Kaikki profeetallisuudelta vaikuttava ei ole Herrasta, eivätkä kaikki profeetoiksi sanotut ole Hänen lähettämiään. Tarkastellaan siis myös väärän profeetallisuuden – ja väärien profeettojen – tunnistamista. Vaikka profeetta, profetoiva ja profetia ovat eri asioita, ne ovat kuitenkin sen verran läheisiä, että kaikkien arvioinnista kannattaa puhua samalla kertaa.

Profeetalliselta vaikuttavilla sanomilla on kolme mahdollista lähdettä: Jumala (jotain kautta), ihmisen oma sielu ja joku henkivalta, joka ei ole Jumalasta. Profetian välittävä ihminen itse ei välttämättä pysty erottamaan edes sitä, mikä on lähtöisin hänen oman sielunsa syvyyksistä ja mikä jostain muualta. Lisäksi on huomioitava, että profeetat ovat omassa tehtävässään eri vaiheissa, mahdollisesti myös sillä hetkellä pois poikenneita. Saattaa olla, että ilmeisen väärä profeetta onkin todella virkaan kutsuttu, mutta syystä tai toisesta ei siinä sillä hetkellä toimi.

Profetioiden ja profeettojen aitoutta voi arvioida monin keinoin, joissa kussakin on hyvät ja huonot puolensa. Ne eivät ole vaihtoehtoisia, vaan toisiaan täydentäviä. Käsittelen tässä sanoman raamatullisuuden ja toteutumisen arviointia, profeetan vaikutusta käytännön elämään ja hänessä vaikuttavien henkien arviointia. Lopuksi esitän vielä erityisvaroituksen.

Ensin kuitenkin sananen uskovan ihmisen ja henkien suhteesta yleisellä tasolla.

Sielu ja henget

Ihminen on kokonaisuus, johon kuuluvat henki, sielu ja ruumis. Jokainen vaikuttaa jokaiseen. Uskovan sydämessä asuu Pyhä Henki, joka tahtoo hallita sieluamme ja sen kautta ruumistamme. Sieluun kuuluvat ajatukset, tunteet ja tahto. Osa sielusta on tietoista, osa alitajuista. Ruumis on fyysinen olemuksemme.

Suuri osa niin sanotusta hengellisyydestä on itse asiassa sielullista. Niinpä siinä voivat vaikuttaa myös Jumalalle vieraat henget, kuten uskonnollisuus, laittomuus tai tietäjähenget. Pyhää Henkeä lukuun ottamatta kaikki henget uskovissa vaikuttavat kuitenkin vain sielun tasolla. Tämä vaikutus voi tietysti olla voimakasta kaikilla sielun osa–alueilla ja sitä kautta myös ruumiissamme. Ne voivat vaikuttaa myös ulkoisten asioiden, kuten olosuhteiden tai toisten ihmisten, kautta.

Tämä henkien vaikutus on erilaista kuin uskovan sydämessä asuvan Pyhän Hengen työ. Uskovan hengessä ei asu muita henkiä, eikä hän siis voi olla suoranaisesti muiden henkien vallassa. Myös kreikan sana daimonizomai, joka on esim. Matt 8:33 käännetty riivaamiseksi, tarkoittaa ulkoapäin tulevaa painostusta, esimerkiksi ajatusten syöttämistä.¹

Nämä riivaajat voivat käydä kimppuumme monesta syystä. Esimerkiksi, jos me itse alamme puhua jostakusta pahaa, me käytännössä alamme palvella parjaamisen henkeä – ja siis annamme sille luvan tulla yllyttämään meitä parjaamaan enemmän ja tekemään muutakin Herran silmissä pahaa. Koska myös kristityn todistettavasti on mahdollista puhua pahaa toisista ihmisistä, on myös selvää, että erilaiset pahat henget voivat tulla vaivaamaan meitä. Ensimmäinen ja tärkein puolustus tällaisia tapauksia vastaan onkin tehdä parannus. Tarpeen vaatiessa voimme lisäksi käskeä kyseistä henkeä jättämään meidät rauhaan.

Alla osoitan, että Raamatun mukaan on useita Jumalasta lähtöisin olevia profetian henkiä. Profeetoilla – niin Vanhan kuin Uudenkin liiton aikana – on aina ollut profetian henki.² On myös antikristuksen henkiä, jotka voivat esiintyä profetian henkinä. Samoin joku voi antaa profetialta vaikuttavan sanoman, joka kuitenkin on lähtöisin hänen omasta sielustaan.

Raamatunmukaisuus

Yleisesti Raamattua pidetään ainoana luotettavana Jumalan ilmoituksena. Hyvä menetelmä profetian arviointiin onkin sen sanoman vertaaminen Raamatun opetukseen. Hankaluus on lähinnä siinä, että tämä edellyttää kohtalaisen laajaa Raamatun tuntemista ja sen hyvää tulkintaa. Usein ei nimittäin riitä, että vertaa profetian sanoja johonkin tekstiin, vaan on verrattava sen seurauksia joihinkin Raamatun opetusten seurauksiin. Saatanakin osaa käyttää Raamattua omien valheidensa perustelemiseksi.

Joku saattaa esimerkiksi julistaa kristityille tähän tapaan: ”Kun vain uskotte Jeesuksen kuolleen puolestanne, vältätte Jumalan vihan.” Raamattu ei puhu suoraan näitä sanoja vastaan, vaan niille voidaan jopa löytää sieltä tukea. Sanoma kuitenkin johtaa ajatteluun, että uskovien tulisi pelätä Jumalaa ja toisaalta passivoi heitä. Tämä taas on ristiriidassa sen kanssa, että profetiat lohduttavat ja rohkaisevat. (1. Kor 14:3) Kyseinen sanoma ei siis ole vain Raamatun vastainen, vaan se jopa rohkaisee elämään Jumalan tahdon vastaisesti, sen sijaan että rohkaisisi elämään uskollisesti.

Profetioiden toteutuminen

Jotkut taas arvioivat profetioiden aitoutta myös sen mukaan, toteutuvatko ne. Vastaavasti he arvioivat sitä, onko joku profeetta sen mukaan, toteutuvatko hänen profetiansa. Tällä menetelmällä on joitain raamatullisia perusteita, mutta samaan aikaan se on varsin ongelmallinen.

Menetelmän taustalla on raamatunkohta 5. Moos. 18:22, jonka mukaan väärän profeetan sanat eivät toteudu. Tämän tulkinnan osoittaa ongelmalliseksi jo se seikka, että sen mukaan Vanha testamentti olisi täynnä väärinä pidettävien profeettojen tekstejä. Todellinen ongelma on kuitenkin huono raamatuntulkinta. Asiayhteydessään näitä ”vääriä profeettoja” nimittäin verrataan ”Mooseksen kaltaiseen profeettaan”, jollaista ei ollut noussut Johannes Kastajaan mennessä. (5. Moos 34:10, Joh 1:21). Jos joku siis ei täytä tätä kriteeriä, siitä voi lähinnä päätellä, että Hän ei ole Jeesus.

Muita menetelmään liittyviä ongelmia ovat sen arvioiminen, toteutuuko profetia, tai pitäisikö sen edes toteutua. Molemmat nimittäin ovat varsin tulkinnanvaraisia. Toteutumiseen kun voi vaikuttaa esimerkiksi sanan vastaanottaminen uskossa, eli sen mukaan toimiminen. Ihmisten oma toiminta – kuten parannuksenteko – voi nimittäin muuttaa profetian ilmoittaman tulevaisuuden. Jumalan hyvää tahtoa taas ei voi muuttaa mikään.

Edelleen, menetelmän taustalla vaikuttaa se todellisuudelle vieras ajatus, että profetoinnissa olisi aina kysymys tulevaisuuden ilmoituksesta, eikä niinkään Jumalan puheesta kyseiseen tilanteeseen. Hänellä on usein muutakin asiaa.

Iso ongelma on myös yhtäsuuruusmerkkien vetäminen profetoivan ja profeetan välille. Näin väärän profeetan nimen voi saada joku, jolla ei ole mitään tekemistä profeettojen kanssa. Vastaavasti monta väärää profeettaa läpäisee tämän seulan, jos heissä sattuu vaikuttamaan esimerkiksi tietäjähenki tai he ovat vain hyviä arvaamaan.

Vaikka oikeiden profeettojen ja toteutuvien profeettojen välillä siis onkin yhteys, vain sen perusteella ei pidä mennä tekemään kovin pitkälle meneviä johtopäätöksiä suuntaan tai toiseen.

Profeetan hedelmä

Yllä esittämäni esimerkki passivoivasta sanomasta olisi vielä jotenkin ymmärrettävissä vain ihmisestä lähtöisin olevana vääränä profetiana, mutta jos sen sanoo profeettana pidetty henkilö – olipa se ihmisestä tai jostain muualta – ongelmat ovat aivan toista luokkaa:

”Kavahtakaa vääriä profeettoja… Te tunnette heidät heidän hedelmistään. Ei jokainen, joka sanoo minua Herraksi pääse taivasten valtakuntaan, vaan vain se, joka tekee minun taivaallisen Isäni tahdon [josta olen juuri teille opettanut]. Moni sanoo minulle viimeisellä tuomiolla: ’Herra, emmekö me Sinun nimesi kautta ennustaneet ja ajaneet ulos riivaajia ja tehneet monta voimallista tekoa?’ Minä vastaan heille: ”Minä en ole koskaan teitä tuntenut: Menkää pois minun luotani, te lainrikkojat!” (Matt. 7:15,20–23)

Tämä menetelmä siis tarkastelee profeettana pidetyn ihmisen elämää sekä niiden elämää, jotka ovat hänen vaikutuspiirissään. Oikea profeetta tuottaa Jumalan tahdon mukaista elämää. Hänen yksittäiset sanansa ja tekonsa eivät ole ratkaisevia.

Menetelmässä on tietysti hankaluutensa. Ensinnäkin, sitä ei voi soveltaa yksittäiseen profetiaan. Toiseksi, syntisinä me itse olemme joskus tietämättämme hävyttömän huonoja arvioimaan ”Jumalan tahdon mukaista”. Oma käsityksemme saattaa olla esimerkiksi lakihenkinen, emmekä välttämättä ymmärrä oikein Paavalin sanoja: ”Kaikki on puhdasta puhtaille.” (Tiit 1:15). Hän ei tarkoita, että kaikki olisi sallittua, vaan että Pyhän Hengen johdossa ihminen on lähtökohtaisesti vapaa tekemään mitä ikinä sydämestään tahtoo, eikä siis ole ulkoisten sääntöjen ohjaama. Jos siis alamme arvioida oletetun profeetan elämää puhtaasti ulkoisten sääntöjen mukaan, saatamme mennä itse metsään. Yhtä kaikki menetelmä on hyvä, kun sitä oikein sovelletaan.

Profetian henget

Omassa ohjeessaan profeettojen arvioimiseksi Johannes ei puhu profetioista, vaan profeettojen hengistä:

”Älkää jokaista henkeä uskoko, vaan koetelkaa henget, ovatko ne Jumalasta, sillä monta väärää profeettaa on lähtenyt maailmaan. Tästä te tunnette Jumalan hengen: jokainen henki, joka tunnustaa Jeesuksen Kristukseksi, lihaan tulleeksi, on Jumalasta; ja yksikään henki, joka ei tunnusta Jeesusta, ei ole Jumalasta vaan on antikristuksen henki.” (1. Joh. 4:1–3)

Meidän on siis koeteltava profeettojen henget sen mukaan, tunnustavatko ne Jeesuksen ihmiseksi syntyneeksi Kristukseksi. Miten tämä sopii yhteen sen kanssa, että väärät profeetat voivat tunnustaa Jeesuksen Herraksi? Vastaus on yksinkertainen: profeetta ja profeetan henki ovat eri asioita, ja profeettojen henget ovat profeetoille alamaisia (1. Kor. 14:32).

Yllä olevissa kohdissa sekä Johannes että Paavali puhuvat Jumalasta lähtöisin olevista hengistä monikossa. Kyseessä ei siis ole ihmisen sydämessä asuva Pyhä Henki, vaan sielun tasolla vaikuttava henki. Niinpä uudestisyntynyt ihminen, jonka sydämessä Pyhä Henki asuu, voi tunnustaa Jeesuksen Herraksi ja Kristukseksi jne. Ihmisen on myös mahdollista sanoa nuo sanat sielullisesti, niitä todella tarkoittamatta. Samaan aikaan hänen sielussaan voi kuitenkin vaikuttaa vaikkapa antikristuksen henki, joka antaa profetialta kuulostavia sanoja. Jos nämä sanat sekoittuvat sielulliseen viestiin Jeesuksen tunnustamisesta Herraksi, tätä menetelmää on vaikea soveltaa.

Tällainen henkilö on siis uskova ja voi vaikuttaa profeetalta. Silti hän on määritelmällisesti väärä profeetta.

Toinen ongelma on, että aidonkaan profetian hengen ei tarvitse olla koko ajan hokemassa ”Jeesus on Kristus”. Sillä on luultavasti muuta asiaa. Se kuitenkin sanoo niin joskus, ja voi vastata kysyttäessä. Samoin antikristuksen henki ei mainosta sitä, että se ei tunnusta Jeesusta Kristukseksi, vaan pikemminkin pyrkii välttämään aihetta. Sitäkin tietysti on mahdollista kuulustella. Koska nämä henget kuitenkin puhuvat ihmisen – oletetun profeetan – kautta, näissä uteluissa on käytännön ongelmana erottaa hengen vastaus ihmisen sielullisesta vastauksesta.

Havainnollistetaan tätä ongelmaa. Sanat ”Jeesus olkoon kirottu” on mahdollista sanoa, vaikka olisikin Pyhän Hengen johdatuksessa – paradoksaalisesti Paavali ei olisi muuten voinut kirjoittaa kohtaa 1. Kor. 12:3. On siis tarkkailtava, miten sellaisia käytetään ja kuka niitä käyttää. Sama pätee tietysti sanoihin ”Jeesus olkoon Herra”, jotka kenen tahansa on mahdollista lausua – tarkoittivatpa he sitä tai eivät (kokeilkaa vaikka). Johanneksen kriteeriä ei siis voi soveltaa mekaanisesti, vaan on arvioitava nimenomaan sitä, mitä profetian henki sanoo.

Tässä on siis ongelmansa. Henkien vaikutus voi peittyä ihmisen persoonan alle. Toisaalta näyttäväkin hurmoksellisuus voi olla puhtaasti sielullista. Toki aidotkin profetian henget ovat kuuluisia hurmostilojen vaikuttamisesta. Hengestä lähtöisin oleva ilmoitus on siis kyettävä jotenkin erottamaan siihen mahdollisesti sekoittuneista inhimillisistä lisäyksistä (jollainen voi olla esimerkiksi ”näin sanoo Herra Jeesus”).

Tässä on siis ongelmansa. Henkien vaikutus voi peittyä ihmisen persoonan alle. Toisaalta näyttäväkin hurmoksellisuus voi olla puhtaasti sielullista. Toki aidotkin profetian henget ovat kuuluisia hurmostilojen vaikuttamisesta. Hengestä lähtöisin oleva ilmoitus on siis kyettävä jotenkin erottamaan siihen mahdollisesti sekoittuneista inhimillisistä lisäyksistä (jollainen voi olla esimerkiksi ”näin sanoo Herra Jeesus”).

Ongelmistaan huolimatta tämäkin menetelmä on käyttökelpoinen. Apua voi saada esimerkiksi henkien erottamisen lahjasta (diakrisis, 1. Kor 12:10), joka on kyky havaita hengellisesti jossakin asiassa tai ihmisessä vaikuttava henki ja arvioida sen lähde. Tarkka tapa, jolla tämä lahja toimii, vaihtelee, samoin kuin mitä sen kautta voi oppia. Oma kysymyksensä on, mitä tällä tiedolla pitäisi kulloinkin tehdä.