Millä tuomiolla meidät tuomitaan?

Suosikkikappaleitani on Yhdysvaltain sisällissodan aikana kirjoitettu Battle Hymn of the Republic, joka on edelleen tunnettu hengellinen laulu. Synkän aikansa lapsena sen sanat pyörivät maailmanlopun teemoissa.  Kolmas säkeistö kuuluu (vapaasti käännettynä) näin:

I have read a fiery gospel writ in burnish`d rows of steel:
”As ye deal with my contemnors, so with you my grace shall deal.
Let the Hero, born of woman, crush the serpent with his heel,
Since God is marching on.”

”Olen lukenut tulisen evankeliumin, joka on kirjoitettu kiiltäviin teräsriveihin: Niin kuin kohtelette Minun halveksijoitani, niin Minun armoni kohtelee teitä. Antakaa naisesta syntyneen Sankarin murskata käärme kantapäällään, sillä Jumalamme marssii vain.”

Nykyään tämä jätetään usein laulamatta, sillä viittausta tykinpippuihin pidetään sopimattomana rauhan aikaan. Tämä on suuri sääli, sillä säkeistö sisältää  tärkeän sanoman: Millä tuomiolla te tuomitsette, sillä teidätkin tuomitaan.

Jeesus opetti, että viimeisellä tuomiolla Hän on se, joka tuomitsee kaikki ihmiset heidän tekojensa mukaan, hyvää tehneet elämän ylösnousemukseen ja pahaa tehneet tuomion ylösnousemukseen. Hän myös maksaa ihmisille palkan heidän hyvien tekojensa mukaan. Pietarin mukaan tuomio alkaa Jumalan huoneesta, eli kristitytkin tuomitaan. Paavali taas sanoo, ettei mitään kadotustuomiota ole niille, jotka ovat Kristuksessa. Avataan tätä kuviota hieman.

Jos Jeesus herättää elämän ylösnousemukseen ne, jotka ovat tehneet hyvää, niin voivatko ihmiset sitten pelastua hyviä tekoja tekemällä? Eivät. Kaikki ovat tehneet pahaa. Näitä pahoja tekoja ei paineta villaisella, vaan niistä rangaistaan. Jeesus voi halutessaan päättää katsoa oman kuolemansa riittäväksi rangaistukseksi toisen tekemistä rikoksista. Hänen oman opetuksensa mukaan tähän haluamiseen vaikuttavat ihmisen teot. Pelastus siis tulee armosta, jota Jeesus osoittaa ja se perustuu Hänen omaan sovitustyöhönsä.

Kuinka paljon hyviä tekoja ihmisen pitää tehdä pelastuakseen? Ei ainoatakaan, sillä Jeesus on vapaa armahtamaan kenet haluaa. Kuinka suuri määrä hyviä tekoja takaa pelastuksen? Mikään määrä ei riitä, sillä olemme puhtaasti Jeesuksen armoilla. Voimmeko olla varmoja pelastuksestamme jo täällä maan päällä? Kyllä, milloin hyvänsä, kun tunnustamme syntimme ja pyydämme niitä anteeksi.

Entäpä ilosanoma?

Ylläoleva on totta, mutta ei vielä kristinuskoa. Se pätee yhtä lailla kaikkiin ihmisiin. Tietysti niiden, jotka eivät ole kuulleet lupausta anteeksiannosta on vaikeampi turvautua siihen, mutta kyse ei vielä ole siitä evankeliumista, jota Jeesus ja kumppanit julistivat.

Kristinuskossa on kyse siitä, että me olemme Kristuksessa ja Kristus elää meissä. Hän on Jumalan ainosyntyinen Poika. Hänessä me olemme Jumalan lapsia. Miten tämä tapahtui? Kasteessa meidät liitettiin Hänen kuolemaansa ja ylösnousemukseensa. Hänen uusi elämänsä vaikuttaa meissä. Käytännössä tämä tarkoittaa, että Pyhä Henki on tullut asumaan meihin ja vaikuttaa meissä Jumalan tahdon mukaisia tekoja.

Meidän ei kuitenkaan ole pakko tehdä näitä tekoja. Olemme edelleen kykeneviä tekemään pahaa. Meissä asuu edelleen tietty ”Jumalan vastaisuus”, synti, joka vetää meitä tekemään tekoja, jotka eivät ole Jumalasta. Kristuksen kuolemaan kastettuina voimme kuitenkin pitää itseämmesynnille kuolleina. Tämän pohjalta saanne ajatella ja toimia sen mukaisesti, eikä synti enää sido meitä. Olemme vapaita tekemään oikein, vaikka henki menisi.

Jokainen, joka elää Hengen johdatuksessa – tekee niitä Jumalan tahdon mukaisia tekoja, joita Pyhä Henki hänessä vaikuttaa – on Jumalan lapsi. Toisin sanoen hän on Kristuksessa. Kristuksessa oleminen siis merkitsee, että on kastettu ja elää sen mukaisesti, kuuliaisena Jumalalle. Tällaiset ihmiset ovat ilmiselvästi turvassa kadotustuomiolta. He ovat jo kärsineet rangaistuksen Jeesuksen kanssa ristillä, ja lisäksi Jumala vaikuttaa heissä hyviä tekoja. Kaiken kukkuraksi Jeesus on se, joka tuomitsee ja Hän itse rukoilee puolestamme. Viimeisellä tuomiolla me olemme jo Hänessä, kun Hän vielä palkitsee heidät kaikesta siitä hyvästä, mitä me olemme tehneet Jumalan lähettämän Pyhän Hengen vaikutuksesta. Tosin tämäkään ei vielä ole koko evankeliumi.

Palataan ensin asioihin, jotka koskevat kaikkia ihmisiä, niin kristittyjä kuin uskosta osattomiakin. Vaikka voimmekin milloin tahansa vakuuttua siitä, että pelastuisimme, jos Jeesus palaisi sillä hetkellä, meille on kuitenkin mahdollista toimia tavalla, joka johtaa pelastuksen menettämiseen.

Anteeksiannon vaatimus

Jumala on ilmoittanut tahtonsa kaikille ihmisille riittävällä tarkkuudella, jotta he voisivat elää sen mukaan miten parhaihten taitavat. Jos ihmiset surevat syntejään, riittää Jeesuksen veri sovitukseksi kaikista maailmassa koskaan tehdyistä synneistä ja Hän on sen ja oman suvereenin vapautensa perusteella vapaa armahtamaan kenet tahansa.

Jeesus ei kuitenkaan armahda jokaista. Kukaan ei esimerkiksi saa anteeksi, jos rikkoo Jumalan lakia ja tieten tahtoen pitää kiinni siitä, että oli itse oikeassa. Se merkitsee, ettei edes halua anteeksi, sillä pitää itseään oikeamielisempänä kuin Jumala. Asiallisesti ottaen hän sylkee Jumalan tarjoaman armahduksen päälle. Jos tällainen ihminen myöhemmin muuttaa mielensä ja katuu tekojaan, hän on jo saanut ne anteeksi. Hän vain lakkasi itse halveksimasta armoa. Mutta ellei hän kadu, hän ei saa armoa joka ei hänelle kelpaa. Katuminen on epäilemättä sitä vaikeampaa, mitä lähempänä Herraa on ollut.

Tärkein yksittäinen asia, joka vaikuttaa tuomioomme, on, annammeko toisillemme anteeksi. Vertauksessaan armottomasta palvelijasta Jeesus opetti, että meidän tulee antaa anteeksi toisillemme, koska olemme itse saaneet anteeksi Jumalalta. Ellemme anna, oma anteeksiantomme peruutetaan. Sama ajatus toistuu myös Isä meidän -rukouksessa.

Vuorisaarnassa Jeesus sanoo: ”Jos te annatte toisille ihmisille anteeksi heidän rikkomuksensa, antaa myös taivaallinen Isänne teille anteeksi. Mutta jos te ette anna anteeksi toisille, ei Isännekään anna anteeksi teidän rikkomuksianne.” (Matteus 6:14-15)

Miksi anteeksiantaminen on näin tärkeää? Koska meidän ei edes pitäisi tuomita ketään. Ellemme pitäisi jotakuta pahana, meillä ei olisi mitään anteeksiannettavaa. Ja kuka meille on kertonut, mikä on hyvää ja mikä pahaa? Raamatun mukaan ihminen sai tämän kyvyn, kun söi hedelmää puusta, joka antoi tiedon hyvästä ja pahasta. Ihmisen moraali on siis syntiinlankeemuksen seurausta.

Jos alamme arvioida, onko oma tai jonkun toisen toiminta ”hyvää” tai ”pahaa” – teimmepä tämän miten Jumalan sanan valossa tahansa – me määritelmällisesti käytämme kykyä, jonka saimme langetessamme syntiin. Kuitenkin Jeesus sanoo, että Hän yksin on ainoa pätevä lain tuomari.

Tuomitsemisen taustalla on siis samankaltainen ajatus kuin Jumalan tahdon tahallisen rikkomisen taustalla. Vaikka vilpittömästi uskoisimme muuta, voimme tehdä niin vain, koska pidämme itseämme vähintään yhtä hyvinä ja oikeamielisinä kuin Jumala. Sanomme, että tiedämme Häntä paremmin, mikä on oikein ja mikä väärin. Tämä asenne johtaa vääjäämättä siihen, että jossain vaiheessa käsityksemme hyvästä eroaa Jumalan käsityksestä. Silloin tuomitsemme Jumalan ja pidämme Häntä pahana.

Anteeksiantaminen ei merkitse, että unohtaa vääryyden. Se merkitsee, että jättää oikeuden hankkimisen ainoan täysin oikeudenmukaisen ja kaikkivaltiaan tuomarin käsiin. Hänen, joka tuomitsee myös meidät itsemme.

Kristityjen on mahdollista antaa anteeksi mitä hyvänsä, koska voimme pitää itseämme kuolleina Kristuksessa ja Hänen ylösnousemuselämänsä vaikuttaa meissä. Kun jatkuvasti tahdomme antaa kaikille anteeksi, pysymme samalla Jumalan anteeksiantamuksessa. Palataan evankeliumiin.

Uusi elämä Kristuksessa

Evankeliumin suurin salaisuus on, että elämä, joka vaikuttaa meissä uskovissa, ei ole tästä luomakunnasta. Tämä luomakunta katoaa aikanaan, mutta jos joku on Kristuksessa, hän on uusi luomus. Hän on jo alkanut elää iankaikkista elämää. Yllä on jo mainittu muutamia tästä seuraavia etuja, sekä joitain velvollisuuksia.

Uusi elämä on ennen kaikkea elämää kuuliaisena Jumalalle. Hänelle itselleen, ei Hänen lailleen. Yritys olla kuuliainen Hänen lailleen vaatisi, että alkaisimme itse tulkita lakia. Tämä olisi Hänen tahtonsa vastaista. Hän tahtoo itse vaikuttaa meissä tahtonsa mukaista elämää.

Jeesuksen mukaan lain ensimmäinen käsky alkaa ”Kuule Israel, Herra sinun Jumalasi, Herra on yksi.” Aktiivinen verbi on kuuleminen. Meidän tulee kuunnella Herraa, mitä Hän sanoo, ja antaa Hänen sanansa vaikuttaa meissä. Hän puhuu Raamatun kautta, mutta myös sydämessämme, toisten ihmisten ja olosuhteiden kautta – tai miten ikinä tahtookin. Kun lähdemme kuuntelemaan Häntä, opimme myös tuntemaan Hänen äänensä, luotettavimmin Raamatusta.

Kuuliaisuus on vapautta. Herra ei käske tekemään sitä ja tätä. Hän asettaa linjat, joiden mukaan meidän on elettävä. Niiden sisällä saamme tehdä mitä haluamme.

Herra vaatii vain, että kunnioitamme Häntä, olemme oikeudenmukaisia ja osoitamme hyvyyttä toinen toisillemme.

Sillä on väliä, mitä päätämme tehdä elämällämme. Kaikki tekomme, kaikki valintamme, vaikuttavat siihen, keitä olemme ja millaisia meistä tulee. Viimeisellä tuomiolla Jeesus maksaa niistä meille palkan.

Pääsemme takaisin tarinan alkuun. Niin kuin me arvioimme toisia ja päätämme kohdella heitä, niin Jeesuskin tulee kohtelemaan meitä. Kuuliaisuus tässä asiassa merkitsee, että pyrimme aina uskomaan toisista parasta, puhumaan heistä ja tekemään heille hyvää sekä siunaamaan heitä ja rukoilemaan heidän puolestaan, täysin riippumatta siitä, miten he ovat kohdelleet meitä, ketään muuta tai Jeesusta.

Laulun viestin mukaan: Herran armo kohtelee meitä kuten me väärintekijöitä.  Meidät tuomitaan niin kuin me  tuomitsemme. Pidetään siis itsemme saamapuolella  🙂

2 thoughts on “Millä tuomiolla meidät tuomitaan?”

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *

6 − 2 =