Profeettojen rooli herätyksessä

Jos haluamme herätystä, me tarvitsemme profeettoja keskuuteemme. Ja profeetat tarvitsevat meitä.

Tämä saattaa vaatia vähän avaamista.

Ensinnäkin, keitä ovat profeetat? Jeesus antoi seurakunnalle apostolit, profeetat, evankelistat, paimenet ja opettajat, joiden tehtävä on rakentaa Kristuksen ruumista, kunnes kaikki ovat hengellisesti kypsiä. Selvästikään tehtävä ei ole vielä loppuun suoritettu. Mikä tarkemmin ottaen on profeetan tehtävä? Sananmukaisesti ”profeetta” tarkoittaa ”Jumalan puolesta puhuvaa”. Kukaan ei voi tehdä profeettaa itsestään tai toisista. Herra kutsuu ja asettaa tehtävään, ja usein Hän käyttää siihen ihmisiä. Yleensä meidän osamme on lähinnä tunnistaa ja ottaa vastaan tämä kuninkaallinen lahja. Profeettojen erikoisalaa on hengelisyys, ja he rohkaisevat, ojentavat ja kehottavat luontevasti. Ensimmäiselle vuosisadalle sijoitettu kristillinen teksti nimeltä Didakhe mainitsee luvussa 13 profeetoista, että ”he ovat teidän ylipappejanne”. He olivat lihansa ansainneet ja heille tuli antaa ensi hedelmät kaikesta, ja vasta ellei heitä ollut, köyhille. Opettajille, paimenille ja vanhimmille piti osoitaa samaa kunnioitusta kuin profeetoille. Seurakunnalle profeetat olivat siis Kristuksesta seuraava.

Nykyajan ongelma profeettojen suhteen on tietämättömyys. Meitä kiinnostaa enemmän, onko joku väärä profeetta. Ja jos vaikuttaa siltä, että näin ei ole, tuota henkilöä aletaan kohdella kuin Herran enkeliä. Tässä on pahoja ongelmia.

Ensinnäkin, profeettojen oikeutta tai vääryyttä arvioidaan usein väärin perustein. Sovelletaan Mooseksen kirjan kohtaa, jossa sanotaan, että ellei jokin profeetan ennustama asia toteudu, hän on väärä profeetta. Ongelma on, että kontekstissaan tämä viittaa ”Mooseksen kaltaiseen profeettaan”, jonka ymmärrettiin olevan tietty henkilö. Myöhemmin tätä henkilöä alettiin nimittää Messiaaksi. Jos tätä kriteeriä käytetään arvioimaan jonkin profeetan oikeellisuutta, voidaan vetää lähinnä kaksi johtopäätöstä:

  1. Kyseinen henkilö ei ole Jeesus.
  2. Suuren osa Raamatusta ovat kirjoittaneet väärät profeetat.

Tämä ajattelu heijastaa sitä luuloa, että profeetat olisivat jonkin sortin ennustajia. Raamatun mukaan profeetat kuitenkin puhuivat sitä, mitä Jumala halusi heidän sanovan. Usein heidän viestinsä viittasi nykyhetkeen, ja monasti jopa menneisyyteen. Esimerkiksi Samuelin ja kuninkaiden kirjat ovat profeetallista historiankirjoitusta. Hitusen raamatullisempaa käsitystä profeetoista edustaa ajattelu, että profeetat ovat jonkinlaisia ihmemaakareita. Totta kyllä, heistä tuppaa huokumaan Hengen voimaa, ja he tekevät ihmeitä useammin kuin ihmiset keskimäärin. Samoin profeetat puhuvat paljon Jumalasta ja voivat julistaa evankeloimia hyvinkin voimallisesti. Profeetat ovat luonnollisia rukoilijoita ja esirukoilijoita. Ja voivat he tehdä monenlaista muutakin. Mutta kaikki tämä sopii myös vääriin profeettoihin.

Jeesus kertoi, että väärät profeetat tuntee lain rikkomisesta. Oikeat profeetat ovat innostuneita Jumalan pyhyydestä ja hyvyydestä, tahtovat elää sen mukaan ja tahtovat muidenkin elävän sen mukaan. Jumala, pyhänä, kirkkaana, hyvänä, todellisena ja kaikkivaltiaana on heidän arkitodellisuuttaan. Ajatuskin Jumalan tahdon rikkomisesta on heille vastenmielinen. Profeetalla on siis samankaltainen sydän kuin Herralla. Jos väitetty profeetta jättää jäljen, jossa ihmiset ovat kiinnostuneita elämään tavalla, joka on Jumalan tahdon mukainen, ja näyttää itse esimerkkiä tuosta puhtaudesta, on syytä uskoa, että hän on oikea profeetta.

Profeetan homma on paskaduuni. Hän on kiinnostunut vain maailman vähiten kiinnostavasta asiasta – Jumalan pyhyydestä. Samaan aikaan hän vihaa sitä kuten me kaikki muutkin syntiset. Ja ettei asia siltikään olisi liian helppo, ihmisille on luonnollista vihata profeettaa, koska hän on fokusoitunut johonkin niin pelottavaan. Eikä profeettaa ole mahdollista manipuloida, sillä mikään ei voi kilpailla Jumalan tuntemisen kanssa. Tinkiä kuuliaisuudesta Herralle on profeetalle enemmän kuin maansa myymistä. Se on sielun antamista revittäväksi vastineeksi siitä, että heittäytyy alligaattorien kitaan. Tähän asenteeseen ei tietenkään päästä noin vain. Herra valmistaa profeetan tehtävään heittämällä hänet alligaattorien kitaan ja repimällä hänen sielunsa riekaleiksi. Kun tuohon yhdistetään Jumalan hyvyyden tunteminen, ei ole ihme, että profeetat ovat lähellä Herraa.

Herra on puristanut profeettoja lähelle itseään, olemaan Hänen ystäviään. Kun katsomme profeettoja, katsomme Jeesusta. (Tietysti katsomme Kristusta kaikissa kristityissä, mutta profeetoissa Hän on erityisen selvästi näkyvillä.) Mutta millaista Jeesusta? Usein vaikuttaa siltä, kuin odottaisimme näkevän Jeesuksen kirkastetusvuorella, tai vuorella (saarnaamassa tai rukoilemassa), tai parantamassa kansanjoukkoja tai punomassa nuorista ruoskaa. Tämä kaikki voi näyttää hienolta tai uhkaavalta tai vain sekopäiseltä. Mutta ehkä Hän tänään näyttäytyykin profeetassa sellaisena kuin oli ristillä? Tai juhlimassa syntisten kanssa? Tai itkemässä Lasaruksen haudalla? Tai kipuilemassa Getsemanessa? Profeetat ovat läpikotaisin inhimillisiä, siinä missä Jeesuskin.

Herätys on rukousta. Profeetat ovat kävelevää rukousta. (Jos siis ovat siinä kunnossa, että pystyvät kävelemään…) Lisäksi he ovat (esi)rukoilijoita, mutta se on sivuseikka tämän aiheen osalta. Jumalan suuna toimiessaan he ilmoittavat Häntä ihmisille. Mutta samaan aikaan he ovat ihmisinä Jumalan edessä puhumassa Hänelle. Me kaikki voimme rukoilla, mutta profeetta ei kykene olemaan rukoilematta, sillä Hän on ja pysyy Herran edessä.

Nyt kun meillä on jonkinlainen käsitys siitä, mitä sana profeetta tarkoittaa, voidaan mennä siihen, mihin tarvitsemme heitä.

Jos haluamme herätystä, tarvitsemme profeettoja elämään keskuuteemme. Emme käymään luonamme, vaan olemaan meidän kanssamme arjessa. Emme rukoilemaan puolestamme, vaan rukoilemaan kanssamme. Emme opettamaan meitä (parempiakin opettajia on tarjolla) tai kertomaan meille, mitä meidän pitää tehdä tai mitä tulee tapahtumaan, vaan puhumaan meidän kanssamme siitä, millainen Herra on ja mitä Hänellä on sydämellään.

Vaikka meillä onkin paljon hyvää saatavaa profeetoilta, suurin syy sille, miksi tarvitsemme heitä herätykseen on kuitenkin se, mitä voimme antaa heille. He ovat niitä ihmisiä, joille me voimme osoittaa heille sitä rakkautta, jota tahdomme osoittaa Kristukselle. Vasta, jos meillä ei ole profeettoja keskuudessamme, meidän täytyy tyytyä osoittamaan sitä köyhille. Herra sanoo: joka antaa profeetalle, koska tämä on profeetta, saa viimeisellä tuomiolla saman palkan kuin profeetta.

Mistä sitten voimme löytää profeettoja rakastettavaksi? Tälläkin seudulla elää ihmisiä, jotka on kutsuttu siihen tehtävään. Tosin ei pidä ihmetellä, miksi kukaan täysijärkinen siihen virkaan kutsuttu (jos sellaisia nyt ylipäätään voi olla olemassa) ei halua huudella asiasta. Ensinnäkin hänellä todennäköisesti on jo aivan tarpeeksi vaikeuksia. Toiseksi moisen ajatuksen ilmaiseminen voisi saada aikaan melkoisen tuomioryöpyn. Kolmanneksi, se porukka on usein epäkäytännöllisesti kiinnostuneempi tuon taivaallisista asioista, eikä välttämättä edes osaisi ottaa vastaan rakkautta, vaikka sitä kuinka vilpittömästi tarjoiltaisiin.

Mutta ilman profeettoja hengellinen elämämme jää väistämättä kuivemmaksi. He ovat väline, jolla Herra tahtoo kastella seurakuntaansa, jotta se heräisi eloon kuin luonto kevään koittaessa.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *

8 + 20 =