Tämän kirjan aihe ovat profeetat, joten keskitytään vaihteeksi profeettojen sijoittamiseen Kristuksen ruumiin palvelukseen. Heidän perustehtävänsä on tehdä itsensä tarpeettomaksi rakentamalla koko seurakuntaruumiin profeetallisuutta. Käytännössä tämä merkitsee, että heidän leipälajinsa on rakentaa herätystä.

Koska profeetallisuus on määritelmällisesti hengellisyyttä, ilman profeettoja Kristuksen ruumis on vakavassa vaarassa näivettyä hengellisesti. Yhteisöllisyys, oikea oppi, evankeliumin levittäminen ja Jumalan tahdon mukaan eläminen yksinkertaisesti eivät korvaa Jumalan läsnäolon todellisuutta siinä hengellisessä todellisuudessa, jossa elämme. Ilman profeetallisuutta kristinusko vain on pohjimmiltaan tyhjää.

Jos tämä vaikuttaa nykytilanteelta, niin voimme kysyä, missä profeetat ovat? Ja missä heitä tulisi olla, jotta Jeesuksen Uusi elämä täyttäisi Hänen ruumiinsa?

Viran tunnustaminen

Profeettojen tehtävä on puhua Herran puolesta. Jotta heistä olisi mitään iloa, heidän on siis annettava puhua. Edelleen, jotta heidän sanomastaan saa irti täysimääräisen hyödyn, heitä on myös kuunneltava ja heidän sanomansa pitää tunnustaa Jumalan eläväksi sanaksi. Toisin sanoen, jotta seurakunta saisi kaiken irti profeetasta, sen on tunnustettava hänen olevan Jumalan valtuutettu edustaja.

Rakenteet ovat muodollisia, joten vastaanottaakseen profeetan, rakenteen tulee muodollisesti tunnustaa hänen edustavan Herraa. Tämä tapahtuu yksinkertaisimmin kutsumalla häntä profeetaksi ja ymmärtämällä oikein, mitä se tarkoittaa. Tunnustaminen voi tietysti tapahtua myös ilman mitään titteleitä, hiljaa ja jopa tiedostamatta, jos ihmiset vain ottavat hänen sanansa vastaan Pyhän Hengen vahvistamina. Sillion hänen sanomansa kuitenkin on helppo sivuuttaa, etenkin jos se ei miellytä. Käytännössä tämä merkitsee, että profeettojen mahdollisuuksia palvella ihmisiä määrittää se, kuinka selkeästi nämä tunnustavat heidän mandaattinsa. Seuraukset ovat sen mukaiset.

Se, mitä, missä, milloin ja kenelle profeetta puhuu, tietysti riippuu hänen henkilökohtaisesta mandaatistaan. Esimerkiksi ylistämään, esirukoilemaan, sielunhoitoon tai hengelliseen sodankäyntiin kutsutut usein löytävät melko helposti pääasiallisen paikkansa vastaavasta palvelutyöstä.

Profeetan viran kuitenkin erottavat pelkästä palvelutyöstä sen laajempi vastuualue ja suurempi auktoriteetti. Esimerkiksi ylistävä profeetta on yleensä kutsuttu tekemään muutakin. Hän saattaa myös kokea ylistäjän tehtävään kokopäivätoimista kutsua, ei vain joissain tilaisuuksissa palvelemista. Edelleen tapa, jolla hän ylistää on usein hengellisesti tavallista syvempi.

Nykytilanteessa profeetoilla ei kuitenkaan useinkaan ole ilmeisiä profeetan viran mukaisia urapolkuja. Niinpä heillä on harvoin mahdollisuuksia kasvaa virassaan tasolle, jolla he voivat palvella rakenteita kokonaisvaltaisemmin, profeettoina johtavassa asemessa. Jollakulla profeetalla voi esimerkiksi olla esirukoilijan kutsumus ja tehtävä, mutta ei käytännön tilaisuuksia harjoittaa muita profeetallisia tehtäviä. Eikä välttämättä edes halua tai kunnianhimoa. Niinpä hän ei voi kasvaa, eikä siis kasva esimerkiksi sellaiseen kypsyyteen ja auktoriteettiin, jota tarvittaisiin viran hoitamiseen koko kaupungin tasolla.

On kuitenkin selvää, että Kristuksen ruumis hyötyy, kun ihminen, jolla on kutsumus palvella sitä laaja-alaisesti, keskittyy tuon kutsumuksensa toteuttamiseen. Häntä pitäisi siis tukea siinä mahdollisimman paljon. Tarvittaessa hänelle pitäisi löytää tai rakentaa tuon kutsumuksen tiimoilta täysipäiväinen työ, jossa hän voisi palvella Jumalan valtakuntaa laaja-alaisesti. Tämä on itseään ruokkiva kehä, sillä mitä paremmat mahdollisuudet profeetalla on kehittyä tehtävässään, sitä paremmin hän myös kykenee palvelemaan seurakuntaa.

Esimerkin esirukoilijan osalta se merkitsee, että hänelle annetaan – ja häntä vaaditaan ottamaan – enemmän ja laajempia hengellisiä tehtäviä, esimerkiksi toisten ohjaamista, opettamista ja esirukoustapahtumien vetovastuuta. Samalla hän tekee tilaa toisille profeetoille päästä sisään tehtäviin, joita häneltä itseltään vapautuu. Tässä prosessissa ainoa päämäärä ei siis ole noiden tehtävien tekeminen, vaan tuon profeetan mandaatin systemaattinen kasvattaminen palvelemaan seurakuntaa paremmin. Niinpä esimerkiksi tapahtuman vetovastuussa profeettaa ei pidä jättää järjestelyjen ainoaksi vastaavaksi, vaan häntä on tuettava siinä (etenkin käytännön järjestelyissä), jotta hän kasvaisi tehtävänsä tasalle. Jos seurakunta tahtoo saada siunauksen profeetasta, on sen vastuulla resurssoida tämä ja huolehtia siitä, että hän myös selviää tehtävistään.

Valmiimpien ja erityisesti jo virassa toimivien osalta tämä voi merkitä, että heitä otetaan mukaan johtoryhmiin ja heidän kanssaan tehdään korkean tason yhteistyötä silloinkin, kun he toimivat seurakunta- ja järjestörajat ylittävissä tehtävissä.

• Tämä artikkeli on osa sarjaa nykyajan profeetoista (Sisällysluettelo).
• Edellinen: evankelistat ja apostolit rakenteissa
• Seuraavaksi: Profeettojen rahoitus.