Koska hengellistä todellisuutta ei voi tavoittaa aistein, siitä on puhuttava kuvin ja vertauksin. Se onkin hyvin pitkälti merkitysten todellisuutta. Kuvat – todelliset tai abstraktit – voivat auttaa meitä ymmärtämään todellisuutta, mutta myös vieraannuttaa meidät siitä. Tämä pätee myös hengelliseen todellisuuteen. Koska hengellinen todellisuus on ensisijainen, monet havaitussa todellisuudessa olevat asiat ovat sen heijastumia. Esimerkiksi Jumalan kuva on ihminen; Kristuksen ja seurakunnan suhteen kuva on miehen ja vaimon suhde; Jeesuksen sovitustyötä kuvasivat ilmestysmaja ja temppeli; Jumalan valtakunnan kuvia ovat kuningaskunnat.

Kuvia voi ymmärtää myös väärin. Voimme esimerkiksi antiikin kreikkalaisten tapaan alkaa kuvitella, että Jumala on ihmisen kaltainen, ja tehdä itsellemme ihmisen muotoisia kuvia jumalista. Väärät käsitykset haittaavat oikeiden omaksumista, sillä ne pitää ensin ymmärtää vääriksi ja sitten oppia pois. Asioihin liitettyjä merkityksiä on yksinkertaisinta muokata opettamalla niistä sanallisesti.

Eräs tämän hengellisen todellisuuden ja sen kuvan tärkeimmistä ilmentymistä on Jumalan sanan ja Raamatun suhde. Kaikki puhe voi vaikuttaa hengelliseen todellisuuteen ajatustemme ja tekojemme kautta. Tämän vuoksi on tärkeää ajatella oikein ja pitää ajatuksensa puhtaina – nämä opettajan ja profeetan virkojen vastuulla. Jumalan luovalla sanalla on kuitenkin erityinen vaikutus, sillä se muokkaa hengellistä todellisuutta. Kaikki Raamatun ääneen lukeminen ei kuitenkaan ole Jumalan luovan sanan käyttämistä. Se on Jumalan sanan materiaalinen kuva, mutta Jumalan sana itsessään on hengellistä todellisuutta. Koska sana yleensä, Raamatun sana ja Jumalan sana ovat profeetan työkalupakin peruskamaa, tätä suhdetta on hyvä selvittää vähän.

Voimme ottaa Jumalan sanan vastaan kahdella tavalla – lihallisesti tai hengellisesti. Lihallinen merkitsee maailmansielun tasoa, siis sitä, mikä ei ole Jumalan Hengestä. Tällä tasolla sana on Jumalan sanan julistusta, usein Raamatun kautta. Voimme ottaa sen vastaan joko vain ymmärryksellämme tai sitten se voi koskettaa myös henkeämme. Pelkällä ymmärryksellä vastaanotettu sana voi johtaa lähemmäs Herraa ja vahvistaa käytännön uskoa mielemme tasolla. Sana, joka koskettaa myös henkeämme saattaa meidän mielemme yhteyteen Pyhän Hengen kanssa, mikä on oleellista uskon elämiselle käytännössä. Se myös vahvistaa henkeämme.

Jumalan sana itsessään on hengellistä todellisuutta. Hengellisesti vastaanotettu Jumalan sana menee suoraan sydämeemme. Tähän saattaa liittyä vahva eksistentiaalinen kokemus Jumalan tuntemisesta, jolle kaikki älyllisyys on toissijaista. Alamme uskoa, koska Jumalasta tulee meille itsestäänselvän todellinen. Jumala voi puhua ihmiselle näin monta kertaa. Määritelmällisesti tästä on kyse esimerkiksi silloin, kun Jeesus tulee asumaan ihmisen sydämeen Pyhän Henkensä kautta. Viime kädessä juuri Hän on Jumalan sana.

Koska vain näin Jumala todella tulee asumaan ihmiseen, juuri tämä Jumalan sanan vastaanottaminen hengellisellä tasolla – ei mielen tasolla tapahtuva totena pitäminen ja omasta tahdosta lähtevä kuuliaisuus – on Uuden liiton lupauksen täyttymys. Toisin sanoen Jeesuksen vastaanottaminen sydämeen on pelastavaa uskoa. Mielen tasolla – lihallisesti – olemme tekemisissä vain Jumalan sanan kuvan (Raamatun) kanssa. Jumalan Sanan vastaanottamiseen liittyvä teoissa näkyvä usko on niin ikään kuva meissä asuvan Jeesuksen uskosta.

Vaihtoehto Jeesuksen uskolle meissä, on meistä itsestämme lähtevä lihallinen usko(llisuus). Se voi perustua esimerkiksi pelkoon, opittuun tapaan tai idealismiin. Ihminen itse voi vilpittömästi ajatella uskovansa, vaikka hänen uskonsa lähtisikin vain hänestä itsestään. Eräs koetinkivi todellisen ja teeskennellyn uskon välillä on uskosta luopuminen. Kun uskomme on todellista, meillä ei ole mitään tarvetta uskoa käytännön tasolla – voimme yhtä hyvin luopua kaikesta uskonnollisesta. Paitsi että emme kykene siihen, vaikka yrittäisimme, sillä usko on osa meitä itseämme, ei jotain mitä teemme. Itse asiassa juuri se, että me yritämme olla kristittyjä, saattaa estää meitä ottamasta vastaan Jumalan sanaa hengellisesti. Saatamme nimittäin kiinnittää itsemme niin tiukasti todellisuuden kuvaan – Raamatun sanaan – ettemme huomaa sen sanojaa. Juuri tästä Jeesus syytti fariseuksia.

Tämä ei tietenkään tarkoita, että Raamattu itsessään olisi jotenkin vähäarvoinen. Päin vastoin: Jumalan sanan kuvana juuri se on tapa, jolla voimme oppia tuntemaan Jumalan hengellisen sanan. Kuitenkin, jotta osaisimme elää asianmukaisesti hengellisessä todellisuudessa, meidän on ymmärrettävä käsitteellinen ero aineellisten kirjoitusten ja Jumalan sanan välillä.

• Tämä artikkeli on osa sarjaa nykyajan profeetoista (Sisällysluettelo).
• Edellinen: Vastaanottaminen uskossa.
• Seuraavaksi: Kristinusko on hengellistä.