Kaskun mukaan eräs saarnamies kiitti seurakuntaa, kun hänet oli kutsuttu sinne puhumaan uudestaan. Hänelle selitettiin, että seurakunnassa oltiin hyviä havaitsemaan, jos jollakulla oli Herran voitelu. Ja ellei havaittu, hänelle annettiin toinen mahdollisuus. Profeetoilla tätä ongelmaa ei juurikaan ole. Heidän ensimmäinen kertansa jää usein viimeiseksi.
Meillä syntisillä ihmisillä on jatkuvasti taipumus kääntyä pois Herrasta ja rikkoa Hänen tahtoaan. Iso osa profeettojen tehtävästä onkin kutsua parannukseen näistä kahdesta. Vanhan testamentin aikana he kutsuivat parannukseen Jumalan kansaa. Uuden testamentin profeettojen ensisijainen kohderyhmä on Kristuksen ruumis, siis uskovat. Pohjimmiltaan profeettojen sanoma on aina ollut sama kuin Jeesuksen: ”Tehkää parannus, tai muuten…”
Uuden liiton profeettojen sanoma kuitenkin poikkeaa merkittävästi Vanhan testamentin profeetoista. Molemmat kutsuivat ihmisiä kääntymään Jumalan puoleen. Uuden liiton ytimessä kuitenkin on ajatus, että me olemme jo syntyneet uudesti, ylhäältä. Kääntyminen tapahtuu siis ensi sijassa ihmisen sydämessä, ei uskollisissa teoissa. Kutsu parannukseen on siis kutsu elää yhä syvemmin uutta elämää. Koska tämän elämän lähde on Pyhä Henki, ja teot ovat vasta Hänen vaikutustaan ihmisessä, Uuden testamentin profeetat julistavat ensisijaisesti Jumalan puoleen kääntymistä, ja toiminnan muutosta vasta sen seurauksena.
Tälle sanomalle on selkeä vaihtoehto, joka ei sovi Herran profeetoille. On mahdollista luetella syntisiä tekoja ja kehottaa ihmisiä tekemään niistä parannusta. Tässä on useita ongelmia. Ensinnäkin, se sivuuttaa kokonaan perusongelman, eli että me olemme kääntyneet pois Jumalasta. Toiseksi, se on kuolleisiin tekoihin yllyttämistä. Ja kolmanneksi, sillä on taipumus ulkoistaa ongelma oman ryhmän ulkopuolelle. Syntinen on aina ”joku muu”, sillä saarnan kohderyhmähän on jo ottanut onkeensa. Ja lopuksi, julistusta, joka vaatii vain tekojen muuttamista, ei oleellisesti eroa esimerkiksi rabbiinisesta juutalaisuudesta tai islamista. Monasti siihen vain annetaan kristillinen ulkokultaus esittämällä se asiallisesti ottaen vain päivitettynä lihallisena toisen temppelin juutalaisuutena, jossa jokapäiväinen uhri on korvattu kertakaikkisella.
Uuden liiton profeetat sen sijaan pyrkivät saamaan ihmiset elämään Hengen mukaan. Heidän kutsunsa parannukseen on kutsu elää Uuden liiton mukaisesti, siis tehdä parannus herätyksen estävästä synnistä – Uuden liiton hylkäämisestä.
Tässä asiassa heidän sanansa on Herran sana. Siellä missä ihmiset eivät elä kiinni Herrassa, se sattuu kipeään paikkaan, ja Pyhä Henki osoittaa sen todeksi. Syntiä ei teekään joku muu, eikä parannuksentekoon riitä käytöksen muutos. Pitäisi tulla aidosti Herran eteen, sellaisena kuin sillä hetkellä on.
Tässä synnissä on se huono puoli, että ne uskovat, jotka sanovat kaipaavansa herätystä, eivät edes pidä sitä syntinä. Jos pitäisivät, he olisivat jo aikaa tehneet siitä parannuksen ja eläisivät itse herätyksessä. Kun profeetat siis saarnaavat tämän synnin synniksi, ei ole ihme, jos monet asettuvat puolustuskannalle. Tyypillistä on alkaa puolustella omaa kantaa Raamatulla.
Kenellekään ei liene vaikeaa tunnistaa kristillisistä piireistä yhtä ja toista Raamatulla ”perusteltua” oppia, jotka ovat enemmän tai vähemmän poissulkevia yllä esitetyn Jumalan valtakunnan julistuksen kanssa. Niiden perusongelma ei kuitenkaan ole, etteikö niille löytyisi tukea Raamatusta – osaahan sitä lukea pirukin – vaan että niiden tukemiseksi pitäisi osoittaa myös Uuden liiton teologia totuuden vastaiseksi. Tämä polku on kuitenkin lyhyt, sillä se on suoraa Pyhän Hengen todistuksen vastustamista. Siksi he tyytyvätkin yleensä vain rakentelemaan omia kuvitelmiaan.
- Tämä artikkeli on osa sarjaa nykyajan profeetoista (Sisällysluettelo).
- Edellinen: Uuden liiton perusteologia.
- Seuraavaksi: Profeetallinen palvelutyö ja mandaatti.