Auktoriteetti eli käskyvalta merkitsee valtaa antaa määräyksiä, joita totellaan. Se voi perustua asemaan tai henkilökohtaisiin ominaisuuksiin. Profeetallinen auktoriteetti on viimemainittua, ja perustuu siihen, että Herra Itse vaikuttaa sen ihmisen kautta.

Hengellinen valta ei kuulu meille, vaan Jeesukselle. Hänelle on annettu kaikki valta taivaassa ja maan päällä. Hän hallitsee ensi sijassa hengellisesti, ja näkyvä todellisuus seuraa Hänen määräyksiään. Niinpä jokainen Hänessä elävä hallitsee Hänen kanssaan pappina ja kuninkaana (1 Pt. 2:5,9; Ilm 20:6). Hengellinen valta ei rajoitu seurakuntaan. Sen tunnustaa myös luomakunta yleensä, sekä monet ihmiset seurakunnan ulkopuolella. Erotuksena muuhun luomakuntaan syntisten ihmisten – seurakunnan ulko– ja sisäpuolella – ei kuitenkaan ole pakko totella sitä.

Yleisemmin hengellinen auktoriteetti jakautuu kahteen luokkaan, joita voisi nimittää delegoiduksi ja sisäsyntyiseksi. Delegoitu auktoriteetti perustuu valtuutukseen. Esimerkiksi sakramentit perustuvat Raamatun sanaan. Niinpä kasteen hengellinen vaikutus, liittäminen Kristuksen kuolemaan ja ylösnousemukseen, todella tapahtuu riippumatta siitä, kuka sen tekee. Samoin Vanhan monet testamentin profeettojen teot, kuten Jeehun voiteleminen Israelin kuninkaaksi tai kallion käskeminen virtaamaan vettä, perustuivat Jumalan antamaan määräykseen tehdä jotain. Myös profetian armolahjaan perustuva auktoriteetti kuuluu tähän luokkaan.

Sisäsyntyinen auktoriteetti taas perustuu siihen, että Pyhä Henki asuu uudestisyntyneessä ihmisessä. Koska uusi elämä on määritelmällisesti profeetallista, myös siitä nouseva auktoriteetti on nimenomaan profeetallista. Koska tämä käskyvalta perustuu Pyhän Hengen vaikutukseen, sitä ei ole mahdollista käyttää Hänen tahtonsa vastaisesti. Jumala ei seiso tahtonsa vastaisen sanan takana.

Erotukseksi delegoituun auktoriteettiin, ihminen käyttää tätä valtaa, eikä vain välitä sitä. Hänellä on siis jonkin verran liikkumatilaa siihen, miten hän sitä käyttää. Delegoitu auktoriteetti valtuuttaa ihmisen toimimaan vain tietyllä tavalla, esimerkiksi antamaan synnit anteeksi, kun taas profeetallisessa auktoriteetissa näkyy ihmisen oma persoona. Luonnollisesti tätä vapautta on sitä enemmän, mitä vahvemmin ihminen elää Pyhän Hengen johdatuksessa, toisin sanoen mitä enemmän Jumalan tahdon mukaista elämää Pyhä Henki hänessä vaikuttaa.

Jokaisella uskovalla on vaihtelevassa määrin tätä profeetallista auktoriteettia. Määrä riippuu ennen kaikkea Jumalan armosta. Esimerkiksi uskon armolahja vahvistaa sitä. Sitä lisäävät myös kuuliaisuus ja jopa yksinkertaisesti taito käyttää sitä. Viimemainittua kertyy kokemuksesta ja ihmisen oppiessa ymmärtämään paremmin hengellisen todellisuuden olemusta. Esimerkiksi taito käyttää tätä auktoriteettia hengellisessä sodankäynnissä kehittyy, kun ymmärtää paremmin hengellisen maailman luonnetta.

Viime kädessä profeetallinen auktoriteetti perustuu läheiseen suhteeseen Jumalan kanssa. Jumala vahvistaa sanat, jotka ovat Hänen mielensä mukaisia. Kun kuka tahansa puhuu täynnä Pyhää Henkeä, hänen sanansa on oleellisesti Jumalan sanaa, eivätkä Pyhän Hengen tuntevat kykene kieltämään sitä. Erityisesti Pyhä Henki vahvistaa profeetan virkaan perustuvan auktoriteetin.

Profeetat ovat Kuninkaan valtuutettuja edustajia. Vastaavasti Jumala heiltä sen mukaista kuuliaisuutta. Heille on annettu tehtävä, mandaatti, on riittävä valta hoitaa vastuunsa. Koska heidän vastuunsa on suurempi, tyypillisesti tämä valta on huomattavasti suurempi kuin muilla uskovilla. Erityisesti siihen kuuluu oikeus puhua, eikä vain rukoilla, Herran nimessä. Vaikka se on ensi sijassa hengellistä, heidän vastuunsa Kristuksen ruumiin rakentamisesta merkitsee, että heillä on vaikutusvaltaa myös ihmisiin, kun he kutsuvat näitä toimimaan Jumalan tahdon mukaan. Pyhä Henki vaikuttaa ihmisissä halua kuunnella profeettoja ja toimia heidän sanansa mukaan.

Hengellinen auktoriteetti on määritelmällisesti karismaattista. Ihmiset kuuntelevat ja uskovat sen käyttäjää, koska he Pyhän Hengen vaikutuksesta haluavat tehdä niin. Vaikka siihen joskus liittyy jonkinlaisia karismaattisia ilmiöitä, ne ovat auktoriteetin kannalta yhdentekeviä. Kaikki karismaattiset ilmiöt eivät myöskään ole Herrasta, joten tässä asiassa on syytä olla varovainen.

Karismaattinen ja asemaan perustuva auktoriteetti ovat jännitteisiä. Erityisesti profeetat ja paimenet joutuvat herkästi napit vastakkain. Profeetat ovat pelottomia ja kumartavat vain Jumalan edessä. Heidän sanomansa merkitsee sitä elämää, jota ilman seurakunta näivettyy. Paimenten tehtävänä taas on johtaa ja suojella seurakuntiaan. Pahimmillaan seuraa valtataistelu, kun muutosvoima kohtaa status quon. Toisaalta heidän mandaattiensa erilaisuuden ansiosta myös rakentava yhteistoiminta on mahdollista. Palaamme tähän myöhemmin.

Profeetalliset määräykset

Profeetat on kutsuttu kasvattamaan ja opettamaan kaikkia uskovia hengellisen auktoriteetin käytössä. Uskovien hengellinen auktoriteetti merkitsee hengellistä valtaa heidän omassa mandaatissaan.

Tämä vallankäyttö ei ole rukoilemista, vaan Jeesuksen käskyvallan käyttämistä luomakunnan yli. Emme siis pyydä Jumalaa tekemään asioita, vaan käskemme meitä ympäröivää hengellistä todellisuutta. (Rukouksen tehtävä on toisenlainen ja sille on paikkansa.) Tällainen hengellisen auktoriteetin käyttö on reema–puhetta.

Yksinkertaisia esimerkkejä ovat kaikkinaiset siunaukset, mutta voimme julistaa profeetallisesti monenlaisia asioita. Koska me olemme rakkaita Jumalalle, Hänelle on tärkeää myös kaikki se, mikä on meille tärkeää. Niinpä Hän vaikuttaa meissä läpikotaisesti oman mielensä mukaista tahtomista. Kun sitten sanomme Pyhästä Hengestä lähtöisin olevan sanan, Hän alkaa myös toteuttaa sitä. Sanamme voivat siis vaikuttaa kaikkiin elämänalueisiimme.

Jumalan sana on uutta luova sana. Kun me käskemme Jumalan tahdon mukaisesti, hengellisen maailman täytyy totella ja fyysisen todellisuuden alkaa muuttua sen mukaiseksi. Hänen sanansa saa aikaan mahdottomia. Jumala käskee olemattomat olemaan sanallaan (Rm 4:17, Job 22:28). Hän käskee myös elotonta luontoa. Hän on esimerkiksi määrännyt kallion pulppuamaan vettä. (4. Moos. 20:7–8). Kun puhumme Jumalan sanaa, voimme odottaa ihmeitä tapahtuvan.

Jumala on antanut meille uskon ja Pyhän Hengen, jotta voisimme käyttää Hänen valtaansa. Profeetalliset määräykset tuleekin antaa uskossa (Mk. 11:22–23) ja Hengessä (Apt 13:2–3). Meidän on ymmärrettävä keitä olemme ja miksi meillä on oikeus odottaa kuuliaisuutta hengelliseltä todellisuudelta. Meidän on tiedettävä ja uskottava, että vihollinen on voitettu ja meillä todella on oikeus käyttää Jeesuksen valtaa. Kun hengellinen todellisuus haastaa auktoriteettimme, meidän on tehtävä nämä tosiasiat sille selviksi. Auktoriteetin harjoittamiseen ei riitä, että antaa määräyksiä, vaan on myös odotettava – uskottava – että niitä myös totellaan ja tarpeen vaatiessa potkittava asioihin vähän vauhtia.

Samoin profeetallisena määräyksenä annettu sana tulee ottaa vastaan uskossa. Meidän tulee toimia kuin se jo olisi totta ja että Jumala antaa meille voiman, kyvyn ja mahdollisuudet toimia sen mukaisesti. Toisin sanoen meidän ei pidä luulla niitä Jumalan vastustamattomiksi käskyiksi, jotka toteutuvat meistä huolimatta, vaan myös meitä velvoittaviksi käskyiksi ja kutsuiksi toimia kohti kyseistä tulevaisuutta sen saavuttamiseksi. Uskossa vastaanottaminen on luottamusta siihen, että Jumala on kanssamme, kun elämme sanan mukaan. Kun uskomme annetun määräyksen Jumalan Sanaksi, sen mukaan eläminen on vain kuuliaisuutta Jumalalle.

Koska tämä profeetallinen vallankäyttö perustuu auktoriteettiin, sanamuodot eivät ole tärkeitä. Ne voivat olla esimerkiksi käskyjä, julistuksia tai ilmoituksia. Oleellista on, että ne välittävät Jumalan tarkoituksen. Tässä asiassa uskoa voi vahvistaa esimerkiksi tukemalla niitä Raamatun sanalla tai sanomalla erikseen, että puhuu Jeesuksen nimessä. Tämä ei kuitenkaan vaikuta itse auktoriteettiin.

Yllä oleva koskee kaikkia uskovia ja erityisesti profeetallista palvelutyötä. Tarkastellaan sitten profeetan virkaan liittyvää erikoistapausta.

Asetus on valtionpäämiehen antama lainvoimainen määräys. Sillä on hallitsijan oman sanan painoarvo. Sen noudattamatta jättäminen on rangaistavaa. Jumala on asettanut valtakuntansa hallitsijaksi Jeesuksen Kristuksen. Jumalan valtakunnassa asetuksiin tulee siis suhtautua Kuningas Jeesuksen sanana.

Jumalan valtakunnassa asetuksia voivat oman mandaattinsa sisällä tehdä seurakuntien johtajat, apostolit ja profeetat. Viimemainittujen auktoriteetti antaa asetuksia on hengellistä ja perustuu Jeesuksen antamaan erityiseen valtuutukseen.

Tietysti viranhaltijat saavat antaa vain hallitsijan tahdon mukaisia asetuksia. Jumalan valtakunnassa Pyhä Henki ei edes vahvista sellaisia, jotka eivät ole Hänestä. Toisin sanoen kaikkien profeettojen asetusten tulee välittää Jeesuksen tarkoitus. Ne eivät ilmaise profeetan omaa tahtoa tai toiveita, vaan Herran. Ne ovat Kuninkaan sana ja siis laki (Saarn. 8:4). Jeesus odottaa alamaistensa tottelevan asetuksiaan.

Jumalan valtakunnassa tämä koskee paitsi hengellistä todellisuutta, myös ihmisiä. Niinpä, vaikka asetus itsessään on hengellinen ja sen voi tehdä vaikka syrjäisimmän erämaan yksinäisyydessä, se täytyy ilmoittaa myös ihmisille, jotta he voisivat toimia sen mukaan.

Profeetallisilla asetuksilla on toinenkin inhimillinen puoli. Koska he toimivat persoonina Jumalan kanssa, eivätkä vain profetoi, heidän oma persoonansa kaikkine oikkuineen vaikuttaa heidän antamiinsa asetuksiin. Samoin he kykenevät antamaan asetuksia vain uskonsa määrän – mandaattinsa – mukaan.

Profeetan omassa mandaatissaan tekemiä profeetallisia asetuksia voi verrata avaimiin. Ne ohjaavat Jumalan valtakunnan toimintaa avaamalla ovia uusille asioille ja sulkemalla toisia. Asetuksillaan profeetat asettavat ihisiä tehtäviinsä (esimerkiksi apostoleiksi ja profeetoiksi) ja ohjaavat Valtakunnan voimavaroja tarkoituksenmukaisesti. Tätä varten profeetan on oltava niin lähellä Herraa, että hän ymmärtää milloin on minkin asian aika (Saarn. 3:1–8.)

• Tämä artikkeli on osa sarjaa nykyajan profeetoista (Sisällysluettelo).
• Edellinen: Profeetallinen palvelutyö ja mandaatti.
• Seuraavaksi: Profeetan työkalupakki.