Raamattu ei suoraan kerro mitä sana ”profeetta” tarkoittaa. Sananmukaisesti se merkitsee Jumalan valtuutettua edustajaa. Käsite oli tuttu niin kirjoittajille kuin yleisöllekin. Meille se voi olla vieraampi tai vääristynyt, joten tutustutaan sen merkitykseen, työn luonteeseen ja profeetan ominaisuuksiin etenkin Uuden liiton kontekstissa.

Profeetta Uuden liiton ulkopuolella

Antiikin aikana profeetan käsite tunnettiin laajalti. Suomenkielinen sana profeetta juontuu jo klassisessa kreikassa (1000 eKr.) käytetystä sanasta profetes (puhuja, julistaja), joka taas tulee verbistä profemi (puhua edessä, sanoa julki, ennustaa), jonka substantiivimuoto on profeteia (jumalallisen tahdon julistus, jumalallinen vastaus esitettyyn kysymykseen). Kreikassa nämä sanat liittyivät alun perin oraakkelilaitokseen.

Hepreassa profeettaa vastaava sana on nabi. Siihen liittyvät verbit merkitsevät – kreikkalaisen käsitteistön tapaan – ”puhua profeettana, esiintyä profeettana, puhua profeetallisessa hurmiossa’”. Lyhyesti sanoen profeetta siis merkitsee vanhassa testamentissa ”Herran suuta”. Hengellisen todellisuuden termein Vanhan liiton profeetat olivat ihmisiä, joiden kautta Jumalan sanaa tuli havaittavaan todellisuuteen.

Koska Herralla on paljon muutakin sanottavaa kuin tulevaisuuden ennustaminen, vain suhteellisen pieni osa profetioista on ennustuksia. Itse asiassa Vanhan testamentin profetian erityispiirteitä ovatkin historian profeetallinen tulkinta ja vertausten käyttö. On sanottu niinkin, että profeettojen pääviesti oli – ja on – muistuttaa Jumalan kansaa liiton ehdoista.

Mooseksen ja Aaronin suhde valottaa Jumalan ja profeetan suhdetta. Mitä faaraoon tuli, Aaron oli Mooseksen suuna, eli profeettana, Mooses taas Aaronille jumalana. Aaron siis teki Mooseksen tahdon ja ajatukset selviksi faaraolle miten parhaiten taisi ja toimi heidän välillään pikemminkin välittäjänä kuin tulkkina. Faarao esitti kysymyksensä Aaronille, ja Aaron vastasi. Jos hän oli jo perillä asiasta, Moosekselta ei tarvinnut edes erikseen kysyä.

Usein profeetat saivat ilmoituksensa näkyjen tai jopa unien kautta, ja heidän piti tulkita ne itse sanoiksi. (Tämä pätee Uudessakin liitossa.) Monet myös näkivät enemmän kuin ympärillään havaittavan todellisuuden, joten heitä kutsuttiinkin näkijöiksi.

Siinä missä pakanaprofeetat vain vastasivat kysymyksiin jumaltensa puolesta, Herran profeetat toimivat lisäksi Herran aloitteesta. He eivät olleet ensi sijassa ihmisten palveluksessa, vaan Herran, ja tiesivät sen. Ja milloin he eivät eläneet tämän periaatteen mukaan, heistä tuli vääriä profeettoja.

Herran voidellut

Vanhassa testamentissa on kolme vertauskuvallista puuta: viini–, viikuna– ja oliivipuu. Nämä symboloivat kuninkuutta, pappeutta ja profeetallisuutta, joista jokaisella oli oma yhteiskunnallinen roolinsa. Kuhunkin tehtävään pyhitettiin, eli vihittiin. Usein tässä yhteydessä käytettiin öljyä, joka on Pyhän Hengen symboli. Kuninkaat, papit ja profeetat olivat siis kukin omalla tavallaan Herran voideltuja.

Hepreaksi ”voideltu” merkitsee ”messias”, joka on kreikaksi ”kristus”. Kristus on siis Jeesuksen arvonimi. Hän on eräs tietty Herran Voideltu, joka myös toimii noissa kaikissa tehtävissä. Kuninkaana Hän hallitsee Jumalan valtakuntaa. Pappina Hän toimitti sovituksen. Ja profeettana Hän on Ilmoitus, jossa Jumalan voi kohdata.

Kun yhdistää ajatuksen voitelusta siihen, miten sana ”profeetta” yleisemmin ymmärrettiin, saadaan selkeä kuva profeetan roolista Israelin kansan keskuudessa ennen Uutta liittoa – siis Johannes Kastajaan saakka. Hän oli Jumalan erityisesti valitsema ja kutsuma ihminen, joka tunsi Herran kyllin hyvin vastatakseen Jumalalle esitettyihin kysymyksiin, joko suoraan tai kysymällä Herralta. Hän toimi myös Jumalan lähettämänä viestinviejänä ihmisten suuntaan. Toisin sanoen Israelin profeetta oli Jumalan valtuutettu edustaja. Profeetta oli kutsuttu elämään keskimääräistä pyhempää – puhtaampaa, Jumalaan keskittyneempää – elämää ja nostamaan muita mukaansa.

Kun jollakulla oli jotain kysyttävää Jumalalta tai asiaa Hänelle, hän meni profeetan luo. Ei papin tai kuninkaan.

Uuden liiton profeetat

Profeetallisuus Uudessa liitossa on hyvin samankaltaista kuin vanhassa. Suurin ero on, että Uusi liitto on lähtökohtaisesti profeetallinen. Vanhan testamentin profeetoista suurin oli Johannes Kastaja, mutta Jumalasta syntyneenä vähäisinkin Uuden liiton uskova on profeetallisessa mielessä vielä paljon suurempi. Koska Pyhä Henki elää meissä, me olemme Jumalan lapsia ja hengellisen Jumalan havaittavia kuvia.

Kaikki Kristuksessa olevat ja elävät muodostavat pyhän papiston. Kun jollakulla on asiaa Herralle, hän voi kääntyä kenen tahansa uskovan puoleen ja kohdata Herran. Tässä mielessä jokainen uskova on profeetta maailmalle.

Käytännön ongelma on, että Jumalan kuvina me olemme usein kovin tuhnuisia. Siksi Uudessa liitossa on erityisiä profeettoja profeetoille. Raamatussa mainitaan nimeltä ainakin Barnabas, Juudas, Silas ja Agabus. Heidän tehtävänsä on jalostaa uskovien profeetallisuutta – pyhyyttä, eli tukea heitä pyhityksessä – siten, että heitä kohdatessaan Herra tulisi selvemmin esiin.

Aivan erityisesti tämä tarkoittaa, että kun jollakulla kristityllä on asiaa Herralle, hän voi mennä puhumaan profeetalle. Periaatteessa se ei ole tarpeen, koska hänessä itsessäänkin asuu Pyhä Henki. Käytännössä voi olla useita syitä, miksi hän tarvitsee profeettaa. Hengellisesti kyllin kypsiä ihmisiä on turhan harvassa, heidän oma tilanteensa voi olla niin vaikea, etteivät he kykene kuulemaan Hänen ääntään, tai Herra ei jostain syystä halua puhua heille suoraan. Esimerkiksi Daavidin hovissa oli profeettoja, vaikka hänellä itselläänkin oli Jumalan Henki. Toisaalta Paavalin mukaan profeettojen on tarkoitus itsensä tarpeettomiksi kasvattamalla kaikista uskovista päteviä Hengen seuraajia.

Jeesuksen valtuutettu edustaja

Uuden liiton profeetta on Kuningas Jeesuksen valtuutettu edustaja. Hengellisen todellisuuden termein tämä tarkoittaa, että he käyttävät Jeesuksen hengellistä auktoriteettia. Kaikki Kristuksen ruumiin jäsenet ovat Jeesuksen edustajia, ja voivat puhua Hänestä sen mukaan kuin taitavat. Opettajille on annettu erityinen vastuu tästä asiasta. Sen sijaan kenelläkään ei lähtökohtaisesti ole oikeutta puhua Herran puolesta, eli sanoa mitä Hän tahtoo sanoa. Profetian armolahjassa on kyse siitä, että Herra antaa tietyn oman sanansa jollekulle puhuttavaksi. Tälläkään ihmisellä ei ole oikeutta puhua Herran puolesta, ainoastaan välittää annettu pyhä sanoma. Profeetta taas on määritelmällisesti – sekä Uudessa että Vanhassa liitossa – henkilö, jolla on sekä oikeus että vastuu puhua Herran puolesta.

Jumalan valtakunnassa tämä merkitsee, että Kuningas on kutsunut tuohon tehtävään ja antanut tuolle henkilölle auktoriteetin puhua Hänen Itsensä puolesta. Joka ei ota vastaan profeetan sanaa, torjuu hänessä vaikuttavan Jumalan ja Tämän sanan.

Profeetan virkansa puolesta sanoma sana eroaa profetian lahjasta. Herra on antanut jokaiselle ihmiselle kyvyn ja vapauden tehdä omia päätöksiä ja Hän odottaa meidän käyttävän tätä kykyä. Tämä koskee myös profeettoja. Juuri tämän kyvyn käyttäminen erottaa profeetan lausumat Herran sanat profetioista. Profetia on Herran Itsensä suoranaisesti tiettyyn tilanteeseen ihmisen kautta puhuma sanoma. Profeetan virkansa puolesta lausumat Herran sanat taas ovat tämän omia sanoja, joiden taakse Herra asettuu. Profeetta, joka tuntee Herran mielen, voi oma–aloitteisesti ilmoittaa Herran sanan kysymättä sitä erikseen. Samoin hän voi päättää olla ilmoittamatta mitään.

Jokainen profeetan sana ei siis ole Herran sana. (Se tekisikin heidän elämästään turhan hankalaa.) Mutta niihin, jotka ovat, tulee suhtautua kuin ne olisivat Herran Itse lausumia. Hengellinen todellisuus tekee näin, ja ihmisten kuuluu tehdä näin.

Herra ei tietenkään anna tätä valtaa millaiselle ihmiselle tahansa. Esimerkiksi, voidakseen käyttää tätä kykyä sekä vapaasti että kuuliaisesti, profeettaa ei saa motivoida pelko epäonnistumisesta tai Jumalan tahdon rikkomisesta. Sen sijaan hänen identiteettinsä on oltava Kristuksessa ja hänen on toimittava kaikessa tästä lähtökohdasta käsin.

On selvää, että profeetasta tekee profeetan vain Kuningas Jeesuksen oma sana. Kukaan ihminen ei voi tehdä profeettaa itsestään tai kenestäkään toisesta. Olisi helpompaa nimittää itsensä vaikka Suomen YK–suurlähettilääksi. Tuohon tehtävään voi nimittäin edes pyrkiä tarkoitushakuisella urakierrolla, kun taas profeetan virkaan kutsumiseen sopivat paremmin laulun sanat ”Siellä missä tahtoo, Suuri Tuuli puhaltaa – yllättäen hänet, joka kutsun saa – vastarinta murtuu köydet hiljaa katkeaa, avoinna on taivas, työhön kutsuu maa…”¹

Työn luonne

Profeetan homma on paskaduuni. Hän on kiinnostunut vain maailman vähiten kiinnostavasta asiasta – Jumalan pyhyydestä. Samaan aikaan hän vihaa sitä kuten kaikki muutkin syntiset. Ja ettei asia siltikään olisi liian helppo, ihmisille on luonnollista vihata profeettaa, koska hän on keskittynyt johonkin niin pelottavaan. Eikä profeettaa ole mahdollista manipuloida, sillä mikään ei voi kilpailla Jumalan tuntemisen kanssa. Tinkiä kuuliaisuudesta Herralle on profeetalle enemmän kuin maansa myymistä. Se on sielun antamista revittäväksi vastineeksi siitä, että heittäytyy krokotiilin kitaan.

Tähän asenteeseen ei tietenkään päästä noin vain. Pyhä Henki muokkaa profeetan persoonaa sen perustuksia myöten. Herra valmistaa ihmisen profeetan tehtävään repimällä hänen sielunsa riekaleiksi ja heittämällä hänet krokotiilin kitaan. Kun tähän yhdistetään Jumalan hyvyyden tunteminen, ei ole ihme, että profeetat ovat lähellä Herraa.

Jumalan tekemä työ jättää profeettaan lähtemättömän polttomerkkinsä. Se ei ole erityisen miellyttävää, eikä Hän päästä profeettojaan koskaan helpolla. He maksavat tehtävästään kalliisti, eivät vain kaikella ja koko elämällään, vaan koko olemuksellaan. Herra murtaa ja puhdistaa. Hän lähettää profeettansa tekemään, mitä muut eivät tekisi ja kurkottamaan, minne muut eivät pyrkisi. Hesekieliä tuskin voi pitää tavallisena ihmisenä, Joonaa ei lähtenyt innokkaasti matkalleen ja eikä Hoosealle määrätty vaimo ollut ihanteellinen. Kukaan täysjärkinen ei halua maksaa profeettojen maksamaa hintaa. Eivätkä he itsekään toivo kenenkään muun joutuvan sitä maksamaan.

Juuri siksi Herra laskeekin nuo taakat heille, kannettavaksi Hänen seurakuntansa puolesta. Profeettojen tehtävä on sitten johtaa toisia samaan pyhyyteen ja puhtauteen, ilman että näiden tarvitsee kulkea läpi samasta mankelista.

Katsoessaan taaksepäin profeetat eivät kuitenkaan valita. He kiittävät Herraa jokaisesta elämänsä päivästä, niin suloisista kuin katkeristakin. Niistä jokaisen he ovat saaneet kulkea Herran ystävinä, vaikka siinä hetkessä he ovat saattaneet tuntea ja ajatella toisin. Kuitenkin, he ovat tehneet kaiken omasta vapaasta tahdostaan, rakkaudestaan Herraan.

• Tämä artikkeli on osa sarjaa nykyajan profeetoista (Sisällysluettelo).
• Edellinen: Profeetan identiteetti.
• Seuraavaksi: Profeetan ominaispiirteitä.