Herätys on parannuksentekoa

Herätys on jokseenkin määritelmällisesti kollektiivista parannuksentekoa. Parannuksenteko on yllättävän helppoa, kun sen aloittaa kreikankielisestä alkutekstistä 😉 Parannusta tarkoittava sana on metanoia, joka sananmukaisesti merkitsee ajattelun muutosta. Sitä on käytetty esimerkiksi kohdassa Mark. 1:15, missä Jeesus alkaa julistaa evankeliumia Jumalan valtakunnasta, ja Roomalaiskirjeen 12. luvun alussa, missä Paavali kutsuu järjelliseen, eli tietoiseen jumalanpalvelukseen.

Jeesus sanoi: ”Pitäkää minun sanani.”

Miten meidän tulisi muuttaa ajatteluamme? Jeesus sanoi: ”Pitäkää minun sanani.” Meidän tulee pitää ne mielessämme(pohtia niitä), suussamme (puhua niistä toisten kanssa) ja sydämessämme (itsellemme arvokkaina), kunnes ne muuttavat tapaamme ajatella. Muuttuneesta ajattelusta seuraa muuttunutta toimintaa.

Kannattaa huomata, että tämänkaltainen parannuksenteko on eri asia kuin lakihenkisyys tai lainvastaisuus. Lakihenkisyydessä pyritään selvittämään, mikä on oikein ja mikä väärin. Siinä kuuliaisuudessa, mihin meitä kutsutaan, emme pyri miellyttämään Jumalaa. Ylipäätään koko kysymys siitä, mitä saamme tai emme saa tehdä, menettää merkityksensä. Päämäärä on, että tunnemme Herran ja ajattelemme samoin kuin Hän. Koska Jumalan laki heijastaa Hänen tahtoaan, seuraus on, että tapa, jolla haluamme elää, on Hänen tahtonsa mukainen.

Tämä on herätyksen luonne. Mutta miten päästä siihen?

John Wesleyn metodi toimi. Hän piirsi lattiaan ympyrän, asettui sen sisään polvilleen ja rukoili. ”Herra, anna meille herätys, ja aloita se tämän ympyrän sisältä.” Huomattavaa tässä on se, että omien sanojensa mukaan Wesley koki, ettei hän itse vielä elänyt herätyksessä. Hän vasta halusi mielenmuutosta. Joten hän rukoili. Ja antoi itsensä Jumalan käsiin.

Miten meidän tulisi muuttaa ajatteluamme?

Herätys on kuuliaisuutta, Jumalan sanojen kuuntelemista, mutta jotta pääsisimme siihen edes omasta puolestamme, meidän on rukoiltava. Ellemme rukoile, ole yhteydessä Jumalaan, emme edes teoriassa voi olla kuuliaisia, sillä emme edes halua kuunnella Jumalaa.

Toisaalta, jos olemme kuuliaisia Herralle, herätys on jo alkanut, meidän osaltamme. Ja koska Jumalan tahto on, että ihmiset olisivat kuuliaisia, Hän vaikuttaa meissä kuuliaisuutemme kautta siihen suuntaan, että se kuuliaisuus leviää. Näin ihmiset alkavat muuttaa ajatteluaan joukolla. Se on määritelmällisesti herätystä.

Miten meidän tulisi muuttaa ajatteluamme? Niissä asioissa, joissa olemme väärässä tai eri mieltä Herran kanssa.

Tämä tietysti vaatii valtavaa nöyryyttä, sillä lähtökohtaisesti me uskomme olevamme oikeassa ja useimmista asioista yhtä mieltä Jumalan kanssa. Muutenhan muuttaisimme mieltämme. Eri mieltä Jumalan kanssa ajattelemme olevamme lähinnä sellaisissa asioissa, joista syytämme itseämme. Tai sitten Häntä. Mutta olemme eri mieltä Hänen kanssaan vain asioista, joille olemme kyvyttömiä tekemään mitään. Näiden asioiden osalta voimme tehdä parannuksen lakkaamalla syyttämästä.

Laajemmin meidän on kyseltävä, miten Herra ajattelee, ja millainen maailma todella on, Hänen silminsä nähtynä. Meidän ei pidä pyrkiä pikavoittoihin muuttamalla käytöstämme, vaan oleellista on, että mielemme muuttuu. Käytöksemme on seurausta siitä. Esimerkiksi, kun lakkaamme kantamasta syyllisyyttä omasta syntisyydestämme, meistä tulee paljon vapaampia, mikä näkyy käytöksessämme ja suhteessamme toisiin, kun emme enää tuomitse ketään. Emme pyrkineet käytöksen muuttamiseen, vaan muutimme vain tapaa ajatella jostain asiasta.

Muutamia asioita, joissa voimme kyseenalaistaa, olemmeko samaa mieltä Herran kanssa ovat 1) Keskinäinen rakkaus. Voisimmeko tehdä vielä jotain toistemme hyväksi? Tai voisimmeko vain viettää enemmän aikaa kasvokkain? 2) Etsimmekö Hänen kasvojaan? Arvostammeko Hänen sanaansa? Uhraammeko sille aikaa? 3) Kun maksamme niille, jotka palvelevat meitä Herran Jeesuksen nimissä, maksamme Jeesukselle Itselleen. Minkä palkan Jeesus on mielestämme ansainnut? (No ristin, tietysti…)

Parannuksenteko on mielenmuutosta.

Parannuksenteko on mielenmuutosta. Jos joku esimerkiksi näistä asioista kutittaa muidenkin kuin minun omaatuntoa, meidän ei pidä yrittää alkaa toimia toisin. Meidän pitää alkaa ajatella, että me itse ajattelemme asiasta väärin, ja Jeesus ajattelee oikein. Mitä enemmän ajattelemme ja perustelemme asiaa näin, sitä enemmän alamme olla samaa mieltä siitä, että Herra on oikeassa, ja me väärässä. Ja koska emme syytä itseämme, alamme vain johdonmukaisesti toimia, niin kuin hyväksi näemme. Tehty ja nähty.

🙂 Kuka on mukana?

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *

eleven + 4 =