Myyräntyötä profeetallisessa liikkeessä

On ilmeistä, että nykyiseen profeetalliseen liikkeeseen on soluttautunut väärä henki, joka teeskentelee olevansa Pyhä Henki1. Ihmiset, joiden kautta se vaikuttaa, uskovat vilpittömästi ja mielestään perustellusti sen olevan Pyhä Henki.

Valitettavasti sitä ei voi tunnistaa vain ulkoisten manifestaatioiden perusteella. Yhtäältä se jäljittelee Pyhän Hengen toimintaa. Toisaalta Pyhä Henki Itse on vapaa toimimaan miten tahtoo, ja niinpä Hän voi halutessaan toimia myös tavalla, jolla jäljittelevät henget toimivat. Niinpä esimerkiksi sekä Jumalasta lähtöisin olevat henget että jäljittelijät tekevät ihmeitä ja merkkejä, vaikuttavat hengellisiä lahjoja, kuten profetoimista (tai sen jäljitelmiä), kielilläpuhumista, parantamisia, tiedon sanoja, hurmosta jne. Mistään tämänkaltaisesta ei siis voi päätellä, kummasta on kysymys.

Sen sijaan auttaa, kun ymmärtää millaisesta henkivallasta on kyse. Jäljet eivät välttämättä johda suoraan Saatanaan, vaan kyseessä voi olla yksinkertaisesti epäpuhdas henki, joka ei ole Jumalasta. Pyhän Hengen jäljittely kuitenkin on noituutta, ja noituuden syntiä on myös kapinointi (1. Sam 15:23). Sama ajatus näkyy jo yllä olevassa Jeesuksen varoituksessa vääristä profeetoista. Uuden liiton teologian ja ihmisen hengellisen rakenteen valossa voimme siis muotoilla tämän hengen tunnistamiseen tähtäävän testin, joka perustuu opetuksen sisältöön.

Tässä yhteydessä korostan, että tämä testi osoittaa pikemminkin oikean kuin väärän profeetan piirteitä. Sen läpäistäkseen ei kuitenkaan tarvitse olla Uuden liiton profeetta, eikä reputtaakseen noituuden hengen vaikutuksessa. Itse asiassa myös aidot Uuden liiton profeetat voivat reputtaa sen, jos he eivät ole vielä oppineet totuutta Uudesta liitosta myös ajatusten tasolla. Kenenkään väärän hengen vallassa olevan profeetan on kuitenkin erittäin vaikea läpäistä tätä testiä, ja voimakkaisiin karismaattisiin ilmiöihin yhdistettynä reputtamisen tulisi aina vähintään soittaa hälytyskelloja. (Tämäkään testi ei kuitenkaan ole takuuvarma, sillä vääränkin hengen johtama ihminen saattaa sekoittaa mukaan omaa sielullisuuttaan ja opettaa oikein.)

Mistä tunnistaa?

Menetelmä perustuu siihen, että Uuden liiton lupausten mukaisesti Pyhä Henki vaikuttaa ihmisen sydämessä ja jäljittelijät vain sielun tasolla. Kumpikin puhuu sitä, mitä heillä on tarjota. Vain Pyhä Henki voi tarjota uutta elämää Kristuksessa, voimaa elää Jumalan tahdon mukaan ja Jumalan tuntemista. Jäljittelijät taas voivat tarjota vain ulkoista toimintaa – siis noituutta, ei hengen vaikuttamaa kuuliaisuutta. Tämä heijastuu suoraan siihen, miten eri henkien vaikutuksessa olevat ihmiset julistavat.

Oikeat Herran profeetat julistavat Uutta liittoa ja Jumalan valtakuntaa. Uuden liiton lupausten mukaan Pyhän Hengen ensisijainen tehtävä on vaikuttaa ihmisen arjessa Jumalan tahdon mukaista elämää. Uuden liiton toinen ydinkohta on Jumalan tunteminen, joka niin ikään tapahtuu uskovassa asuvan Pyhän Hengen kautta. Uuden liiton kolmas kohta koskee syntien anteeksiantamista, joka tapahtuu kasteen kautta Kristukseen. Tarkemmin sanoen se perustuu siihen, että meidät on liitetty Kristuksen kuolemaan ja ylösnousemukseen, ja olemme siis jo kuolleet pois synneistämme ja elämme Pyhän Hengen vaikuttamaa uutta, ikuista elämää jo tässä ajassa. Kaikesta tästä seuraa, että hengen mukaan eläessään uskova ihminen on täydellisen kuuliainen Kristukselle Jeesukselle, Jumalan valtakunnan kuninkaalle, eli elää Jumalan valtakunnassa. Vain langetessaan elämään lihan mukaan, esimerkiksi tekemään kuolleita tekoja lain perusteella, hän ei elä Jumalan valtakunnassa.

Jäljittelevät henget eivät voi vaikuttaa tätä uutta elämää, eivätkä siis julista Jumalan valtakuntaa ja kutsu uskollisuuteen Kristuksen meissä asuvalle Hengelle. Sen sijaan ne keskittyvät ulkoisiin ilmiöihin, kuten ihmeisiin, merkkeihin ja voimavaikutuksiin. Niinpä näiden ”profeettojen” kiinnostus Jumalan tahtoon on vähäistä, ulkokohtaista ja/tai lakihenkistä. He voivat kutsua ulkoiseen ”parannukseen”, hurskaiden (mutta kuolleiden) tekojen tekemiseen. Sen sijaan Jumalan tunteminen on heille vierasta, eivätkä he tuhlaa siitä puhumiseen liikaa aikaa.

Väärät henget saavat tukea eräästä läntisen kristinuskon omituisuudesta, joka on vieras nykyisille itäisille ortodokseille, samoin kuin se oli vieras varhaisille kristityille kuin Raamatun kirjoittajille. Sillä on kaksi pääjuurta. Ensimmäinen on yhtäältä latinalaisen ja toisaalta seemiläisen ja hellenistisen kulttuurin erilaisissa oikeuskäsityksissä. Lännessä oikeuden ajatellaan tapahtuvan, kun syyllistä on rangaistu. Idässä oikeus on sitä, että vääryyttä kärsinyt saa hyvityksen. Toinen juuri on Suuren skisman jälkeen muotoillussa Anselm Canterburylaisen pelastusteologisessa hyvitysopissa, joka vaikutti vain läntiseen kristinuskoon.

Kerrataan vielä hyvitysopista periytyvän sijaissovituksen ja osallistuvan pelastusopin perusero. Sijaissovituksen keskeinen ongelma on, että se ohittaa Kristuksessa olemisen. Nykyinen forenssinen vanhurskautusoppi jopa esittää, että Jeesus kärsi rangaistuksen ihmisen sijasta, eikä ihminen siis kuollut Hänen mukanaan Tämä ajatus on itse asiassa jo läntisen oikeustajunkin vastainen, sillä oikeus ei tapahdu, kun syyllistä ei rangaista.

Varhaisemmassa ajattelussa synnissä ei ollut kyse rikoksesta, eikä Jumalan vihassa kyse oikeuden tuomiosta. Jumalan viha, orge, tarkoittaa leppymätöntä verivihollisuutta. Jumala on synnin arkkivihollinen, jonka pyhyys tuhoaa synnin. Niinpä vain rankaiseminen ei tyydytä sitä, jos syntiä itsessään ei tuhota. Uudessa liitossa on kyse nimenomaan synnin tuhoamisesta. Jumalan arkkivihollisuus syntiä kohtaan kohtaa Jeesuksen, joka on tehty synniksi ihmisen puolesta, ja Jeesuksessa olevien synti tuhoutuu Hänen kuolemassaan.

Koska väärät henget vaikuttavat vain ulkoisesti, ne eivät mainosta sisäistä muutosta – kuolemaa pois synnistä, Jeesuksen tulemista asumaan ihmisen sydämeen Pyhän Hengen kautta ja tämän vaikuttamaa uutta elämää. Jumalan valtakunta ja Kristuksessa oleminen yksinkertaisesti sivuutetaan. Sen sijaan hengen vaikutus liitetään ensi sijassa ulkoisiin ilmiöihin.

Käytännön julistuksessa tämä ero ilmenee siinä, että todellisten Herran profeettojen julistuksen ytimessä on Jumalan valtakunta keskellämme. Se ilmenee heidän puheissaan eri tavoin ilmaistuna ja he kutsuvat elämään siinä kokosydämisesti 24/7. Sen sijaan väärät profeetat pitkälti ohittavat sen todellisuuden nykyisyydessä, vähättelevät tai jopa tosiasiallisesti kieltävät meidän jo elävän siinä. Jotkut saattavat jopa suoraan näennäisen raamatullisesti väittää, ettemme tule koskaan elämäänkään siinä.

Tämä vanhurskautusoppi kelpaa jäljittelijöille, koska se ei ole erityisen kristillinen. Toisin kuin ihmisen Jeesuksen kuolemaan ja ylösnousemukseen liittävä vanhurskautusoppi, forenssinen uskonvanhurskaus Jeesuksen sijaissovituksen kautta ei vaadi kastetta Kristuksen kuolemaan ja ylösnousemukseen. Esimerkiksi kastamaton Abraham vanhurskautettiin sen kautta, ei kasteen kautta Jeesukseen.

Tämä väärä evankeliumi on loogisesti ristiriidassa Jumalan valtakunnan evankeliumin kanssa – jos Jeesus kuoli meidän sijastamme, me emme kuolleet Hänen kanssaan. Sitä kuitenkin opetetaan laajalti oikeana. Niinpä monet aidotkin profeetat ovat voineet suuremmin ajattelematta hyväksyä monet sen väitteet. Kuitenkin heillä on silloinkin taipumus olla epäjohdonmukaisia ja julistaa myös Jumalan valtakuntaa. Oli hän sielun tasolla mitä mieltä tahansa, mitä kypsempi Herran profeetta, sitä vahvemmin hänen ulosantinsa keskittyy Jumalan valtakuntaan, joka toteutuu kun olemme kuuliaisia meissä asuvalle Pyhälle Hengelle.

Tästä väärästä evankeliumista esiintyy kahta tärkeää versiota: heikkouden ”evankeliumin” mukaan Jumalan tahdosta ei käytännössä tarvitse välittää, koska olemme voimattomia syntisiä ja kaikki syntimme on annettu anteeksi. Niinpä saamme elää hillittömästi, vailla kuuliaisuutta. Lakihenkinen versio taas kehottaa tekemään parannusta tekojen tasolla, ja luopumaan sellaisista synneistä, jotka voidaan Raamatun perusteella helposti tulkita synneiksi. Tämä on tosiasiallisesti kehotusta tehdä kuolleita tekoja, jotka lähtevät ihmisestä. Valtakunnan evankeliumi sen sijaan kehottaa opettelemaan tuntemaan uskovan sydämessä asuvan Pyhän Hengen äänen ja olemaan Hänelle kuuliainen. Hän on se, joka tulkitsee meille lakia kussakin tilanteessa.

Jäljittelevät henget vetävät monia vilpittömiä uskovia puoleensa myös siksi, että nämä janoavat Pyhästä Hengestä lähtöisin olevaa elämää. Jäljittelijät näyttävät tarjoavan sitä – tai ainakin jotain Jumalan voimalta näyttävää. Niinpä monet saattavat joutua niiden vaikutuspiiriin ensinnäkin julistuksen, tai pahimmassa tapauksessa myös kätten päällepanemisen kautta. Julistuksen tasolla (eikä vain noituuden henkivaltojen kohdalla) he alkavat omaksua ja levittää epätotuuksia Jumalasta.

Miten vapautua?

Mitä tehdä, jos havaitset jonkun toimivan epäpuhtaan hengen voimassa? Kysy Herralta, ja tee vain mitä Hän käskee. Kyseessä on hengellinen sodankäynti, jossa on omat vaaransa. Tärkein asia, mikä sinun tulee siitä tietää on, että Kristuksessa – ja vain Hänessä – olet jo voittaja. Missään tapauksessa sinun ei pidä, eikä tarvitse, taipua kyseisen hengen alle, esimerkiksi tunnustaa sen auktoriteettia sinun ylitsesi suoraan tai välillisesti.

Jos joku on joutunut vieraan hengen palvelijaksi, joko vain sielun tasolla, tai suoranaisesti hengellisessä todellisuudessa, hänestä on tullut likainen astia. Puhdistusta varten hänen on vähimmilläänkin tehtävä parannus. Tämä taas tarkoittaa, että ketään ei voi pelastaa tuollaisen hengen vaikutuksesta, ellei hän itse sitä halua. Haluamiseen taas on mahdollista vaikuttaa monin tavoin, joista osa on hengellisiä (esimerkiksi esirukous), osa taas inhimillisiä, kuten rinnallakulkeminen totuutta kantaen.

Seuratessaan vääriä henkiä ihminen ei enää pysy yksin Pyhän Hengen johdatuksessa. Hän on saastunut, koska pyhään sekoittuu epäpuhdasta. Pyhä Henki yhä elää hänessä ja voi vaikuttaa paitsi eläviä tekoja myös aitoja henkilahjoja. Heidän elämäänsä on kuitenkin sekoittunut sielun tasolla myös vääriä henkivaltoja – luonnollisesti heidän itsensä sitä tiedostamatta. Erityisen vaarallista on, jos tällainen ihminen on mukana profeetallisessa palvelutyössä. Suorastaan hirvittävää on, jos tällainen henkilö sattuu itse olemaan aito Herran profeetta.

Jos saastuminen on tapahtunut lähinnä omaksumalla totuudenvastaisia ajatuksia, riittää ajattelun muuttaminen, eli sananmukaisesi parannuksenteko: totuuden tajuaminen, syntiin erehtymisen hyväksyminen ja omien ajatusten muuttaminen totuuden mukaisiksi. Toisin sanoen kääntyminen Jumalan puoleen. Jos taas myös itse epäpuhdas henki on välitetty esimerkiksi käsien päällepanemisen kautta, siitä on syytä hankkiutua eroon erikseen, reema -sanalla.

1 Näitä henkiä saattaa olla useampiakin, mutta tässä yhteydessä ne voi hyvin niputtaa.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista.

This site uses Akismet to reduce spam. Learn how your comment data is processed.