Mitä tänään syötäisiin?

Näin paaston kunniaksi palanen vahvaa ruokaa, aiheena esirukous tai pyytävä rukous. Esirukoilija joutuu joskus hankalaan välikäteen. On helppo esirukoilla, kun tietää asian olevan Jumalan mielen mukainen. Usein esirukouksen kuitenkin pyrkii saamaan Jumalaa muuttamaan mieltään. Jotta voisimme olla hyviä Jumalan lapsia ja esirukoilijoita, meidän on ymmärrettävä tilanteen dynamiikka oikein.

Yksinkertaisempi tapaus on se, jossa Jumala tahtoo meidän rukoilevan jotain, joka on Hänen oman tahtonsa vastaista. Hän ei välttämättä esitä pyyntöä meille suoraan, vaan meidän on ymmärrettävä se sen perusteella, miten tunnemme Hänet. Esimerkki tällaisesta oli kultaisen vasikan tapaus, jonka jälkeen Jumala sanoi Moosekselle hävittävänsä koko Israelin kansan ja tekevänsä Mooseksesta uuden kansan itselleen. Mooses rukoili kansan puolesta, vedoten Herran omaan kunniaan (2. Moos 32:9-14). Tämä ei tarkoita, että hän olisi puolustellut kansaa – hetkeä myöhemmin hän kutsui mukaansa leeviläiset, tappoi kaikki vastaantulevat epäjumalanpalvelijat ja pani kansan nielemään vasikkansa. Hesekiel 22:30 sisältää saman ajatuksen. Silloin Herra etsi esirukoilijaa asettumaan muurinaukkoon Itseään vastaan, suostuttelemaan Häntä leppymään vihastaan.

Tämä saattaa vaikuttaa ristiriitaiselta, jos emme ymmärrä Jumalan tahdon luonnetta. Hän tahtoo monia asioita, jotka ovat ovat joskus keskenään jännitteisiä. Esimerkiksi Hän halusi kansansa palvelevan yksin Häntä, ja siksi tahtoi tuhota pois kääntyneen kansan. Toisaalta Hän halusi myös pelastaa kansansa, paitsi Egyptistä, myös kaikelta pahalta. Mooses olisi voinut sanoa: ”Olen aivan samaa mieltä! Hävitetään koko kelvoton sakki!” Vaikka se olisikin ollut Jumalan Moosekselle ilmaiseman tahdon mukaista, se ei olisi ollut Jumalan sydämen mukainen vastaus. Mooseksen asettuminen puolustamaan Jumalan kansaa oli. Niinpä Mooses teki Jumalan tahdon mukaisesti asettuessaan rukoilemaan Jumalan ilmaiseman tahdon vastaisesti, suostuttelemaan Jumalaa muuttamaan mieltään.

Tällaisissa tapauksissa esirukous on siis Jumalan suostuttelemista sille kannalle, jolla esirukoilija on. Esirukoilijan on  tietysti tiedettävä, mikä todella on Jumalan tahdon mukaista. Jumalaa ei esimerkiksi olisi voinut suostutella siunaamaan pois kääntynyttä kansaa. Tällainen Jumalaa vastaan nouseminen vaatii suurta rohkeutta, rakkautta Häntä kohtaan ja molemminpuoleista luottamusta. Jos Jumala siis antaa sinulle esirukousaiheen, älä luovuta vain siksi, että se sinun mielestäsi on Hänen tahtonsa vastainen.

Astetta hankalammaksi tilanne käy, kun rukoilemme toisia esirukoilijoita vastaan. Kuvitellaanpa, että lapsilta kysytään kotona: ”Mitä tänään syötäisiin?” Vastaukseksi voi saada esimerkiksi ”Makaronilaatikkoa!”, ”Karkkia!” tai ”Mennään ulos pitsalle!” Jokainen voi alkaa perustella omaa suosikkiaan tavalla tai toisella. Välttämättä mikään ei toteudu. Voi käydä esimerkiksi niin, että päätetään syödä kotona ja päädytään siksi makaronilaatikkoon. Sitten käykin ilmi, ettei kaapissa olekaan makaronia, joten syödään risottoa. Valinnoilla voi olla myös yllättäviä seurauksia. Päätetään lähteä ulos syömään, eikä sen vuoksi olla paikalla, kun ystävät olisivat poikenneet kylään.

Kuitenkin tilanteessa, jossa yritetään selvittää, mitä syödään, kyse on hyvin samanlaisesta prosessista kuin esirukouksesta (tai jopa yleisemmin pyytävästä rukouksesta). Mikä on Jumalan tahto tällaisessa tapauksessa? Esimerkin kysyjä voisi vain laittaa jotain ruokaa. Hänen tahtonsa on, että lapset tulisivat ravituiksi. Lisäksi hän tahtoo, että lapset oppivat päättämään ja sopimaan asioista keskenään. Kaikki vastaukset eivät tietenkään ole Hänen mieleensä tai toteuttamiskelpoisia, mutta on tärkeää opettaa lapsia myös ottamaan vastuuta elämästään ja olemaan realisteja. Jumala tahtoo meidän oppivan samankaltaisia asioita.

Näin vaalien alla tätä vertausta on helppo soveltaa vaikkapa yhteiskunnallisiin kysymyksiin. Jollakulla voi olla vahvoja poliittisia näkemyksiä suuntaan tai toiseen, ja hän voi asettua rukoilemaan sydämellään olevien asioiden puolesta. Toisaalta jollakulla toisella voi olla hyvin erilaisia näkemyksiä, ja hän voi tehdä samoin. Nämä kaksi esirukouspyyntöä voivat olla jopa suorassa ristiriidassa. Kumpikin voi perustellusti ajatella omansa olevan Jumalan tahdon mukainen.

Vitsi piilee siinä, että molemmat saattavat olla oikeassa.

Paljon riippuu siitä, mitä osaa Jumalan tahdosta haluaa painottaa. Mooses esitti argumentin, että Jumalan nimelle toisi enemmän kunniaa pelastaa kansansa kuin tuhota se. Joku toinen olisi saattanut sanoa, että Jumalan pitäisi osoittaa kansoille pyhyytensä näyttämällä, ettei siedä syntiä edes omaisuuskansassaan.

Esirukouksessa – ja hengellisessä sodankäynnissä laajemmin – saatamme siis joutua tilanteisiin, joissa aidosti Jumalan puolella ollessamme joudumme rukoilemaan sellaisia veljiämme ja sisariamme ”vastaan”, jotka myös ovat aidosti Jumalan puolella. Pyytämään toisensa poissulkevia asioita. Makaronilaatikkoa tai pitsaa. Ja tämä on Jumalan tahto.

Tässä tilanteessa on kuitenkin tärkeä ymmärtää sen taustalla oleva vielä korkeampi Jumalan tahto. Niin suuria kuin nämä asiat saattavatkin meille olla, ne ovat vain tyyppiä ”mitä tänään syötäisiin?” Vaikka voimme kilpailla siitä, että juuri meidän pyyntöömme vastattaisiin, me emme saa toimia toisamme vastaan. Se ei ole sen arvoista. Me olemme saman Isän lapsia. Jos nostamme esirukouksessa sormenkin toinen toistamme vastaan, koska tämä rukoilee vastakkaista, saamme olla varmoja, että Herra Itse tarttuu käteemme. Eikä tämä ollut lohdutusta.

Sen sijaan, kun olemme tällaisessa tilanteessa, ja tajuamme vastapuolella edes saattaa olla toisia Jumalan lapsia rukoilemassa, Jumalaan tekee hyvän vaikutuksen – ja omaa asiaamme auttaa – jos siinä samalla otamme heihin rakastavan asenteen, puhumme heistä hyvää, siunaamme heitä ja rukoilemme heidän puolestaan. Sillä jos Hän odottaa meidän suhtautuvan näin vihamiehiimme, niin eikö sitten paljon enemmän sisaruksiimme Herrassa?

Viime kädessä esirukoilijan tulee huolehtia siitä, että hänen rukouksensa on kotoisin Herran sydämeltä, olipa puolesta tai vastaan. Jumalalla on voinut olla monta syytä antaa se – Hänellä ei välttämättä ole koskaan ollut pienintäkään halua antaa jotain, mutta sen sijaan Hän on halunnut sinun pyytävän sitä. Hän näkee asioiden taakse, tietää ruokakomeron sisällön ja toisten ihmisten aikeet. Silloinkin, kun lopputulos ei ole sitä, mitä me olemme toivoneet, kun olemme olleet uskollisia Herralle, voimme olla varmoja siitä, että Hän johdattaa asiat paremmin, kuin ne olisivat muutoin menneet.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista.

This site uses Akismet to reduce spam. Learn how your comment data is processed.