Kutsumuksesta tehtävään

Virka on hengellinen, mutta sen käytännön toteuttaminen ilmenee jossain palvelutehtävässä. Esimerkiksi seurakunnilla on paimenet, joiden tehtävissä olevat toteuttavat paimenen seurakuntavirkaa.

Kutsumus virkaan on Jumalan vaikuttama sydämen vakaumus olla tekemässä jotain. Tyypillisesti kutsumus ei ole suoranaisesti seurakuntavirkaan, vaan tehtävään. Tämä ei tietenkään rajoitu seurakuntavirkoihin – kaikki kutsumukset ovat jonkin tekemiseen. Seurakuntavirkojen kohdalla kutsumusta koetaan ensi sijassa viran piiriin kuuluvaan tehtävään. Näistä ihmisistä osa on lisäksi kutsuttu hengelliseen seurakuntavirkaan.

Esimerkiksi opettajaksi kutsuttu ei useinkaan ajattele olevansa kutsuttu opettajan virkaan, vaan kutsumus voi ilmetä haluna ymmärtää kristinoppia paremmin tai olla kertomassa siitä jollekulle. Tämän lisäksi hän voi kokea kutsun olevan erityisesti hengellinen palvelemaan Kristuksen ruumista. Koska paimenen, opettajan ja evankelistan kutsumukset ja tehtävänkuvaukset vastaavat toisiaan läheisesti ja ovat laajalti tunnustettuja, näihin kutsumuksen omaavat ovat usein asiasta jo tietoisia. Apostolien ja profeettojen kohdalla tilanne on hankalampi. Siksi heidän kohdallaan kutsumukseen liittyykin usein jonkun ihmisen välittämä tietoinen kutsu tehtävään tai virkaan.

Palvelutehtäviin valitsevat ihmiset. Valittuaan itselleen paimenen, seurakunta asettaa hänet tehtävään. Tätä kutsutaan perinteisesti ordinaatioksi tai piispan virkaan vihkimiseksi, ja se saa aikaan hengelliseen seurakuntavirkaan asettamisen. Opettajien ja evankelistojen valtuuttaminen toimimaan tehtävässä saa aikaan saman vaikutuksen. Toisin kuin paimenet, he saattavat toimia myös seurakuntien ulkopuolisissa rakenteissa, kuten lähetysjärjestöissä.

Monissa organisaatioissa on tehtäviä, jotka on tarkoitettu juuri näissä viroissa toimiville. Erityisesti paimenen seurakuntaviran määrittelee hänen tehtävänsä (seurakunnan johtajuus). Paimenen sekä valitsee että asettaa tehtäväänsä seurakunta. Niinpä ihmisten suorittama valinta ja tehtävään asettaminen saa aikaan, että hänet asetetaan myös seurakuntavirkaan.

Kun joku asetetaan virkaa vastaavaan tehtävään, hän oleellisesti alkaa toimia kyseisessä seurakuntavirassa – olipa hänellä kutsumusta siihen tai ei. Tästä seuraa, että paimenen seurakuntavirkaan saattaa joskus päätyä ihminen, jolla ei ole siihen sisäistä kutsumusta. Sama voi tapahtua myös opettajan ja joskus evankelistan kohdalla.

Virkaan ja tehtävään valitseminen ja toisaalta niihin asettaminen ovat kuitenkin käsitteellisesti neljä eri asiaa. Edellisessa esimerkissä ne tapahtuivat samassa yhteydessä, mutta apostolien ja profeettojen kohdalla niiden ero tulee ilmeiseksi. Herra valitsee Itse apostolinsa ja profeettansa. Samoin vain Hän Itse asettaa heidät virkaansa – vaikka halutessaan voikin käyttää siinä ihmistä välikappaleenaan. Niinpä apostolin tai profeetan seurakuntavirkaan ei voi päätyä ihmistä, jolla ei ole siihen kutsumusta.

Apostolit ja profeetat tyypillisesti asettaa seurakuntavirkaansa profeetta tai apostoli. Se ei kuitenkaan tarkoita, että heillä olisi vielä mitään tehtävää. Vasta ihmiset kutsuvat heidät toimimaan jossain käytännön tehtävässä.

Erityisesti ihmiset voivat siis kutsua jonkun profeetan tehtävään. Tarkoittaa, että hänen tunnustetaan elävän profeetan seurakuntavirassa ja valtuutetaan toimimaan sen mukaisesti kyseisessä organisaatiossa. Edelleen, tuo organisaatio sitoutuu antamaan hänelle tarvittavat resurssit profeetan tehtävän tekemiseen, sellaisena kuin se on tuon tehtävän määritellyt. Tämä on mutkikas tapa sanoa, että jos jollakulla on esimerkiksi sielunhoitajan kutsumus ja hän sattuu olemaan profeetta, hänelle annetaan lupa toimia sielunhoitajana profeetan tavalla, ja ihmisiä ohjataan hänen luokseen hoidettaviksi.

Koska profeetan tehtävään asettavat ihmiset, on oltava tarkkana, ettei sitä anneta ihmiselle, jolla ei ole profeetan virkaa. (Tämä pätee aina, kun meidän on päätettävä, kutsummeko jotakuta profeetaksi.) Tulos on nimittäin määritelmällisesti väärä profeetta.

Koska apostolit ja profeetat palvelevat ennen kaikkea Kristuksen ruumista ja heillä on tehtävää myös seurakuntien ulkopuolella, näissä viroissa toimivilla on jonkin verran vapautta toteuttaa kutsumuksiaan silloinkin, kun seurakunnat eivät heitä tunnusta, eivätkä siis anna heidän palvella itseään. Tämä on kuitenkin kaikkien tappio.

Kun joku on kertaalleen asetettu virkaansa, hän voi siirtyä tehtävästä toiseen tarvitsematta uutta virkaan asetusta. Pappeja ei tarvitse ordinoida uudestaan joka kerta, kun he siirtyvät toiseen seurakuntaan, eikä profeettoja tai apostoleja tarvitse voidella uusiin tehtäviin kerta toisensa jälkeen.

Virka on hengellinen, tehtävä maallinen. Esimerkiksi, koska pappi toimii piispan alaisena, piispa voi myöhemmin kieltää häneltä viran toimittamisen hiippakunnassaan. Tuttavallisesti sanoen häneltä poistetaan pappisoikeudet. Hengellistä virkaa piispa ei kuitenkaan voi vetää takaisin, eli joku toinen piispa voisi antaa tuon henkilön toimia pappina omassa hiippakunnassaan, ilman että tätä tarvitsisi vihkiä uudelleen virkaan. Sama pätee muihinkin virkoihin.

Apostolien ja profeettojen kohdalla on vielä lisämutka. Kuten muidenkin kohdalla, ihmiset voivat pidättää heidät tehtävästä, mutta eivät virasta. Koska heidän tehtävänsä eivät välttämättä ole ihmisten antamia, myös Herra Itse voi joskus pidättää heidät virantoimituksesta, samaan tapaan kuin ihmiset voivat kieltää heitä toimimasta tehtävässään. Esimerkkinä taas Jeremia, joka halusi ottaa loparit, mutta jonka Herra salli palata töihin (15:19). Tässäkin menettely on siinä mielessä hallinnollinen, että hyllyltä palautettavaa ei tarvitse voidella uudelleen profeetaksi. Herra ei kadu kutsuaan. Hän tiesi, millaisen ihmisen valitsi ja mitä tämä tulisi tekemään jo ennen kuin tämä oli syntynytkään, ja siis jo ennen kuin antoi voidella tämän virkaansa.

Yksittäisen virassa olevan ihmisen kohdalla toivottavasti tapahtuu positiivista urakehitystä. Tämä näkyy ennen kaikkea hänen siirtymisenään tehtävästä toiseen. Tyypillisesti tämä tapahtuu yhden viran sisällä – opettajat luultavammin vain vaihtavat aiheitaan tai tapojaan kuin ryhtyvät evankelistoiksi. Ihminen voi kuitenkin siirtyä myös virasta toiseen. Paimenen kutsussa toiminut voi esimerkiksi alkaa kokea suurempaa halua opettamiseen, ja lopulta keskittyä yksinomaan siihen – tai toisin päin. Vastaavasti opettaja voi myöhemmin saada vaikkapa apostolisen kutsun.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista.

This site uses Akismet to reduce spam. Learn how your comment data is processed.