Profeetallinen ääni on eri asia kuin profetia. Profetia on Jumalan puhetta tiettyyn tilanteeseen, mutta profeetoille on annettu velvollisuus ja sen täyttämiseen tarvittava auktoriteetti puhua Jumalan puolesta profetioita laajemmin. Profeetallinen ääni voi kuulua siis myös esimerkiksi saarnoissa. Käytännössä sen ilmenee Jumalan näkökulman tuomisena asioihin: Jumalan rakkauden esiintuomista, synnin sanomista synniksi ja kutsua parannuksen tekoon sekä katseen kohottamista Jumalaan, erityisesti Jeesukseen, jossa Hän on ilmoittanut itsensä.
Profeetalla itsellään on ainutlaatuinen suhde Jumalan Sanaan. Hänelle se on ensisijaisesti se hengellisen todellisuuden elävä ja luova sana, jonka fyysinen kuva Raamattu on. Niinpä Jumalan sana on profeetan käsissä – tai suussa – elävä ja dynaaminen. Hän voi puhua aivan arkisesti, edes mitenkään viittaamatta Jumalaan, sanoja, jotka tosiasiallisesti ovat Jumalan sanoja samaan tapaan kuin Raamatun teksti.
Asian voi ilmaista myös näin: Kun haluamme tietää jotain Jumalasta, Raamattu on toissijainen lähde. Sen kirjoittajat saivat tietonsa suoraan Herralta. Hän on oman ilmoituksensa esisijainen lähde. Samoin kaikki Uuden liiton uskovat saavat ilmoitusta suoraan Herralta. Profeetoilla on tässä suhteessa erityisen herkkä korva. Kahden korvan lisäksi profeetoilla on myös yksi suu, jolla he voivat lausua sanoiksi sen, mitä ovat kuulleet.
Tämä näkökulma paljastaa myös profeettojen ilmoituksen heikkouden. Vaikka Raamattu onkin toissijainen lähde, se on luotettavin lähde. Profeetta saa ilmoituksensa samalta Hengeltä, joka on inspiroinut Raamatun. Jos hänen sanomansa poikkeaa Raamatun sanasta, joko Raamattu on väärässä tai profeetta puhuu omiaan. Koska Raamattu on luotettavin lähde, mitä meillä on, tällaisessa tapauksessa profeetta puhuu omiaan. Kaikkea profeetan ilmoitusta pitää siis mitata Raamatun ilmoitusta vasten. On tosin vielä se pieni pulma, että meidän oma ymmärryksemme Raamatun ilmoituksesta ei ole yhtä luotettava kuin Raamatun ilmoitus itsessään.
Profeetta voi siis puhua Jumalan sanoja käyttämättä profetian armolahjaa. Hän ei kuitenkaan koskaan voi tehdä sitä kevyesti. Sanat ovat hänen omiaan, mutta hän itse kuuluu Herralle. Jumalan lähelle vedetty – inspiroitu – profeetta reagoi tilanteeseen omalla persoonallisella tavallaan ja tuo siihen sanoman, joka nousee suoraan Jumalan sydämeltä.
Tämä tietynlainen omilla jaloilla seisominen vaatii profeetalta erityistä uskoa. Hänen on joskus toimitettava sana, jonka hän joutuu itse muotoilemaan tilanteen mukaan – olipa sanoma millainen hyvänsä. Kuitenkin hänen täytyy välittää se tavalla, joka taakse hän uskoo Herran Itse asettuvan. Profeetan on siis ymmärrettävä sekä Herran mieli ja intressit että tilanne ja siinä vaikuttavat ihmiset. Ja, jos Herra antaa tilanteeseen erityistä ilmoitusta (kuten näkyjä tai unia), hänen täytyy vielä itse harkita, mitä tekee saamallaan ilmestystiedolla.
Viime kädessä kyse ei kuitenkaan ole pään tiedosta, vaan sydämestä. Profeetan omassa sydämessä asuu Pyhä Henki. Hänen itsensä on tunnettava Isän sydän. Ja kohdatessaan ihmisiä hänen on toimittava siitä käsin.
- Tämä artikkeli on osa sarjaa nykyajan profeetoista (Sisällysluettelo).
- Edellinen: Vinkkejä urakehityksestä haaveileville profeetoille.
- Seuraavaksi: Uuden liiton perusteologia.