Profeetan identieetti

Sanat ohjaavat ajatteluamme ja ajattelumme määrittää tekojamme. Siksi on tärkeää puhua asioista niiden oikeilla nimillä. Tällä on välittömiä vaikutuksia siihen, löytävätkö ihmiset oman paikkansa maailmassa ja kuinka tehokkaasti he toimivat siinä.

Oletetaan, että kirjanpitäjä menee töihin bussifirmaan. Häntä pidetään bussikuskina, ja hänet pannaan siihen työhön. Sattuu vielä käymään niin, että hän on pätevä kuljettaja. Hän tosin viihtyisi paremmin tilikirjojen kanssa, ja koettaa vilkaista niitä kun ehtii, mutta keskittyy ajamaan autoa. Sehän hänen hommansa on – hän on bussikuski. Kaikki ovat tyytyväisiä?

Ei aivan. Muutaman kuukauden kuluttua firma menee nurin. Kirjanpito on sekaisin, laskuja on maksettu ja peritty miten sattuu. Kukaan ei ole ollut vastuussa rahaliikenteestä. Miksi? Firmassahan oli pätevä kirjanpitäjä.

Koska häntä ei pidetty kirjanpitäjänä.

Muut eivät ajatelleet hänen olevan kirjanpitäjä, vaan käyttäytyivät kuin hän olisi kuski. Hänelle annettiin vuoroja ja linjoja. Hän itse ajatteli olevansa kuski ja teki työnsä. Ihmisten ajatukset siitä, mikä hänen toimenkuvansa oli, ohjasivat toimintaa niin, että hän teki jotain aivan muuta kuin mitä olisi tarvittu.

Samoin kuin bussifirmalle olisi ollut hyötyä huomata, että sillä on palveluksessaan kirjanpitäjä, seurakunnalle on tervettä ja siunauksellista tunnistaa keskuudestaan ne, joilla on jokin kutsu – seurakuntavirkaan tai mihin tahansa muuhunkin. Vähintään yhtä tärkeää on, että nämä ihmiset itse tunnistavat kutsunsa ja tunnustavat sen myös itselleen. Tämä on täysin yleispätevää, mutta sattuneesta syystä tämä voi olla erityisen vaikeaa apostoleille ja profeetoille.

Tarinan bussikuskilla oli kaksi ongelmaa. Ensinnäkin, hän keskittyi olemaan bussikuski – missä oli tietysti myös hyvät puolensa. Toiseksi, hän ei ajatellut olevansa kirjanpitäjä, mistä seurasi tärkeiden asioiden laiminlyöntiä. Jos hän olisi ajatellut olevansa kirjanpitäjä, joka on töissä firmassa, se olisi varmasti vaikuttanut hänen toimintaansa. Hän olisi ollut paljon kiinnostuneempi rahaliikenteestä. Hän olisi ollut huolissaan sen tilasta, ja huomatessaan, ettei niitä hoidettu pyytänyt päästä hoitamaan asian. Ja viimeistään firman mentyä nurin hän olisi tiennyt, että hän itse olisi voinut tehdä enemmän sen eteen. Mutta mitäpä tuollaiset asiat kuuluisivat ihmiselle, joka ei ole kirjanpitäjä?

Meille on siis kriittisen tärkeää tunnistaa ja hyväksyä oma identiteettimme osana Kristuksen ruumista. Meillä nimittäin on taipumus toimia kutsumme mukaisesti, näimmepä sitä itsessämme tai emme. Elävä esimerkki ovat monet uusapostolisen määritelmän mukaiset apostolit, joiden mieleen ei juolahtaisikaan kutsua itseään sellaiseksi. Mutta heidänkin on määriteltävä identiteettinsä itselleen jollain tapaa, vaikka sitten ilman tuota sanaa. Sama pätee tietysti profeettoihin. Asioista olisi hyvä puhua niiden omilla nimillä, kun niillä kerran sellaiset ovat.

Eräs todellinen ongelma oman identiteetin tunnustamisessa on epäterve nöyryys. Terve nöyryys on sitä, että suostuu mihin hyvänsä, mitä Herra antaa tehtäväksi. Epäterve nöyryys on sitä, että kieltäytyy tehtävistä, joita pitää liian hyvinä. Ja jos niitä tekemään ei löydy nöyriä ihmisiä, ne joko jäävät tekemättä tai päätyvät toisenlaisille ihmisille. Toisin sanoen, jos joku sanoo, ettei hän voi olla profeetta tai apostoli, koska se on liian korkea kutsu itselle, hän on itsekeskeinen. Hän ei ajattele asiaa Herran kannalta. Kuningas tarvitsee jonkun siihenkin hommaan.

(Profeetan koulutukseen kuuluu oleellisena osana tietysti sekin, että pääsee eroon epäterveestä nöyryydestä. Tämä osa koulutusta voi jatkua hyvän aikaa vielä virkaan asettamisen jälkeenkin. Tämä on myös niitä asioita, joissa voi auttaa, jos joku vääntää sen rautalangasta. Tehty.)

Jos profeetaksi (tätä voi soveltaa mihin tahansa kutsuun) kutsuttu ihminen ajattelee, ettei voi olla profeetta, vaihtoehtoja on käytännössä kolme (kaikki nähty):

  1. Hänellä ei ole edes ajatusta siitä, mikä on profeetta, joten hän tekee työtä, mutta tehottomasti,
  2. Hän tiedostaa kutsumuksensa, mutta ei tahdo elää siinä (esimerkiksi koska pitää itseään arvottomana tai pelkää valtaa ja siitä seuraavaa vastuuta) ja efektiivisesti kieltäytyy tekemästä profeetan työtä tai
  3. Hän tiedostaa olevansa kutsuttu ja tekee profeetan työtä, mutta ei uskalla sanoa niin edes omassa pääkopassaan. Tämä heikentää hänen kykyään toimia tehtävässään tehokkaasti. (Variaatioita: uskaltaa sanoa niin pääkopassaan, muutamille lähimmille ihmisille, etc.)

Vastaavasti vertauksen bussikuski ei tietäisi olevansa valtuutettu kirjanpitäjä, ei haluaisi tehdä kirjanpitäjän töitä tai jäisi silloin tällöin salaa ylitöihin hoitamaan kirjanpitoa ajan tasalle, mutta ei esimerkiksi pyrkisi pitämään osaamistaan ajan tasalla.

Vertaa tätä terveeseen asenteeseen. Profeetaksi kutsutun tulee:

  • Tiedostaa ja tunnustaa, että Herra on tahtonut kutsua juuri hänet Jumalan mieheksi tai naiseksi, tehtävään, jota voi parhaiten nimittää profeetaksi.
  • Ymmärtää, että tästä seuraa tiettyjä velvollisuuksia, samoin kuin tiettyjä valtuuksia.
  • Etsiä johdonmukaisesti ja tietoisesti kontakteja ja palvelumahdollisuuksia Kristuksen ruumiista.
  • Opetella ja harjoitella järjestelmällisesti niitä taitoja, joita tehtävässään tarvitsee.

Kyse ei ole hänestä itsestään. Häntä tarvitsevat Kristus ja Hänen seurakuntansa.

2 thoughts on “Profeetan identieetti”

  1. Pidin jutusta kovasti. Olen ollut kohta 10 vuotta hallitusaktiivina paikallisessa aistivammayhdistyksessä jossa olen toiminut sihteerinä ja rahastonhoitajana. Siinä ohella olen seurannut valtakunnallista saman alan järjestöä. Minun mielestäni Tuomaksella on tärkeää asiaa koskien mitä tahansa yhteisöä. Nöyryys, sitä kyllä näkee alemmalla tasolla sekä positiivisessa että negatiivisessa mielessä. Mutta mitä ylemmäksi organisaatiossa mennään, niin sitä enemmän sinne eksyy sellaisia ”profeettoja”, jotka ovat ehkä vähän väärässä tehtävässä. Viime aikoina on ollut aika monen uskonnollisen yhteisön johtajia mediassa esillä – eikä niin positiivisessa mielessä. On mediaseksikkäämpää tietysti saada uskonnollisen yhteisön johtaja kiinni housut kintuissa, mutta ei se tilanne sen parempi taida muuallakaan olla. Liikaa yleistämättä. Paha kello kalkattaa niin paljon kauemmas kuin hyvä kello.

    Johtajat aika usein valitaan enemmän tai vähemmän demokraattisesti pallilleen. Tuntuu kuitenkin, että johtajiksi hamuataan usein ihan muun kuin palvelemisen takia. En tiedä, minne tämä juttusarja johtaa, ja mitä sieltä polun päästä löytyy. Toistaiseksi näyttää siltä, että vaikka asiayhteys tuntuu olevan aivan toinen, niin minusta silti tuntuu, että tämä on mulle kirjoitettu. Aloitan aiemmin mainitun paikallisyhdistyksen puheenjohtajana vuoden vaihteessa. Takana on haasteellisia aikoja ja niitä on myös edessä. Taloudellisia haasteet eivät ole, siitä kiitos. Minä koen tässä ajassa ja tilanteessa melkoista epävarmuutta siinä, että mistä me löydämme sellaisen näyn, johon muutkin voivat uskoa ja sitä seurata. En ole yksin, apuna on muu hallitus. Mutta kuten kirjoitit, valitulla on tiettyjä velvollisuuksia – ja valtuuksia.

    Odotan juttusarjan etenemistä, ja samalla myös uuden tehtäväni alkamista. Jotenkin nämä kaksi asiaa linkittyvät toisiinsa, mutta miten, se jää nähtäväksi.

    1. Kiitos palautteesta 🙂

      Sarjassa on tulossa enää yksi artikkeli, koskien profeetanbongausta.

      Linkittymisestä, katsopa juttuni profeetallisuudesta yleensä aiemmin tässä sarjassa.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista.

This site uses Akismet to reduce spam. Learn how your comment data is processed.