Jumala antoi lakinsa Mooseksen kautta. Seurauksena oli kaksi ongelmaa. Ensimmäinen oli, että Mooses oli tuskin selkäänsä kääntänyt, kun Israelilaiset jo alkoivat rikkoa ensimmäistä käskyä. Toinen oli, että lakia piti soveltaa – tulkita – eri tilanteissa. Miten toimia juuri nyt? Jälkimmäiseen ongelmaan pyrkivät (tänäänkin) vastaamaan lainopettajat, eli rabbit.
Myös Jeesus opetti lain tulkitsemista. ”Älkää luulko, että minä olen tullut lakia tai profeettoja kumoamaan; en minä ole tullut kumoamaan, vaan täyttämään.” (Matteus 5:17) Täyttäminen tarkoittaa tyhjentävän tulkinnan antamista. Vuorisaarnan loppuosa antaakin sen. Tulkinta on ankarin kuviteltavissa oleva. Herran pyhyyden vuoksi.
On Jeesuksen tahto, että me elämme, kuten Hän Vuorisaanassa opetti. Toisaalta Hän on realisti, ja tietää, että se on melkein yhtä todennäköistä kuin että juutalaiset pitävät kaksi sapattia peräjälkeen (minkä juutalaiset itse sanovat olevan varma merkki maailmanlopusta). Juuri sen vuoksi Hän teki Uuden liiton.
Jumalan motiivi tehdä Uusi liitto oli, että kansa ei pitänyt Siinain liittoa, mutta silti Jumala tahtoi kansansa olevan uskollinen. Uuden liiton sisältö on, että Jumala antaa kansalleen Pyhän Hengen, minkä seurauksena kansa tulee olemaan uskollinen. Pyhä Henki siis saa aikaan, että ihmiset alkavat elää kuuliaisina Jumalalle.
Uusi liitto tuli voimaan, kun Pyhä Henki vuodatettiin Helluntaina. Silloin Pyhä Henki alkoi vaikuttaa ihmisissä Jumalan tahdon mukaista elämää. Samalla Kristukseen kastetut vapautuivat velvollisuudesta yrittää noudattaa lakia. Tämä pinnallinen muutos heijastaa syvempää, jota voidaan tarkastella esimerkiksi rabbi -kysymyksen kautta.
Kun ihminen lankesi syntiin, hänestä tuli moraalinen olento. Kun rabbi tulkitsee Jumalan lakia, hänen kykynsä erottaa oikea väärästä Jumalan lain avulla on kykyä erottaa oikea väärästä, eli syntiinlankeemuksen seurausta. Niinpä jokaisen ihmisrabin tulkinta on ihmisen opetusta Jumalan laista. Synti sen sijaan on sitä, ettei seurata Jumalan opetusta (tooraa). Jos seurataan ihmisen opetusta, ei seurata Jumalan opetusta, vaikka sattumoisin sattuisikin toimimaan Jumalan tahdon mukaisesti. Seuraus on, että pyrkiessään noudattamaan lakia ihminen vääjäämättä tekee syntiä, koska kyky valita oikein on itsessään syntiä.
Uudessa liitossa meillä on vain yksi Rabbi, meissä asuva Pyhä Henki. Hän on Hän, joka opettaa meille, miten meidän on kussakin tilanteessa toimittava toimiaksemme Jumalan tahdon mukaisesti. Kun elämme Hänen opetuksensa (tooran) mukaisesti, tulemme samalla eläneeksi Vuorisaarnan kuvaamalla tavalla. Emme kuitenkaan elä Jeesuksen tulkitseman lain mukaan siksi, että tahtoisimme elää Vuorisaarnan mukaan, vaan koska tahdomme tehdä, mitä sydämestämme uskomme oikeaksi.
Meillä on siis laki (toora), mutta se ei ole kirjoitettu sen enempää Vanhaan kuin uuteenkaan testamenttiin. Ei ole ainoatakaan paperille painettua käskyä, jota meidän tulisi noudattaa. Laki, jota meidän tulee noudattaa, on elävä ja asuu Hän asuu meidän sydämissämme.
Niinpä kristinuskon käytännön ongelma ei ole, mikä on oikein ja mikä väärin, vaan miten me opimme tuntemaan sydämessämme asuvan Pyhän Hengen äänen ja että olemme sille kuuliaisia.
Koska Jumalan tahto on sama eilen, tänään ja iankaikkisesti, ja Hänen lakinsa ilmaisee Hänen tahtonsa, Pyhä Henki opettaa meidän sydämessämme samaa kuin Hän opettaa laissaan. Tästä syystä on hyvä opettaa Jumalan lakia – mitä Hän tahtoo ihmisten tekevän. Meillä ei ole oikeutta rikkoa lakia. Usein Pyhä Henki käyttääkin kirjoitettua lakia sekä opastamaan mitä meidän tulee tehdä, että osoittamaan meidän tehneen väärin. Laki on siis edelleen hyvä, pyhä ja sen tutkiminen on vähintäänkin suotavaa. Mutta Uudessa liitossa meidän ei pidä yrittää noudattaa sitä, sillä se olisi lain soveltamista. Mikä on Pyhän Hengen yksinoikeus.
Toinen kysymys on, miksi meidän ei tarvitse noudattaa tooraa, vaikka kuulumme Hänen kansaansa ja se on sen liiton ehto, jonka Jumala teki kansansa kanssa? (Ellemme kuuluisi, emme voisi olla uudessakaan liitossa, eli meillä ei olisi Pyhää Henkeä, mutta se on toinen juttu.) Koska me olemme kuolleet. Jumala ei vaadi kuuliaisuutta kuolleilta, ja Kristukseen kastettuina me olemme lakiin nähden kuolleita (Room 7:4).
Näin me siis olemme Kristuksessa kuolleet pois laista, mutta Hänessä vaikuttava elämä vaikuttaa meissä Jumalan lain noudattamista pyhimmän mukaan.
Kristinuskossa on pohjimmiltaan kyse kutsusta elää tämän tosiasian mukaan. Opetella tuntemaan sydämessämme asuvan Hyvän Paimenen ääni ja olla Hänelle kuuliainen.