista. Tätä voisi kutsua työharjoitteluksi. Sen ansiosta siirtymä kutsusta tehtävään ei käytännön tasolla välttämättä ole suuren suuri, vaikka ihmisen hengellinen asema muuttuukin radikaalisti.

Kun Herra lopulta on tehnyt jostakusta profeetan ja tämä vieläpä saa toimia tehtävässään, hän ei ole vielä valmis. Itse asiassa tarina on vasta alussa.

Hän ei ole vastuussa vain Jumalan näkökulman ilmaisemisesta, vaan myös siitä huolehtimisesta, että viesti menee perille. Tässä profeetta saattaa itse tulla tehtävänsä esteeksi. Hänen on sisäistettävä Herran sydän ja ajattelutapa. Ei riitä, että hän on nöyrä sen edessä, mitä Herra tahtoo sanoa, vaan hänen on oltava nöyrä myös ihmisten edessä. Ennen kaikkea profeetan sydämen täytyy puhdistua katkeruudesta. Hänen on tehtävä sanomansa helposti vastaanotettavaksi. Profeetta on henkilö, joka kutsuu kääntymään pois helvettiin johtavalta tieltä tavalla, joka saa sinne vetävän mukavuuden tuntumaan vastenmieliseltä.

Tiedoissa ja taidoissa on aina kehitettävää. Profeetallisen auktoriteetin käyttö vaatii opettelua ja harjoittelua. Profeetta tekee virheitä ja satuttaa toisia ihmisiä. Samoin hänen oma luonteensa vaatii jatkuvaa työstämistä. Jo näistä syistä profeettojen tulisi toimia ensi sijassa seurakuntien yhteydessä, vaikka ei välttämättä vain niiden sisällä. Tuhoa ei ehkä voi aina täysin estää, mutta ohjaamalla profeetan kasvua ja kehitystä sitä voi ehkäistä ja virheiden seurauksia hoitaa ja hillitä paremmin.

Virassaan profeettaan kohdistuu valtava paine. Koska hänellä on oikeus lausua sellainen Jumalan sana, joka muuttaa todellisuutta, hänellä on myös vastuu sen sanomisesta ja sanomatta jättämisestä. Hän joutuu tekemään päätöksiä, joilla voi olla suuret ja kauaskantoiset seuraukset. Paitsi Herra, myös hän itse pitää itseään vastuussa jokaisesta sanastaan. Myös monet ihmiset saattavat kohdistaa häneen epärealistisia odotuksia tai kuvitella hänen olevan kaikin puolin täydellinen ja erehtymätön. Jotkut ehkä yrittävät todistaa, että hän on väärä profeetta, toiset taas palvoa maata hänen jalkojensa alla. Samalla hänen itsensä pitää jotenkin hankkia elantonsa. Hänen ajallinen elämänsä voikin olla melkoista nuorallatanssia. Ja viime kädessä hänen itsensä on elettävä itsensä kanssa koko loppuelämänsä täältä ikuisuuteen.

Profeetan vastuuseen kuuluu sekin, että hän ei voi jättää tehtäväänsä. Jeremia on upea raamatullinen esimerkki yrityksestä. Lisäksi profeetta on kävelevää rukousta. Hänellä on vastuu, kyky, voima ja valta tehdä ja saattaa olevaksi asioita, joita muuten ei ehkä koskaan tapahtuisi, ja toisaalta pysäyttää kehityskulkuja, jotka voisivat olla tuhoisia.

Herra on Henki, ja henki on elämän lähde. Profeetat on kutsuttu olemaan Hengen ja Hänen Pyhyytensä, läheisyytensä ja todellisuutensa erityisen voimakkaita välikappaleita. Heidän koko elämänsä ja viranhoitonsa on kipuilua tämän kanssa ja pyrkimystä elää sen edellyttämällä tavalla.

• Tämä artikkeli on osa sarjaa nykyajan profeetoista (Sisällysluettelo).
• Edellinen: Miten profeetat on tehty – Osa I.
• Seuraavaksi: Vinkkejä urakehityksestä haaveileville profeetoille.